Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Haku löysi 49 tulosta

ka1
kesä 18, 2020, 10.42
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

MikaM kirjoitti:
kesä 17, 2020, 19.06
Loitsuhan on verrattavissa rukoukseen, niinkuin viittasitkin. Vaikutukset molemmissa lienevät suurimmillaan lausujassa? Mielestäni olisi mielenvikaista, että universumi tottelisi joitakin "oikeassa" järjestyksessä sanottuja sanoja.
Minusta sanan voimaan pohjaava loitsiminen on vielä melko looginen konstruktio verrattuna taikoihin, jotka vaativat muitakin toimia ja/tai taikakaluja. Niistä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten sellaisia on keksitty ja kehitelty. Seuraavassa joitain esimerkkejä.

Vainajien voimalla vahingoittaminen:

“Kirkon väki otetaan seuraavalla tavalla. Sakastin kynnysalta otetaan multaa, jota papit haudalta tullessaan kengistään siihen kolistelevat, ja samoin jollakin vanhalla vaskilantilla 9:n ruumiin haudan päältä kolmesti kustakin rättiin, ja viimeisen haudan päältä viime kertaa otettaessa lausutaan:
Minä tahon yheksän emännän lapsista
Nuorimmasta vanhimmaan
Kaikki ristimättömät
Kastamattomat perkeleet
Tekemään tihua työtä!

Lantti viskataan sitten haudan päälle. Sekä sakastin kynnysalta että noiden 9:n haudan päältä otetut mullat on kumpasetkin pantava eri rättiin. Sitten palataan haudalta pois taakseen katsomatta ja mennään metsään. Siellä otetaan leppäsellä sälöllä, jota ei saa ottaa veitsellä, vaan taittamalla, kolmesti keskeltä sysi haudan pohjaa eri riepuun multaa (musta väki) ja joka ottokerralla lausutaan:
Kiihy, ärry niinkuin valakea!
Samoin otetaan tervahaudan pohjasta kolmesti samaan riepuun samalla leppätikulla ja lausutaan samat sanat ottaessa. Samaan riepuun otetaan vielä kusiais pesästä 9 kusiaisten sinne kantamaa kiveä. Tämän tehtyä mennään järven rannalle ja lyödään vettä 3:lla yksinään kasvaneella ja juurineen reväistyllä pienellä pihlaalla ja siten syntyneet kuplat kaavaistaan puhtaaseen kaksiniitiseen riepuun, johon sitten kaikki nuo eri kohdistaan otetut mullat pannaan ja siinä sekotetaan. Jos tätä seosta vistakaan kenen päälle tahansa etenkin takaa päin on hänessä kirkon väki kiini kuin koira. Näin tehdään useinkin varkaalle ja muullekin vihamiehelle.” (Hämeen kansan vanhat loitsut – III. Pohjois-Hämeen loitsut. Salakirjat 2016. S. 20)

Kaltoinkohtelijan surmaaminen:

“Pannaan kärmeen kettä ja 3 nuppineulaa, jotka eivät vielä ole vaatteessa olleet, pyssyyn latingin päälle, sillä ammutaan ilmaan ja sanotaan:
Väistä viaton päätäs,
Nyt pahantekijätä nakataan,

niin syyllinen kuolee vuoden sisällä.”
(J. Lukkarinen 1933. Etelä-Pohjanmaan runot. SKS, s. 111)

“Metsämies kun on pilattu, ett'ei saa oravata, niin pitää väkeenkin pyytää yksi orava, ja josta puusta on saatu, niin sen puun oksasta pitää tehdä semmoinen veitsi ja sillä nylkeä se orava ja tehdä lepästä arkku niinkuin ruumiille ja haudata niinkuin ruumis se orava sen puun juureen, josta saatiin, niin se pilaaja joutuu heti tuonelan omaksi, varsinkin jos ei vain tule tunnustamaan, ennenkun on kulunut kolme yötä.” (Suomen kansan muinaisia metsästystaikoja. Salakirjat 2011. S. 27)

Hulluksi tekeminen:

“Jos ottaa jonkun hiuksia ja panee nämä kahden toisiansa hankaavan kasvavan puun väliin metsässä, lausuen pannessansa:
Sinun pitää kitisemän ja oleman niin ymmärtämätön, kuin nämä puut!
Niin tulee se henkilö, kenen hiukset ovat, hassuksi.”
(J. Lukkarinen 1933. Etelä-Pohjanmaan runot. SKS. S. 111)

Raudan nostatus:

“Raudan saapi nousemaan kun ottaa sen henkilön, jonka päälle aikoo raudan saada nousemaan, hakkuukselta hyvin pieniä lastuja kirveen terän päälle 9 (ei paljain käsin) ja viepi ne sen päällä niitä kantaen sontiaisen maahan tekemälle reijälle ja pudottaa ne kaikki kirveen terältä yksitellen reikään ja jokaista pudottaessa lausuu:
Nouse rauta roatelemaan
Teräs teppelöimään!

(Hämeen kansan vanhat loitsut – III. Pohjois-Hämeen loitsut. Salakirjat 2016. S. 55)
ka1
kesä 17, 2020, 17.18
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Voidaanko taikuus laskea osaksi vanhoja suomalaisia kamppailutaitoja?

Ajatus voi kuulostaa näyttöpäätteen ääressä istuvasta sekulaarin informaatioajan edustajasta äkkiseltään huvittavalta. Ennen yliluonnollinen kuitenkin lävisti monet elämän osa-alueet. Taikuudella vahingoittaminen on aikojen alusta asti ja globaalisti ollut osa ihmisten todellisuutta. Sitä voidaan mielestäni siten pitää yhtenä kamppailutaitojen osa-alueena. Suomessa taikuus, sen kamppailullinen osa mukaanlukien, lienee elävänä perinteenä kadonnut viime vuosisadan kuluessa.

Taistelutoimiin liittyneitä taikoja kenties kerrottiin 1800- ja 1900-luvuilla usein romantisoitua kansallista menneisyyttä metsästäneille perinteenkerääjillemme nihkeästi. Esimerkiksi Karjalassa runo- ja loitsuoppi oli muutoinkin lähtökohtaisesti salassapidettävää sukutietoutta. Ihmisen vahingoittamisen ympärille kietoutunut taikuus lienee ollut salaisen opin salaisimpia osa-alueita. Silti tällaisia pimeän puolen taikoja kirjoista ja kansista löytyy. Niiden olemassaolosta kertovat myös jo noitaoikeudenkäynnit. Taikuudella vahingoittamisesta käytiin Ruotsi-Suomessa oikeutta vielä 1700-luvulla. Kalevalan kertomus Väinämöisen ja Joukahaisen välisestä loitsulaulannasta lienee tunnetuin esimerkki kamppailullisesta taikuudesta tarinaperinteessämme.

Esitän, että kamppailullinen taikuus voidaan jakaa vahingoittavaan ja suojaavaan. Vahingoittavia loitsuja olivat esimerkiksi erilaisten tautien tai eläinten, kuten käärmeiden, nostatus vihollista vastaan. Myös karhuja nostatettiin paitsi karjaa, myös ihmistä vastaan. Rauta voitiin nostattaa, mikä käytännössä tarkoitti rautaisella työkalulla syntyneen tapaturman aiheuttamista. Uskottiin, että jopa mielenterveys pystytiin tuhoamaan loitsuin, ja vainajien voima saatettiin valjastaa vahingoittamaan. Varkaita ja väärintekijöitä vastaan oli omat taikansa, joilla voitiin aiheuttaa fyysistä tuskaa tai ääritapauksessa surmata kaltoinkohtelija. Tarinaperinteen mukaan taikuutta voitiin hyödyntää taistelutilanteessa hyvinkin suoraviivaisesti, loitsuilla vastustajia tuhoten.

Suojaavilla loitsuilla taasen voitiin varautua vihamielisiä tietäjiä ja näiden konsteja vastaan. Kalevalaisesta runoperinteestä löytyvä Sotaloitsu, tai Sotamiehen sanat, voitaneen laskea myös suojaavaksi loitsuksi. Siinä pyydettiin apua ja suojelusta taisteluun. Kyseisen runon taltioinneissa näkyy tyypillistä kristillisten elementtien sekoittumista vanhempaan kansanuskoperinteeseen. Puhtaammin kristillistä oppia edustivat tietysti kruunun ja sittemmin keisarin sotajoukot. Tässä yhteydessä voi pohtia, olivatko sotimiseen liittyneet kristilliset rukoukset niin ikään kamppailuoppia?

Lisäksi epäsuorasti kamppailuun voidaan katsoa liittyneen aseita ja varusteita koskettaneiden taikojen sekä vammoja parantaneiden taikojen. Verenseisautusloitsut tai esimerkiksi raudan aiheuttamat haavat parantaneet loitsut olivat yleisiä koko maassa. Teräaseita taottaessa loitsuilla saatettiin koettaa parantaa niiden laatua. Ampuma-aseita taiottiin tappavemmiksi ainakin metsästystä silmälläpitäen, joten voidaan kysyä, käytettiinkö vastaavia konsteja aseisiin ihmistä vastaan valmistauduttaessa. Karhua vastaan tarkoitettuja ampuma- ja kylmiä aseita loitsuttiin valmistusvaiheesta käyttöhetkeen saakka. Karhun kaataminen oli läpeensä ritualisoitunut toimitus sen tabu-luonteen vuoksi. Tuntuu uskottavalta, että vastaavia taikoja kohdistettiin siten myös ihmisen tappamiseen liittyviin aseisiin.

Jos taikuuden laskee kamppailutaitojen osa-alueeksi, voidaan todeta, että maassamme on ollut runsaasti pitkälle systematisoituja, ylisukupolvisia kamppailutaitoja.
ka1
touko 1, 2020, 12.31
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Nyt kun oikeat museot ovat koronapandemian takia kiinni, kuratoin ihan huvikseni ketjun aiheeseen liittyvän pienen virtuaalimuseon julkisesti saatavilla olevasta aineistosta. :D


Joustavat pamppuaseet

Tähän yleiseen ja laajakirjoiseen tappeluasetyyppiin lukeutuvat jo edellä mainitsemani sonninsuorosta valmistetut lyömäaseet. Nykyään tunnetuin variantti lienee kansanlauluissa ja muussa puukkojunkkareita käsittelevässä kansanperinteessä usein mainittu pohjalainen terva(s)tamppi. Tuon tervatun köysiversion yhteyttä merimiehiin ja leviämistä Pohjanmaalle Vaasan sataman kautta olen muuten pohtinut, koska merimiesten parissa vastaavaa asetta on myös tavattu.

Mutta alla muutamia 1800-luvun loppupuoliskolta tai ehkä 1900-luvun alkuvuosilta olevia esimerkkejä tästä tappeluasetyypistä:

Kuva Kuva
Punottuja pamppuja. Materiaaleista ei tietoa. Kuvauksen mukaan "nimismiehen puolustusase. Kansallismuseo



Kuva
Rautalangasta punottu, nahalla päällystetty pamppu, jossa puinen kahva. Satakunnan museo



Kuva Kuva
Sähköjohdosta punottu pamppu, toisesta päästä metallilla painotettu. 57 cm pitkä, 4 cm leveä. Kuvauksen mukaan jäljittelee kasakoiden nagaikaa. Työväenmuseo Werstas



Kuva
Pitkähkö köysipiiska, 106 cm. Malli vastaa tervatamppia. Satakunnasta. Hinnerjoen kotiseutumuseo



Kuva
Punottu lyömäase Porin seudulta, toisessa päässä nahalla päällystetty lyijypaino, toisessa lenkki. Lenkki varmistanut aseen kädessä pysymisen, kenties myös kannon vyön tapaan vyötärön ympärillä, mikäli ase on kyllin pitkä; pituutta ei ilmoitettu. Satakunnan Museo



Kuva
Vastaava asetyyppi samalta seudulta. Nahkasta punotun varren päässä pikilevy. Satakunnan Museo



Kuva
Taskukokoinen variantti. Puukahva, lyhyt nahasta punottu varsi ja lyijypaino, johon upotettu rautanauloja kenties repivän impaktin aikaansaamiseksi. Satakunnan Museo



Jos museot vielä aukeavat, kollektiota tämän tyypin aseista pääsee katselemaan esimerkiksi Hämeenlinnassa: https://www.kaupunkiuutiset.com/jutut/k ... mpaa-63132



Vähän erityyppinen versio malmarista:

Kuva
Laihialainen jäykkävartinen lyömase 1800-luvulta. Puinen varsi, jonka päässä rautapaino. Pituus 60 cm, leveys 5,5 cm. Kuvauksen mukaan “murhattu useita miehiä”. Museokeskus Vapriikki

Edelliselle sukua ovat ratsupiiskat.

Aseeksi ja matkamiehen turvaksi kelpaava piiskamalli on tunnistettavissa painotetusta kahvapäästä. Nimeomaan kahvapäätä käytettiin iskemiseen.

Kuva Kuva
88 cm pitkä lankakudoksella päällystetty puinen piiska. Kahvan päässä metallipaino.
Salon historiallinen museo



Kuva
Piikkiöstä Turun lähettyviltä oleva piiska. Puinen varsi, päässä messinkiä. Piiskaosa nahkaa. Siima saatettiin kietoa käden ympärille tappeluun alettaessa, jolloin ase pysyi varmemmin omissa käsissä.
Turun museokeskus



Nyrkkiraudat olivat muotia 1900-luvun alkupuolella:

Kuva
Työväenmuseo Werstas



Kuva
Turun museokeskus
ka1
huhti 10, 2020, 18.46
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Kuva

Hieno kuva Helsingin Siltasaaren sirkusmaneesin liepeiltä vuodelta 1906 tai 1907. Katukuvassa sekä paini- että nyrkkeilykilpailuiden mainoksia. 1800- ja 1900-lukujen vaihde oli Suomessa siviiliyhteiskunnan kamppailutaitojen murrosaikaa. Tapahtui siirtymä agraariyhteisöjen kamppailuperinteistä järjestelmällisiin urheilulajeihin. Krimin sotaa seuranneet reformit sallivat seuratoiminnan, sirkukset toivat kaupallisuuden. Kumpikin edellämainituista myös johti kansainvälisiä vaikutteita entistä tehokkaammin Suomeen.
ka1
loka 25, 2019, 19.40
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pääsin kuulemaan tallenteelta alkuperäisen härmäläisen rytkypolkan, sekä Isontalon Antin Jussi-veljeltä että Isontalon naapurin vanhalta emännältä (mahdollisesti häjy Mänty-Jussin talo) soittajan 1900-luvun alkupuolella saaman. Se ei mielestäni juurikaan muistuttanut esimerkiksi tätä rytkypolkan nimellä kulkevaa renkuttelua, kaiketi asian levinneintä versiota:


En ymmärrä polkasta tai kansanmusiikista ylipäätään mitään, mutta hämmästyttävän slaavivaikutteiselta se aito rytkypolkka kuulosti. Tai liekö se nyt niin hämmästyttävää, täysin itävaikuttteistahan sen tanssikin oli, nyt kun miettii. Esimerkiksi tämä Ievin polkka on jo hivenen lähempänä, mutta rytkypolkassa kuulin vieläkin enemmän slaavilaista melankoliaa:

Sellaisen tahtiin puukolla kuviointi ja tappeluun haastaminen on oikeastaan aika mielenkiintoinen, vähän odottamaton visio.

Hauska tarina häjymusisointiin liittyen. Isoo-Antilla oli harvoin mainittu veli Elias, Iso-Elu, joidenkin vielä Anttiakin kovemmaksi mainitsema mies. Tämä toimi usein häissä kenkkärinä, ja oli toimessa tehokas. Riehujat vain painoi päälaesta polvilleen. Kerran oli Rannanjärvi saapumassa häihin, joissa Iso-Elu oli järjestyksenpitäjänä, ja lähetti miehen edeltä viemään sanaa, että Rannanjärvi tulee, soittakaa tulopolkat sen kunniaksi. Pelimannit tietysti eivät uskaltaneet kuin totella, mutta Iso-Elu totesi rauhallisesti: "Ei sille ruikkuperseelle kannata mitään soittaa." Niin ei soitettu. Rannanjärvi saapui, istuskeli hetken ja huomattuaan ettei hänen läsnäolonsa tehnyt vaikutusta, poistui pian vähin äänin.
ka1
loka 11, 2019, 22.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Joo ja tosiaan näköjään myös Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, bull pizzle (whip) on näköjään ruoskamaisen version nimitys. Minulle ase oli tuttu vain tutkimastani suomalaisesta aineistosta. Sonnin suoroista lienee Suomessa ja maailmalla ollut erilaisia versioita, osa painotettuja / jämäkämpiä. Kansallisaseeksi tituleerasin tätä sen vuoksi, että se tosiaan vaikuttaa olleen tappeluaseena yleisimmästä päästä ja siihen tarkoitukseen erityisen pätevänä pidetty.
ka1
loka 11, 2019, 19.19
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pitääkseni ketjua hengissä, alkavissa viikonlopputunnelmissa muutama sana eräästä entisaikaan (vielä ainakin 1900-luvun alkupuolella) ympäri maatamme hyvin tunnetusta ja suositusta, mutta nykyään täysin unholaan vaipuneesta tappeluaseesta, oikeastaan lähestulkoon kansallisaseestamme: sonnin suorosta eli siittimestä.

Siitin otettiin eläintä teurastettaessa talteen tulevia tappeluita silmällä pitäen. Kuivattuaan sitä pehmitettiin hakkaamalla ja hieromalla. Lopputulema oli joustava, mutta kova. Joskus suoro voitiin vielä kietoa nahkaan. Vahvempaan päähän kiinnitettiin jokin rautapaino. Toiseen päähän saatettiin laittaa remmistä lenkki, jotta ase pysyisi paremmin käsissä tappelun tuoksinassa. Erään tällaisen aseen pituudeksi mainitaan 80 cm ja läpimitaksi 2 cm. Asetta voitiin kantaa vyötärön ympärillä takin alla, mistä se oli nopea vetäistä esiin. Eräs tappelija mainitsee iskukohteeksi selän, toisaalta kerrotaan, että “sonninsuoro nukutti miähen”. Pirkanmaalla asetta kutsuttiin kalmaajaksi tai kalmariksi. Jälkimmäisestä nimityksestä juontuu mieleen tietysti malmari, joka oli rakenteeltaan hieman vastaava ase, mutta härän peniksen sijaan joko köydestä tehty, tai sitten joustamattomana versiona esim. nahkaan kiedotusta pannunvarresta. Joillain alueilla saatettiin joskus kutsua päästään painotettuja ratsupiiskan varsia (etenkin mustalaisten suosima ase) myös malmariksi. Nämä ratsupiiskat olivat kerrotusti oma kehittynyt käsityötaiteenlajinsa, jossa oli omat alueelliset koulukuntansa. Teoreettisena pohdintana mietin, olisiko tämä pamppumainen asetyyppi sonnin suoro/malmari/moskula alunpitäen kehittynytkin painotetusta piiskanvarresta, joka minusta vaikuttaa ympäri maailmaa esiintyneeltä asetyypiltä (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Quirt).

Tämä(kin) erityinen tappeluase kertoo tietysti paljon tappelukulttuuristamme ja tappeluihin valmistautumisen huomattavasta asteesta; mutta siitä minulla alkaa olla näyttöä ja aineistoa muutenkin varsin reilusti.

Lähteiden päällä istun toistaiseksi valitettavasti mustasukkaisesti, kunnes olen saanut kokoon jonkin vähän laajemman artikkelin suomalaisesta tappeluperinteestä.


Nopean google-haun perusteella härän peniksen käyttö jonkinlaisena aseena ei täysin suomalaiskansallinen erikoisuus ole ollut:



https://www.icollector.com/ANTIQUE-BULL ... _i21312877

http://worldwidewhips.com/whips/bulls_pizzles.html
ka1
syys 19, 2019, 20.17
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Tuossa kyseessä tosiaan on jonkinlainen showpaini. Tämän lisäksihän kiertelevät sirkukset järjestivät oikeita painikilpailuja, joissa paikallisetkin saivat painia kiertäviä ammattilaisia vastaan. Varhaisimmat otteluillat Suomessa, joista itse olen nähnyt maininnan, järjestettiin vuonna 1844 ranskalaisen sirkuksen toimesta. Pitäisin sirkuksia merkittävimpänä ulkomaisten painivaikutteiden lähteenä maassamme aina seuratoiminnan organisoitumiseen saakka 1800-luvun lopussa. Esiteltiinpä sirkuksissa välillä myös islantilaista glimaa tai “kiinalaista nyrkkeilyä” ja “kiinalaista painia”.
ka1
maalis 15, 2019, 20.48
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pitkä hiljaisuus ketjussa. Perjantaikevennystä väliin; näin pyrki joku Härmän häjy ulkomaisin konstein kovemmaksi:

Kuva

(Lähde:Tuulispää no 30, 29.07.1910)
ka1
maalis 23, 2018, 10.38
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Perjantaikevennystä vuoden 1926 Tuisku-lehdestä. Tiedätte sitten, kuinka menetellä eteläpohjalaisia vastaan:

Kuva

Kuva

Tietysti tästä on luettavissa pohjalaiseen tappelukulttuuriin kuuluvaksi miellettyjä seikkoja, tappelutansseista puukolla viiltämiseen.
ka1
heinä 18, 2017, 17.57
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Näyttäähän tuo Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista löytyvän: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 401?page=4 [edit. Jaa enpä huomannut katsoa löytyykö muita osia ja nyt tuo saitti taas tökkii, mutta rajaamalla haku vain Åbo Nya Tidningariin löytynee helposti, jos löytyy.]

Ruotsinkielentaitoni on sen verran huono, etten jaksa alkaa käymään läpi. :)
ka1
kesä 26, 2017, 00.22
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

halmehe kirjoitti:Muistu mieleen yhden vanhemman herran kertomukset -70 luvun puolivälissä. Oltiin mittaamassa tonttia Espoossa ja alkoi kertomaan mitä oli natiaisena nähnyt. Kyseisessä paikassa oli ollut venäläisten hevostallit ja kiinalaisten linnoitustyöläisten majoitusparakkeja. Jotkut kiinalaisista oli jotain ihme painia harrastaneet ja näyttäneet joillekin paikallisille ruokaa vastaan. Itse olin tuolloin harrastanut vasta vuoden karatea joten sana paini ei hirveesti avannut mitään joten en osannut tarkemmin kysellä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että painiltahan moni juttu on saattanut äkkiseltään näyttää.
Ohhoh, jos pitää paikkansa! Nuo kiinalaiset työläisethän ovat jo esille noussut aihe (Kas-pinin historiaan liittyvissä keskusteluissa), ja olen sittemmin niihin liittyvää perinnettä käynyt läpi. Kyseessä tosiaan oli sellainen lainsuojattomien joukko, jossa todennäköisesti kiinalaisten taistelutaitojen osaajia oli. Erilainen kulttuurivaihto paikallisten kanssa oli vilkastakin, esimerkiksi tansseja muistaakseni opetettiin puolin ja toisin - ja juuri esimerkiksi ruokaa vastaan. Muutamia kiinalaisia tänne myös jäi, joidenkin tiedetään ottaneen osaa sotatoimiinkin 1918. Mutta sitä etsimääni, eli tuollaista konkreettista mainintaa kamppailutaitojen näyttämisestä ei ole kertaakaan tullut vastaan. Epätodennäköisenä olen sitä pitänytkin; väkivaltaan liittyvä tietotaito on kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen asia, joita ei tuosta vain oteta vieraiden kanssa arkisessa kanssakäymisessä esille. Mutta ehkä nimenomaan jonkinlainen paini onkin sosiaalisesti kyllin hyväksyttävää tuollaisen kulttuurivaihdon kohteeksi.
Tuo on siis todella merkittävä tieto. Kiitos!
ka1
kesä 25, 2017, 20.33
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Kari Aittomäki kirjoitti:Ka1, mikä on mielipiteesi kopiointikäytöksestä?
Mä olen huomannut että ihan leikkitappeluksessa eli sporttikamppailussa tapahtuu nopeaakin oppimista ja matkimista. Jonka takia onkin suositeltavaa hakea sparrikaverksi itseä parempia.

Miksei sitten puukonkäytössä, vaikkapa juuri häjyjen kohdalla. Kun katalysaattorina toimi mustalaiset.
Niin, ihminen on oppivainen eläin ja matkiminen hyvin inhimillistä toimintaa. Jos tai kun puukon käyttö tappeluissa lisääntyi 1800-luvulla Etelä-Pohjanmaalla ja sen asema tappelukulttuurissa muodostui keskeisemmäksi, jonkinlaisella copycat-mallilla sitä kai voisi selittää. Tämä on tosin ihan mutuilua.

Kopioinnilla kun kuitenkin on roolinsa hyvin monenlaisten ilmiöiden leviämisessä, muodista aina terrori-iskujen toteuttamistapoihin. Muistetaan myös, että ympäri Suomea (rautatienvarsipitäjissä) on vallinnut vahva käsitys, että puukkoa alettiin käyttää aiempaa enemmän tappeluaseena pohjalaisten ratatyöläisten tuotua tavan paikkakunnalle. Siihen en nyt pysty ottamaan kummemmin kantaa, mistä syystä tämä kehitys olisi sitten Pohjanmaalla alkanut. Alasen mustalaisteoria tuntuu turhan simplistiseltä, vaikka jokin rooli mustalaisillakin kuviossa olisi ollut. Mietin mahdollisena alkusyynä niitä isovihan raaistamia maantie- ja metsärosvoiksi taantuneita sissejäkin, joihin Ylikankaan mukaan termin 'puukkojunkkari' varhaisin käyttö liittyy. Ajallisesti tämä vain ei taida osua, nämä kun vaikuttivat jo 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Samalla törmäsin muuten tällaiseen tekstiin termin 'puukkojunkkari' etymologiasta: http://filologogrammata.blogspot.fi/201 ... ogiaa.html
Tekstin on vieläpä näköjään kirjoittanut potkulainen Antti Ijäs. Noin hyvin perusteltuihin näkemyksiin on helppo yhtyä, ja olen ainakin itse ymmärtänyt termin ihan luonnostaan aina tuolla tavoin. Ylikankaan spekulaatio siitä, että junkkari olisi mahdollisesti tullut sissien sotilastaustasta, vaikuttaa siis erheelliseltä. (Siinä on sekin, että kuinkakohan suuri osa pohjalaisista sisseistä todella oli sotilastaustaisia. Edit: Tuossa kyse olikin näköjään savolaisista sisseistä; Pohjanmaalla siviiliväestön osuus sisseistä oli muistaakseni suurin, mutta kai kysymyksen voi silti Savonkin kohdalla esittää.)
ka1
kesä 22, 2017, 19.08
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Andy kirjoitti:Itse väittäisin että puukko on ollut yleinen tappeluase pronssikaudelta alkaen...
Lienee toki selvää, että puukkoa on aina tappeluissa jonkin verran käytetty, mutta muistelisin, että sen käyttö ihan tilastojenkin valossa lisääntyi puukkojunkkarikaudella. Pitää taas tarkistella.
ka1
kesä 22, 2017, 17.58
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 185634

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Paappa kirjoitti:Hänen mukaansa puukkojen käyttö yleistyi kantaväestön ja romanien välisten kähinöiden seurauksena.
Juuri tuohon Alasen kertomaan tuossa muinaisessa aloitusviestissä viittaa kohta
Yhden teorian mukaan puukko yleistyi Pohjanmaalla sen takia, että pohjalaiset olisivat alkaneet puolustautua sillä mustalaisia ja heidän hokkisormuksiaan vastaan.
Tuollaisesta perimätiedosta voi tosin nähdäkseni päätellä lähinnä sen, että romanien ja kantaväestön välillä oli kahnauksia markkinoilla, romanien arsenaaliin lukeutuivat mm. piikikkäät hokkisormukset, ja todennäköisesti kantaväestökin näihin koitoksiin sitten ajoittain varautui. Sitä, että tämä olisi ollut puukonkäytön alkusysäys, ei vielä tuon perusteella voi pitää totena. Ylipäätään yhtä syytä ja lähtölaukausta puukon yleistymiselle tappeluaseena lienee hankala osoittaa.

Kiitos noista Italian tyyleihin liittyvistä tiedoista!