Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 1 tuloksen

P.P
syys 17, 2014, 12.30
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kamppailulajit ja media
Vastaukset: 2054
Luettu: 252778

Kamppailulajit ja media


Menestynyt thainyrkkeilijä Jarkko Stenius nautti enemmän turpaan saamisesta kuin voittamisesta

Jarkko Stenius oli menestynyt thainyrkkeilijä, joka tappeli vapaa-ajallaankin – ja ryyppäsi
Rambosta se alkoi. Jarkko Stenius oli 11-vuotias ja katsoi elokuvan kahdesti. Rambon lihakset ja arvet tekivät vaikutuksen. Rambosta tuli nuoren Steniuksen väkivaltainen roolimalli. Hän halusi samanlaiseksi ja alkoi treenata. Muutaman vuoden kuluttua hän voitti ylivoimaisesti nuorten painonnoston Suomen mestaruuden.

"Rambo ompeli haavansa itse, se oli minulle karskin miehen malli", Stenius muistelee.

Stenius on elänyt väkivallan ja tukahdutettujen tunteiden varjostaman elämän. Hän otteli thainyrkkeilyssä maailman parhaita vastaan, ryyppäsi ja tappeli. Se on taaksejäänyttä elämää, hän sanoo.

Steniuksen yhdessä Paula Salomaan kanssa tekemä kirja Nyrkkisankarin tunnekoulu – vapaaksi mielen vallasta (Basam Books) julkaistaan tänään keskiviikkona. Sen dokumentaariset osuudet perustuvat Steniuksen muistiinpanoihin. Salomaan kanssa Stenius pyrkii kirjassa selvittämään, miten machomies voi tutustua omiin tunteisiinsa.

"Yritän nyt olla parempi ihminen ja haluan jakaa tarinaani eteenpäin, että väkivalta tulevassa maailmassa vähenisi. Nyrkkisankari ei kirjassa tarkoita pelkästään konkreettista nyrkkisankaria, vaan isää joka antaa lapsille rahaa, muttei haleja. Se kertoo ihmisistä, joiden tunteet ovat lukossa", Stenius kuvailee.

Lapsuus oli Steniukselle kovaa aikaa. Isä jätti perheen, kun Jarkko oli kaksivuotias. Miehenmallit olivat isoisä ja äidin uudet miesystävät. Väkivalta, työttömyys ja alkoholi olivat läsnä.

"Roikuin pikkupoikana mummoni kainalossa, kun hän juoksi vaaria karkuun paljain jaloin lumihangessa. Monena iltana mustamaija kaartoi mummolan pihaan hakemaan väkivaltaisen vaarin", Stenius kirjoittaa kirjassa.

Stenius tukahdutti surunsa, murheensa ja turvattomuudentunteensa punttisalilla. "Yksinhuoltajaäitien poikalapsilla on tyypillistä, että lähdetään hakemaan äärimaskuliinisuutta, kun ei ole lähellä miesten malleja. Punttisalilta löysin alustan, jossa pystyin seisomaan tukevasti. Siihen jäin koukkuun, moni muukin on jäänyt ja tulee jäämään."

Kielteisiä tunteitaan Stenius ei pystynyt käsittelemään. Lisää vettä myllyyn antoivat epäonnistumiset rakkauselämässä ja koulussa. Hän koki olevansa epäonnistunut ja alkoi vihata koko maailmaa, myös itseään.

Stenius rupesi etsimään äärikokemuksia kamppailulajeista peittääkseen vihansa ja surunsa. Hän kokeili potkunyrkkeilyä ja siirtyi sitten thainyrkkeilyyn. "Se oli maailman kovin kamppailulaji. Etsin aina kaikkein kovimman lajin. Sen parempi turvapaikka, mitä kovempi laji."

Thainyrkkeilijänä hän antoi ja otti vastaan iskuja 17 vuotta. Amatöörinä hän pääsi kahden liiton maailman Top 10 -listalle. Vaikka Stenius menestyi, hän ei osannut nauttia voitoista. Häviöt tuntuivat paremmilta.

"En osannut tuntea edes ylpeyttä voitoista. En juurikaan juhlinut niitä. Häviö ja turpaan saaminen oli voimakkaampi tunne, siitä sai enemmän kiksejä."

Armeijassa Stenius löi turpaan alikersanttia ja seuraavaa äärikokemusta hän lähti etsimään Ranskan muukalaislegioonaan, jossa legioonalaiset "puristavat verta omista sukistaan". Muukalaislegioonaa pidettiin maanpäällisenä helvettinä, mutta Stenius pettyi siihenkin. Steniusta pyydettiin kouluttamaan alokkaita, mutta hänestä legioona ei ollut tarpeeksi kova paikka.

"Tuollaiselle kaverille kaikki on pettymystä. Mikään ei ole tarpeeksi kovaa."

Stenius turrutti tunteitaan alkoholilla. Hän ryyppäsi ja treenasi samaan aikaan. Humalassa hän ei koskaan otellut, mutta krapulassa joskus. Väkivalta ulottui myös kehän ulkopuolelle.

Stenius kertoo kirjassa yksityiskohtaisesti, miten hän raa'asti hakkasi ihmisiä humalassa ravintoloissa ja kaduilla. Moniin ravintoloihin hänellä on edelleen porttikielto. Eikä sekoilu jäänyt pelkästään Helsinkiin. Thaimaan putkat ja bordellit tulivat myös tutuiksi.

Kymmenisen vuotta sitten Stenius alkoi olla elämänsä ja tunteittensa kanssa niin umpikujassa, että ahdistukselle oli tehtävä jotain. Kun psykiatreista ja mielialalääkkeistä ei ollut apua, hän lähti Thaimaahan hiljaisuusleirille. Siellä hän vietti kymmenen päivää täydellisessä hiljaisuudessa ilman kontakteja ulkomaailmaan ja ymmärsi, ettei hänen tarvitse olla niin kova. Alkoi tutustuminen omiin tunteisiin ja matka kohti uutta elämää.

"Se matka on ollut täynnä epäonnistumisia, mutta myös täynnä ilon hetkiä."

Ilon hetkiä ovat olleet muun muassa ne, kun ravintolassa joku on tullut haastamaan riitaa ja Stenius on säilyttänyt malttinsa.

Aikaisemmin riidanhaastaja olisi viety päivystykseen.