Minulta löytyi ffmpeg FlickFetchin AppData-kansiosta. Katso, minne FlickFetchin kuvake johtaa. Sen pitäisi olla oikea kansio.
Appdata on piilotettu kansio, joten se ei välttämä näy, mutta sinne kyllä pääsee.

Tuossa kansiossa voisi kokeilla Privatkopieran antaman komennon suorittamista. Tämä pitää tehdä siis komentoriviltä. Tai voi kokeilla vaikka bat-tiedostoa tuossa kansiossa, jonne sen komennon kopioi.

FlickFetch on graafinen käyttöliittymä joukolle komentoriviohjelmia, jotka tekevät sen varsinaisen työn.

Nopealla haulla löysin tällaisen: https://stefansundin.github.io/privatkopiera/
Se näyttäisi käyttävän videoiden lataukseen samaa FFmpeg-ohjelmaa kuin FlickFetch, eli sitä ei tarvitse asentaa uudelleen, jos koneesta löytyy jo FlickFetch. Tuo ei vaan ole graafinen käyttöliittymä, vaan lisäosa selaimeen, joka luo FFmpeg:lle oikean komentorivin. Videon laatua ei ilmeisesti tuolla pysty valitsemaan.



Sitten on vielä: https://svtplay-dl.se/
Tuo on komentorivi-ohjelma, mutta ei näytä kovin monimutkaiselta. Videon koko-asetukset on kuitenkin valittavissa. Copy-pastella pärjää pitkälle.

Lasse Candé kirjoitti: ↑touko 24, 2018, 19.29 Mulla ei nyt ole tässä laitteita, mutta mihin nuo komennot kirjoitetaan? Johonkin soluunko vai löytyykö valikoista?

Jos tämä oli tarkoitetut minulle, niin …

fuusetsu kirjoitti: ↑touko 24, 2018, 16.18 Calc'issa: "Data" -> "Sort…"

Yritin kuvata tässä valikkopolkua.

fuusetsu kirjoitti: ↑touko 24, 2018, 16.18 BOOM

Tämä tarkoittaa sitten ihan vaan yksinkertaisen vinkin erinomaista lopputulosta:

A-sarakkeessa on arvot
B-sarakkeessa on 0 tai 1

-> Lajitellaan sarakkeet nousevasti B-sarakkeen mukaan (Calc'issa: "Data" -> "Sort…") -> BOOM

Jos rivijärjestyksellä on väliä, C-sarakkeeseen lisätään rivinumero (kaksi ekaa kirjoittaen, loput hiirellä vetämällä)
-> Lajitellaan kaikki kolme saraketta nousevasti B-sarake ensisijaisena, C-sarake toissijaisena -> BOOM

Totte kirjoitti: ↑touko 24, 2018, 15.48 En siis ole Excelin vihaaja, mutta kun joutuu miettiään tällaisia säätöjä on se ainakin minun silmissäni vinkki vaihtaa työkalua.

Tai on aika opetella käyttämään muitakin työkaluja, eikä nähdä kaikkia ongelmia naulana.

Aihki kirjoitti:"Jo pelkästään soinnun soittaminen vaikkapa kitaralla tuottaa ihan muuta kuin siniaallon kerrannaisineen."

Siis tota niinku mitä? Jos siniaaltoja summataan niin ei kyllä saada mitään muuta eli fft repii sen auki juurikin alkuperäisiin siniaaltoihin. Se, että summatut aallot näyttävät sekaiselta ei muuta mitään. Fourierin muunnoksen perusteoria toteaa sillä voitavan mikä tahansa aaltomuoto, mutta se on silti vain sinien summausta.

Nyt olen jo ihan pihalla, mitä yrität sanoa. Olet siis sanonut näin:

"Musiikki pääsääntöiseesti tottelee siniaaltoanalyysiä varsin hyvin (paitsi osa lyömäsoittimista) koska fysikaalisena ilmiönä kyseiset värähtelyt ovat lähellä tai suoraan siniaaltoa."

"Mekaanisen värähtelijän (soitin) luoma ääni on noin suurinpiirtein sinimuotoista (kerrannaisineen), joten siniaaltoanalyysi kuvaa sitä aika helposti hyvin. Lyömäsoittimen iskuosa taas (porrasfunktio) leviää pitkin spektriä."

Sanot siis, että musiikki "tottelee siniaaltoanalyysiä varsin hyvin". Eli kun bändi soittaa, niin siitä muodostuva ääniaalto "tottelee siniaaltoanalyysiä varsin hyvin", paitsi jos bändissä on jokin tietty lyömäsoitin? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Musiikki ei ole värähtelynä "lähellä tai suoraan siniaaltoa". Ei vain ole. Sävel yleensä on. Sävel ≠ Musiikki


Mitä tarkoitat porrasfunktiolla tässä yhteydessä?

Mitä eroa siis tarkoitit "mekaanisella värähtelijällä" ja "lyömäsoittimella" FFT:n kannalta? Ja mikä on se ero lyömäsoittimella ja soinnulla (kun kuitenkin nyt sanot: "että summatut aallot näyttävät sekaiselta ei muuta mitään", eli ero ei voi olla se)? Sinä toit tämän eroavaisuuden esiin, enkä nyt ihan ymmärrä, mikä se eroavaisuus on, kun puhutaan sämplätyn äänen toistamisesta kaiuttimella.


"fft repii sen auki juurikin alkuperäisiin siniaaltoihin"

Ei ole olemassa alkuperäisiä siniaaltoja. Siniaallot on tässä yhteydessä vain ihmisen keksimä yksinkertaistettu tapa käsitellä signaaleja matemaattisesti.

Lasse Candé kirjoitti:Aa, sekoitin kaiuttimen ja ilman värinän siniaaltoon, mutta siis nyt ilmeisesti tarkoitettiin sitä minkälainen signaali kajariin tulee...

Ja onko nyt sitten niin, että kajari laitetaan perusmuodossa heilumaan pelkällä kahden asennon vuoronperäisellä käskytyksellä?

Lasse Candé kirjoitti:Ihan uteliaisuudesta, miten tuo siniaallon ääni poikkeaisi tästä biipperin perusäänestä? Jos nyt oikein ymmärrän, vastaava taajuus sieltä tulee, mutta kajaria vain ohjataan kahden asennon sijaan "koko matkalta", eiks je?

Kysytäänpäs internetiltä:


Tuon kaverin vehkellä kanttiaalto alkaa "puuroutumaan" korkeammilla taajuuksilla. En tiedä miksi (ajaako se signaalin kajarin läpi?), mutta piipperissä tapahtuu siis sama ilmiö ihan tarkoituksella.

Aihki kirjoitti:Mekaanisen värähtelijän (soitin) luoma ääni on noin suurinpiirtein sinimuotoista (kerrannaisineen), joten siniaaltoanalyysi kuvaa sitä aika helposti hyvin. Lyömäsoittimen iskuosa taas (porrasfunktio) leviää pitkin spektriä.

Tätä vähän arvelinkin. Puhuit musiikista, mutta tarkoitit säveltä. Jo pelkästään soinnun soittaminen vaikkapa kitaralla tuottaa ihan muuta kuin siniaallon kerrannaisineen.

Aihki kirjoitti:Jotta saadaan kuvan mukaista vain hieman hyppelevää siniä täytyy PWM suodattaa rajusti, beepereissä ei moista taida olla luonnostaan. Inverttereissä on tätä varten on erityinen ulostulo ja pwm taajuuksien mukaan suunniteltu suodatin.

Piipperissä on siis tarkoituksellisesti induktanssi (kajareissahan kai aina jonkinlainen on). Tämän olen sanonut jo aika monta kertaa. Oletko siis sitä mieltä, että PWM:n avulla ei pysty ajamaan piipperille sämplättyä ääntä? Eikö emon väylän kellotaajuus ei siis mielestäsi riitä ohjaamaan signaalia, vai miksi tuo ei onnistu? Onko sinulla vaihtoehtoinen teoria, miten tuo on sitten toteutettu (koska se kuitenkin jotenkin toteutettu)?

Aihki kirjoitti:Ei FFT tai vastaavat kuulu tietääkseni mihinkään ohjelmointikieleen sellaisenaan, mutta ohjelmakirjastoista löytyy useinkin. Musiikki pääsääntöiseesti tottelee siniaaltoanalyysiä varsin hyvin (paitsi osa lyömäsoittimista) koska fysikaalisena ilmiönä kyseiset värähtelyt ovat lähellä tai suoraan siniaaltoa.

FFT taitaa kuitenkin kuulua ainakin äänikorttien piirien perusfunktioihin. Sillähän tehdään helposti taajuuskorjaukset ja päästösuodatukset (esim. subbarilinja). Kun ne löytyy äänikortin piiriltä suoraan, niin ei tarvitse vaivata niillä varsinaista prosessoria, jonka funktioihin se ei kuulu.

Mitä tarkoitat sillä, että "Musiikki pääsääntöiseesti tottelee siniaaltoanalyysiä varsin hyvin"?

Lasse Candé kirjoitti:Juu, viittasin tuossa nyt yksittäiseen biipperisäveleen, jonkalaisen ilmeisimmin peräti DV on saanut koodattua. Eli että se sävel -> konekieli tulisi ihan ohjelmointikielen kautta. Ja pelkkä perussävelhän on siniaalto, joten kaipa sitten se ohjelmointikieli tekee tuon fuusetsun laittaman kuvan mukaisen setin.

No ei tee Laittamani kuva ei kuvaa piipperin normaalia käyttöä oikein mitenkään. Siinä näkyvä siniaalto antoi varmaan taas vähän vääriä käsityksiä. Oikeasti puhe tai musiikki näyttää enemmänkin tältä:



Tuosta sen siniaallon etsiminen on jo paljon hankalampaa, mutta tuon näköistä aaltoa sieltä piipperistä pitäisi tulla, jotta se kuulostaisi muulta kuin piippauksilta.

Aika monta kertaa olen jo sanonut sen, että piipperille menevä signaali on vain "ykkösiä ja nollia", eli kanttiaaltoa. Tarkastin asian vielä, ja piipperiä ohjaa emolevyllä olevan laskuripiirin yksi kanava. Suorat ohjauskäskyt on suurinpiirtein: aallonpituus 5000, aloita. Siitä sitten laskuri työntää 2500 kellotaajuuden verran nollaa ja 2500 kellotaajuuden verran ykköstä piipperille. Jossain vaiheessa sitten ohjelma käskee laskurin lopettamaan.

Em. kellotaajuus on toinen niistä jutuista, mitkä on mahdollistanut PWM:n käytön aidon sämplätyn äänen toistamisessa. Emolevyn väylänopeus on sen verran nopea, että sillä on saanut syötettyä piipperille ykkösiä ja nollia nopeammin, kuin se on niitä fyysisesti pystynyt käsittelemään. Piipperi on tarkoituksellisesti tehty hitaaksi (induktiiviseksi), jotta laskurin syöttämä kanttiaalto pyöristyisi. Se ei silti tee kanttiaallosta siniaaltoa, mutta vähän sinne päin, jolloin ääni on vähän miellyttävämpi ihmiskorvaan.

Aihki kirjoitti:Muistia kun kaivelen niiltä ajoilta, jolloin kokeilin erilaisilla PWM inverttereillä niin tuollaisen tuloksen saaminen edellyttää jonkinkin moista suodatusta PWM hakkurin jälkeen..

Jotakin, jota ei ole jo moneen kertaan käsitelty? Esim: https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 10#p911620

Ongelma on siinä, että piipperiä ennen puuttuu D/A-muunnin, joka muuttaisi digitaalisen sämplen analogiseksi aalloksi, joka sitten normaalissa kaiutinjärjestelmässä ajettaisiin vielä vahvistimen kautta ennen kajaria. Piipperille voidaan ajaa siis vain "D":tä. "D" pitää kuitenkin tässä tapauksessa käsitellä analogisena, koska kaikki fyysinen "D" on tarpeeksi tarkasti tarkasteltuna analogista (puhtaita ykkösiä ja nollia on vain paperilla).

Tällaisen aika selkeän kuvan löysin. Tuossa, kuten kaikissa löytämissäni esimerkkikuvissa, on luotu siniaaltoa. Mutta kuten kuvasta toivottavasti huomaa, pystyy pulsseja säätämällä seurata minkälaista tahansa "Reference"-aaltoa.



Sämplen jakamista aaltoihin ei tarvita. Sitä käytetään lähinnä spektrianalyysiin ja vaikkapa MP3-pakkaukseen, mutta äänen toistoon sitä ei tarvita.

Lasse Candé kirjoitti:Jos minä ymmärsin oikein, mitä tuossa tapahtuu, saadaan kajari värähtelemään sopivan monimutkaisella tavalla (vaikkapa puhe) siten, että otetaan käyttöön hurja konetulitus erilaisia aaltopituuksia ja äänenvoimakkuuksia, niin että ohjelmoitu aalto muistuttaa aiottua. Kajari sitten taas tasoittanee tätä vielä hieman, koska kaikki tasoittuu muutenkin.

Näin sitä ei juuri ole tehty

Äänihän ei aidosti ole kokoelma "monenlaisia aaltoja", mutta sitä voidaan yksinkertaistetusti sellaisena esittää vaikkapa diskreetin fourier-muunnoksen avulla (Kosinimuunnos, vai miten ne meni? En ole asiantuntija.). Piipperi ei kuitenkaan pysty tuottamaan kerralla kuin yhtä taajuutta, jos kanttiaalto ajetaan normaalisti 0V<->5V. Tuota varten tarvittaisiin siis piipperi jokaiselle taajuudelle. Eikä ne kuitenkaan toistaisi siniaaltoa, joka olisi tuollaisessa välttämättömyys. Niissä ei myöskään ole äänenvoimakkuudensäätöä.

Edelliseen viestiini laitoin vähän lisää spekulaatiota, kuinka piiperistä on saatu sämpleä ulos. Lassen viesti ehti väliin.

DeusVult kirjoitti:Nii jos nyt oletetaan että PC piipperi todella pystyi toistamaan ihan puhettakin aikana ennen äänikortteja, niin ainakin meikäläiselle jäi vähän epäselväksi että miten se on mahdollista edes pulssinleveysmodulaatiota käyttämällä.

Ei tarvitse olettaa. Tuo asia tiedetään. Olen itsekin soittanut noita sämplättyjä musiikkeja piipperillä.

Kysy vaan lisää, jos jäi vaivaamaan. Huono selostaa enemmän, kun ei tiedä mikä on epäselvää. Ymmärrätkö, miten DC/AC-hakkuri tai vaikkapa pulssimodulaatiolla toteutettu DC/DC step down tasajännitelähde toimii? Tässä nyt kuitenkin jotain.

Katso tuolta kohta "D-luokka": https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahvistin

Tästä kohta "Switching Regulator": https://www.intersil.com/en/products/po ... ators.html . Ohjelma olisi periaatteessa "PWM Logic + FET driver". Kelan paikalla olisi piipperin induktanssi. Kondensaattorin tilalla ei periaatteessa mitään muuta kuin piipperin fyysinen hitaus. Vastukset on tuossa piirissä jännitteen mittausta varten ja linja menee takaisin logiikalle, jossa on kiinteä vertailujännite. Vastukset korvattaisiin ohjelmakoodissa testatuilla pulssinleveyksillä.

Tämä on sitten minultakin arvailua, en ole tuollaista ohjelmaa ikinä tehnyt. Sen tiedon löysin, että PWM:llä se on tehty.

Kyse juuri ei ole kyvystä piipata eri taajuuksilla, eli nuottien soitamisesta. Piipperiä ohjataan kuultuja taajuuksia paljon nopeammilla on/off-käskyillä. Vähän niin kuin DC/AC-hakkuri-invertterissä luodaan sini-aaltoa tarpeeksi muistuttava jännitevaihtelu.

Siinä on ilmeisesti pystytty käyttämään versiota pulssinleveysmodulaatiosta: https://en.wikipedia.org/wiki/Pulse-width_modulation

Piipperi on ollut fyysisiltä ominaisuuksiltaa (induktanssi ilmeisesti ainakin) sen verran hidas, että käytettävällä olevalla kanttiaallon vaihtotaajuudella (n. 1 MHz) 0V:sta 5V:iin on saatu piipperin kalvo haluttuun kohtaan. Eli jos vaikka ajetaan nopeaa tasaista kanttiaaltoa, niin piipperi on ollut tasossa 2,5 V (1/2 × 5V). Kun toistetaan 4 kertaa 0V ja 1 kertaa 5V monta kertaa peräkkäin, niin piipperin kalvo on ollut suurin piirtein kohdalla 1V (1/5 × 5V). Tai ainakin suurinpiirtein. Kyseessä ei siis ole taajuus, vaan tasojen keskiarvo jollakin aikavälillä.

Siitä sitten joku noheva koodari on väsännyt ohjelman, joka pistää piipperille 0V ja 5V käskyjä niin, että sen kalvo seuraa sämplättyä äänilähdettä.

Tuota voi kokeilla:
http://www.hamrick.com/vuescan/mustek_p ... 0plus.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Yleensä alapuolelta ruuveja pois, jonka jälkeen näppäimistö kammetaan irti. Poistettavien ruuvien vieressä on yleensä näppäimistön kuva, mutta niitä voi löytyä aika hyvin piilotetuista koloista akun yms. alta. Netistä löytyy monelle läppärille purkuvideot. Google auttaa.

Kerkko kirjoitti: Olen nyt koittanut liittää telkkuun tuon RCA-piuhan kanssa mp3-soitinta ja cd-soitinta. Samoin tuon 3.5-3.5 -kaapelin kanssa. Ei tule töllöstä ääntä. Koitin kaikki mahdolliset tulolähteiden valinnat, mitä tv tarjosi. Ne vaihtoehdot ovat TV, CMP, AV, VGA ja HDMI:t. Kaikista, paitsi tuosta HDMI:stä mikä on koneeseen liitetty tulee ruutuun "ei signaalia" -teksti. Ja videosignaaliahan tosiaan ei olekaan. Multa ei dvd-tai blu-ray -vekotinta löydy, joten sellaisilla ei voi testata.

RCA-liittimet on ryhmitetty yhteen komponenttitulon kanssa, joten ne toimii todennäköisesti vain niiden kanssa. Koska videoliittimiä ei ole yhdistetty, TV ei laita ääntäkään päälle (joissain televisioissa toimii kyllä ilman videokuvaakin).

Pistä se tietokone kiinni DVI->VGA liitimellä ja äänet VGA in -liittimen kautta.