Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
KungFuMiäs kirjoitti:
Yleensä postailen Mestari Lüstä noita kamppailuhommia, mutta tässä vaihteeksi hänen toista puolta.
Kivasti tehty video. Oliko teillä ammattikuvaaja tuossa? Erillinen kohdevaloheitin?
Oletko koskaan kysynyt paljonko Mestari Lü nostaa painoja? Hänellä on vahvat käsivarret.
Oppilaat ovat hyvin keskittyneitä mutta kukaan ei juuri koskaan hymyile ja tämä hymyilyn puute yllättää. Mestari hymyilee paljon, oppilaat ovat vakavia - miksi? Ainakin minulla taiji tekee hyvän olon ja hymyilen sen vuoksi ja joskus omille mokilleni - tai onnistumisilleni.
En muista kuka kuvasi, mutta kyllä ainakin joku joka tiesi mitä teki. Meidän piireissä on hyviä tekijöitä. Kyllä siinä taidettiin vähä valoja säädellä.
Mestari Lü ei ole nostellut painoja sitten joskus nuorena, kun hän harrasti voimistelua. Kun on koko elämänsä harjoittelut gong fuaan niikuin hän niin kyllä se näkyy kehossa .
Kyllä tunneilla tulee välillä naurettua ja hymyiltyä. Nuo otokset nyt oli sattumoisin kuvattu silloin kun jengi keskittyi lujaa johonkin asiaan.
Se on Chen Taijin Yi Lu sarja, kyllä siitä pystyy hyvin tunnistamaan tutun sekvenssin. Tuossa hän tekee jotain, treenaa tietyllä tavalla. En sanoisi että on liikaa kehonliikettä, hän vain treenaa jotain tiettyä asiaa. Korostaa Chen tyylin ulkoisia ja sisäisiä ominaisuuksia hyvin selvästi nähtävällä tavalla. On myös olemassa samalta tyypiltä kuvattua matskua kun hän tekee ilman näitä korostettuja kiertoja.
No Bajiahan tuossa ei näkynyt, mutta jos siihen lisäisi sen niin sitten olisi vieläkin tutumpaa liikkumista . Tuossahan näkyi myös paljon Tong Bei vaikutusta, joku taisi sanoa että kun Fengin kanssa treenaa tarpeeksi pitkään niin jossain vaiheessa tulee se Tong Bei vastaan.
Chen Ziqiangin oppilaat ottelevat Tong Beita vastaan Wulin Dahui kisassa. Ei saa lyödä päähän, potkia saa kuitenkin päähän ja heitellä vapaasti. ( Tai Chi mies punaisessa)
[youtube][/youtube]
Mario Napoli, urheilu taijin kuningas. Pieksää Chen kylän miehet omassa pelissään. Paljonhan tuossa tekee myös koko ja aggressio.
Sportti taiji on sportti taijia mutta mielenkiintoinen kuriositeetti sikäli kun kuvittelee tuohon lisäksi lyönnit ja ääri raväkkää fajingia etc.. Mielenkiintoinen hahmo kuitenkin.
"Ei tässä näin pitänyt käydä", tuomareilla ikävät ilmeet . Hän taitaa nyt olla se kuuluisa painija joka näytti että tui shou kilpailuissa ei ole mitään järkeä Taijin kannalta.
oskar kirjoitti:
Kyllähän Kiinassakin varmaan 99% taijitreenajista treenailee ihan terveyssyistä. Mutta eiköhän noita jotka treenaa ihan kamppailunakin löydy vielä jonkin verran...
Mutta kysymys sitten kuuluu että ovatko nämä 1% kamppailua treenaavat varteenotettavia kamppailijoita? Onko sielä säilynyt se perinteinen kamppailun harjoittelu, vai onko se mennyt löysäilyksi. Kiinalaiset lajit kun ovat niin rappeutuneita niin jengiä on helppo vakuuttaa ja innostaa kun joku vähän tekee sovelluksia.
Kuhmu kirjoitti:
Olisi kiva nähdä Tai chi harjoittelijoiden soveltavan vapaasti kaikkea osaamaansa eli ottelevan tai sparraavan, onko missään tuollaisia pätkiä tullut vastaan. Olisi mukava nähdä kuinka tuota kaikkea sovelletaan ennaltaarvaamatonta vastustajaa vastaan. Ei tarvitse olla häkkiottelua vann ihan vaan vapaamuotoista settiä.
Kyllähän näitä vapaa sparri ja ottelu clippejä tulee jatkuvasti vastaan, en vaan muista minkä nimisiä että voisin alkaa tähän niitä latelemaan. Mutta esim. Dan Dochertyn Practial Tai Chi Chuan jengi ottelee Sandassa ja vapaaottelussa, Sami Berrik ja Neil Rosiak ovat nimiä jotka tulevat alunperin siitä leiristä. Muut ovat sellaisia yksittäisiä tapauksia jotka putkahtelevat esiin välillä.
Nyt täytyy myös huomioida että sovellusten/kamppailupuolen tunteminen ja tekeminen ei vielä riitä tekemään Taijista "kamppailullisesti varteenotettavaksi". Tuossa Kenneth Fishin kirjoittamassa jutussa tarkoitetaan kyllä ihan kokonaisia Taiji paketteja, sovellukset, tui shout ym. Heiltä puuttuu näyttö, mitä muilla kiinalaisilla systeemeillä on. Toinen juttu on sitten tämä täysin modernisoitu versio, Yang 24.
Tämä kohta oli mielestäni mielenkiintoinen näkökulma mitä en ole aikaisemmin ajatellut:
...In those days if any Tiaji teachers made absurd claims, they would quickly find themselves being asked to put their money where their mouth is - usually resulting in lost teeth or loss of face.
Then came the late 1960's and the 1970's. Somehow, especially in the West, Taiji gained a reputation as a martial art without being put to the test...
Kulttuurivallankumoushan tavallaan samalla tuhosi ja elvytti Taijin. Vanhat tavat hävisi maan alle ja rakennettiin päälle uusi Taiji joka levisi kaikkialle. Nyt ihmiset ympäri maailmaa voi nauttia Taijin terveysvaikutuksista. Kamppailupuolihan on säilynyt paljon paremmin muissa kiinalaisissa lajeissa kuten tuossa yllä olevassa textissä puhutaan, mutta eihän tälläiset asiat niin helposti tuhoudu täysin, aina on joitaki jääräpäitä jotka pitää asioita hengissä.
Sen verran hyvä texti kirjoitettiin toisella forumilla että pakko laittaa tänne. Taijin kehityksessä länsimaissa, kirjoittaja Kenneth Fish joka on arvostettu sisäisten lajien opettaja:
First - I am not a taiji practitioner (although I spent a lot of time and sweat and energy learning taiji). I am old enough to remember when darn near nobody knew what Taiji was, and even fewer people practiced it - even in the Chinese community. In the early 1960's, you might have seen a few old people practicing in the park in SF, but that's about it. Even in New York, with a relatively large Chinatown for its time had nothing really in terms of Taiji. Nor was it respected as a system of martial arts - it was a calisthenic for old people. The situation in Hong Kong and Taiwan was pretty much the same - there was a lot of martial arts training available, but Taiji was basically something that old people did, and for good reason. There was no public record of Taiji teachers having much in the way of real martial arts ability - especially not in comparison to the giants of traditional martial arts who were around in those days (Hong Kong and Taiwan were chock full of great teachers- think Liu Fameng, Zhang Dekui, He Niu, Yip Man and so on).
In those days if any Tiaji teachers made absurd claims, they would quickly find themselves being asked to put their money where their mouth is - usually resulting in lost teeth or loss of face.
Then came the late 1960's and the 1970's. Somehow, especially in the West, Taiji gained a reputation as a martial art without being put to the test - I believe most of this was the result of Westerners promoting it in America and the UK, and the Chinese being all to happy to jump on the gravy train. Also, the Mainland government, eager to promote martial arts without martial content, began to publicly promote the alleged health benefits of Taiji among its people en masse.
This is not to say that there were not famous, highly capable fighters who also did taiji - but pretty much to a man they all owed their skill to earlier study of something else - for example Guo Lianying - his Shaolin was superb. Taiji came later in his career.
Now we are at an even more absurd juncture, where the dialogue regarding Chinese martial arts uses Taijiquan as a yardstick to measure the worth of other Chinese martial arts. Even more laughable, the highly unskilled Chinese martial arts landscape in the West has polluted the waters in Taiwan, China, and Southeast Asia - the "search for spiritual development" through Taiji and related tripe is now commonplace. It is the martial arts choice of the athletically disinclined who want nothing to do with the violence inherent in actual martial arts training.
This is not to say that there are not valuable things to learn from training a framework of movements slowly, delving deeply into the mechanical forces and coordinations inherent, explicit, and implied in any system of CMA - but even this is seldom seen in Taiji practice, both here and abroad - this takes sweat, concentration, intuition, and hours upon hours of work.
From my point of view, the good currency has been driven out by the bad.
.
. Hän taitaa nyt olla se kuuluisa painija joka näytti että tui shou kilpailuissa ei ole mitään järkeä Taijin kannalta.