Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 45 tulosta

ka1
loka 25, 2019, 19.40
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pääsin kuulemaan tallenteelta alkuperäisen härmäläisen rytkypolkan, sekä Isontalon Antin Jussi-veljeltä että Isontalon naapurin vanhalta emännältä (mahdollisesti häjy Mänty-Jussin talo) soittajan 1900-luvun alkupuolella saaman. Se ei mielestäni juurikaan muistuttanut esimerkiksi tätä rytkypolkan nimellä kulkevaa renkuttelua, kaiketi asian levinneintä versiota:


En ymmärrä polkasta tai kansanmusiikista ylipäätään mitään, mutta hämmästyttävän slaavivaikutteiselta se aito rytkypolkka kuulosti. Tai liekö se nyt niin hämmästyttävää, täysin itävaikuttteistahan sen tanssikin oli, nyt kun miettii. Esimerkiksi tämä Ievin polkka on jo hivenen lähempänä, mutta rytkypolkassa kuulin vieläkin enemmän slaavilaista melankoliaa:

Sellaisen tahtiin puukolla kuviointi ja tappeluun haastaminen on oikeastaan aika mielenkiintoinen, vähän odottamaton visio.

Hauska tarina häjymusisointiin liittyen. Isoo-Antilla oli harvoin mainittu veli Elias, Iso-Elu, joidenkin vielä Anttiakin kovemmaksi mainitsema mies. Tämä toimi usein häissä kenkkärinä, ja oli toimessa tehokas. Riehujat vain painoi päälaesta polvilleen. Kerran oli Rannanjärvi saapumassa häihin, joissa Iso-Elu oli järjestyksenpitäjänä, ja lähetti miehen edeltä viemään sanaa, että Rannanjärvi tulee, soittakaa tulopolkat sen kunniaksi. Pelimannit tietysti eivät uskaltaneet kuin totella, mutta Iso-Elu totesi rauhallisesti: "Ei sille ruikkuperseelle kannata mitään soittaa." Niin ei soitettu. Rannanjärvi saapui, istuskeli hetken ja huomattuaan ettei hänen läsnäolonsa tehnyt vaikutusta, poistui pian vähin äänin.
ka1
loka 11, 2019, 22.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Joo ja tosiaan näköjään myös Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, bull pizzle (whip) on näköjään ruoskamaisen version nimitys. Minulle ase oli tuttu vain tutkimastani suomalaisesta aineistosta. Sonnin suoroista lienee Suomessa ja maailmalla ollut erilaisia versioita, osa painotettuja / jämäkämpiä. Kansallisaseeksi tituleerasin tätä sen vuoksi, että se tosiaan vaikuttaa olleen tappeluaseena yleisimmästä päästä ja siihen tarkoitukseen erityisen pätevänä pidetty.
ka1
loka 11, 2019, 19.19
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pitääkseni ketjua hengissä, alkavissa viikonlopputunnelmissa muutama sana eräästä entisaikaan (vielä ainakin 1900-luvun alkupuolella) ympäri maatamme hyvin tunnetusta ja suositusta, mutta nykyään täysin unholaan vaipuneesta tappeluaseesta, oikeastaan lähestulkoon kansallisaseestamme: sonnin suorosta eli siittimestä.

Siitin otettiin eläintä teurastettaessa talteen tulevia tappeluita silmällä pitäen. Kuivattuaan sitä pehmitettiin hakkaamalla ja hieromalla. Lopputulema oli joustava, mutta kova. Joskus suoro voitiin vielä kietoa nahkaan. Vahvempaan päähän kiinnitettiin jokin rautapaino. Toiseen päähän saatettiin laittaa remmistä lenkki, jotta ase pysyisi paremmin käsissä tappelun tuoksinassa. Erään tällaisen aseen pituudeksi mainitaan 80 cm ja läpimitaksi 2 cm. Asetta voitiin kantaa vyötärön ympärillä takin alla, mistä se oli nopea vetäistä esiin. Eräs tappelija mainitsee iskukohteeksi selän, toisaalta kerrotaan, että “sonninsuoro nukutti miähen”. Pirkanmaalla asetta kutsuttiin kalmaajaksi tai kalmariksi. Jälkimmäisestä nimityksestä juontuu mieleen tietysti malmari, joka oli rakenteeltaan hieman vastaava ase, mutta härän peniksen sijaan joko köydestä tehty, tai sitten joustamattomana versiona esim. nahkaan kiedotusta pannunvarresta. Joillain alueilla saatettiin joskus kutsua päästään painotettuja ratsupiiskan varsia (etenkin mustalaisten suosima ase) myös malmariksi. Nämä ratsupiiskat olivat kerrotusti oma kehittynyt käsityötaiteenlajinsa, jossa oli omat alueelliset koulukuntansa. Teoreettisena pohdintana mietin, olisiko tämä pamppumainen asetyyppi sonnin suoro/malmari/moskula alunpitäen kehittynytkin painotetusta piiskanvarresta, joka minusta vaikuttaa ympäri maailmaa esiintyneeltä asetyypiltä (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Quirt).

Tämä(kin) erityinen tappeluase kertoo tietysti paljon tappelukulttuuristamme ja tappeluihin valmistautumisen huomattavasta asteesta; mutta siitä minulla alkaa olla näyttöä ja aineistoa muutenkin varsin reilusti.

Lähteiden päällä istun toistaiseksi valitettavasti mustasukkaisesti, kunnes olen saanut kokoon jonkin vähän laajemman artikkelin suomalaisesta tappeluperinteestä.


Nopean google-haun perusteella härän peniksen käyttö jonkinlaisena aseena ei täysin suomalaiskansallinen erikoisuus ole ollut:



https://www.icollector.com/ANTIQUE-BULL ... _i21312877

http://worldwidewhips.com/whips/bulls_pizzles.html
ka1
syys 19, 2019, 20.17
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Tuossa kyseessä tosiaan on jonkinlainen showpaini. Tämän lisäksihän kiertelevät sirkukset järjestivät oikeita painikilpailuja, joissa paikallisetkin saivat painia kiertäviä ammattilaisia vastaan. Varhaisimmat otteluillat Suomessa, joista itse olen nähnyt maininnan, järjestettiin vuonna 1844 ranskalaisen sirkuksen toimesta. Pitäisin sirkuksia merkittävimpänä ulkomaisten painivaikutteiden lähteenä maassamme aina seuratoiminnan organisoitumiseen saakka 1800-luvun lopussa. Esiteltiinpä sirkuksissa välillä myös islantilaista glimaa tai “kiinalaista nyrkkeilyä” ja “kiinalaista painia”.
ka1
maalis 15, 2019, 20.48
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Pitkä hiljaisuus ketjussa. Perjantaikevennystä väliin; näin pyrki joku Härmän häjy ulkomaisin konstein kovemmaksi:

Kuva

(Lähde:Tuulispää no 30, 29.07.1910)
ka1
maalis 23, 2018, 10.38
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Perjantaikevennystä vuoden 1926 Tuisku-lehdestä. Tiedätte sitten, kuinka menetellä eteläpohjalaisia vastaan:

Kuva

Kuva

Tietysti tästä on luettavissa pohjalaiseen tappelukulttuuriin kuuluvaksi miellettyjä seikkoja, tappelutansseista puukolla viiltämiseen.
ka1
heinä 18, 2017, 17.57
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Näyttäähän tuo Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista löytyvän: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 401?page=4 [edit. Jaa enpä huomannut katsoa löytyykö muita osia ja nyt tuo saitti taas tökkii, mutta rajaamalla haku vain Åbo Nya Tidningariin löytynee helposti, jos löytyy.]

Ruotsinkielentaitoni on sen verran huono, etten jaksa alkaa käymään läpi. :)
ka1
kesä 26, 2017, 00.22
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

halmehe kirjoitti:Muistu mieleen yhden vanhemman herran kertomukset -70 luvun puolivälissä. Oltiin mittaamassa tonttia Espoossa ja alkoi kertomaan mitä oli natiaisena nähnyt. Kyseisessä paikassa oli ollut venäläisten hevostallit ja kiinalaisten linnoitustyöläisten majoitusparakkeja. Jotkut kiinalaisista oli jotain ihme painia harrastaneet ja näyttäneet joillekin paikallisille ruokaa vastaan. Itse olin tuolloin harrastanut vasta vuoden karatea joten sana paini ei hirveesti avannut mitään joten en osannut tarkemmin kysellä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että painiltahan moni juttu on saattanut äkkiseltään näyttää.
Ohhoh, jos pitää paikkansa! Nuo kiinalaiset työläisethän ovat jo esille noussut aihe (Kas-pinin historiaan liittyvissä keskusteluissa), ja olen sittemmin niihin liittyvää perinnettä käynyt läpi. Kyseessä tosiaan oli sellainen lainsuojattomien joukko, jossa todennäköisesti kiinalaisten taistelutaitojen osaajia oli. Erilainen kulttuurivaihto paikallisten kanssa oli vilkastakin, esimerkiksi tansseja muistaakseni opetettiin puolin ja toisin - ja juuri esimerkiksi ruokaa vastaan. Muutamia kiinalaisia tänne myös jäi, joidenkin tiedetään ottaneen osaa sotatoimiinkin 1918. Mutta sitä etsimääni, eli tuollaista konkreettista mainintaa kamppailutaitojen näyttämisestä ei ole kertaakaan tullut vastaan. Epätodennäköisenä olen sitä pitänytkin; väkivaltaan liittyvä tietotaito on kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen asia, joita ei tuosta vain oteta vieraiden kanssa arkisessa kanssakäymisessä esille. Mutta ehkä nimenomaan jonkinlainen paini onkin sosiaalisesti kyllin hyväksyttävää tuollaisen kulttuurivaihdon kohteeksi.
Tuo on siis todella merkittävä tieto. Kiitos!
ka1
kesä 25, 2017, 20.33
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Kari Aittomäki kirjoitti:Ka1, mikä on mielipiteesi kopiointikäytöksestä?
Mä olen huomannut että ihan leikkitappeluksessa eli sporttikamppailussa tapahtuu nopeaakin oppimista ja matkimista. Jonka takia onkin suositeltavaa hakea sparrikaverksi itseä parempia.

Miksei sitten puukonkäytössä, vaikkapa juuri häjyjen kohdalla. Kun katalysaattorina toimi mustalaiset.
Niin, ihminen on oppivainen eläin ja matkiminen hyvin inhimillistä toimintaa. Jos tai kun puukon käyttö tappeluissa lisääntyi 1800-luvulla Etelä-Pohjanmaalla ja sen asema tappelukulttuurissa muodostui keskeisemmäksi, jonkinlaisella copycat-mallilla sitä kai voisi selittää. Tämä on tosin ihan mutuilua.

Kopioinnilla kun kuitenkin on roolinsa hyvin monenlaisten ilmiöiden leviämisessä, muodista aina terrori-iskujen toteuttamistapoihin. Muistetaan myös, että ympäri Suomea (rautatienvarsipitäjissä) on vallinnut vahva käsitys, että puukkoa alettiin käyttää aiempaa enemmän tappeluaseena pohjalaisten ratatyöläisten tuotua tavan paikkakunnalle. Siihen en nyt pysty ottamaan kummemmin kantaa, mistä syystä tämä kehitys olisi sitten Pohjanmaalla alkanut. Alasen mustalaisteoria tuntuu turhan simplistiseltä, vaikka jokin rooli mustalaisillakin kuviossa olisi ollut. Mietin mahdollisena alkusyynä niitä isovihan raaistamia maantie- ja metsärosvoiksi taantuneita sissejäkin, joihin Ylikankaan mukaan termin 'puukkojunkkari' varhaisin käyttö liittyy. Ajallisesti tämä vain ei taida osua, nämä kun vaikuttivat jo 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Samalla törmäsin muuten tällaiseen tekstiin termin 'puukkojunkkari' etymologiasta: http://filologogrammata.blogspot.fi/201 ... ogiaa.html
Tekstin on vieläpä näköjään kirjoittanut potkulainen Antti Ijäs. Noin hyvin perusteltuihin näkemyksiin on helppo yhtyä, ja olen ainakin itse ymmärtänyt termin ihan luonnostaan aina tuolla tavoin. Ylikankaan spekulaatio siitä, että junkkari olisi mahdollisesti tullut sissien sotilastaustasta, vaikuttaa siis erheelliseltä. (Siinä on sekin, että kuinkakohan suuri osa pohjalaisista sisseistä todella oli sotilastaustaisia. Edit: Tuossa kyse olikin näköjään savolaisista sisseistä; Pohjanmaalla siviiliväestön osuus sisseistä oli muistaakseni suurin, mutta kai kysymyksen voi silti Savonkin kohdalla esittää.)
ka1
kesä 22, 2017, 19.08
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Andy kirjoitti:Itse väittäisin että puukko on ollut yleinen tappeluase pronssikaudelta alkaen...
Lienee toki selvää, että puukkoa on aina tappeluissa jonkin verran käytetty, mutta muistelisin, että sen käyttö ihan tilastojenkin valossa lisääntyi puukkojunkkarikaudella. Pitää taas tarkistella.
ka1
kesä 22, 2017, 17.58
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Paappa kirjoitti:Hänen mukaansa puukkojen käyttö yleistyi kantaväestön ja romanien välisten kähinöiden seurauksena.
Juuri tuohon Alasen kertomaan tuossa muinaisessa aloitusviestissä viittaa kohta
Yhden teorian mukaan puukko yleistyi Pohjanmaalla sen takia, että pohjalaiset olisivat alkaneet puolustautua sillä mustalaisia ja heidän hokkisormuksiaan vastaan.
Tuollaisesta perimätiedosta voi tosin nähdäkseni päätellä lähinnä sen, että romanien ja kantaväestön välillä oli kahnauksia markkinoilla, romanien arsenaaliin lukeutuivat mm. piikikkäät hokkisormukset, ja todennäköisesti kantaväestökin näihin koitoksiin sitten ajoittain varautui. Sitä, että tämä olisi ollut puukonkäytön alkusysäys, ei vielä tuon perusteella voi pitää totena. Ylipäätään yhtä syytä ja lähtölaukausta puukon yleistymiselle tappeluaseena lienee hankala osoittaa.

Kiitos noista Italian tyyleihin liittyvistä tiedoista!
ka1
kesä 20, 2017, 23.35
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Hauki kirjoitti:
ka1 kirjoitti:Esimerkiksi juuri mainittu Kauhajoen Pukkilan Jaska oli syntynyt vasta 1885 eli oli aktiivinen vasta 1900-luvulla
Öö, onko näitä Pukkilan Jaskoja useita (on varmaan, mutta tunnettuja häjyjä)? Wikipedian mukaan the Pukkilan Jaska on syntynyt 1831 https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Pukkila
Joo, Pukkilan Jaskan nimellä tunnettuja häjyjä oli kaksi, toinen Kauhavalta isoojen miästen aikaan, toinen myöhemmin (ns. toisen aallon häjy) Kauhajoella: https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Keski-Pukkila
ka1
kesä 20, 2017, 09.37
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

PetriP:n viesti on tästä ketjusta: viewtopic.php?f=37&t=21854&p=905982#p905982
PetriP kirjoitti:
ka1 kirjoitti:Lisäksi pidän moniin seikkoihin nojaten selvänä, että harjoittelua tapahtui laajemminkin häjyjen keskuudessa, mutta taitojen mainittavasta systematisoinnista ja opettamisesta sukupolvelta toiselle ei ole todisteita.
.
Häjyt oli varsin lyhyt ilmiö joten yli-sukupolvista taitojen siirto ei varmasti ollut. Ja se harhoittelukin enempi sellaista humalaista keskinäistä toilailua.
Häjyjen kauden voi varmaan määritellä monin tavoin, mutta yleensä sillä tarkoitetaan vajaan sadan vuoden jaksoa 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle. Termin 'häjy' käyttö ei kuitenkaan suinkaan rajoitu tähän kauteen. Se oli aktiivisessa käytössä vielä ainakin 1900-luvun puolivälissä. Muutenkaan kyseessä ei ollut mikään historiasta irrallinen ajanjakso. Häjyily kehittyi Etelä-Pohjanmaalla vallitsevan kunniakultin ja väkivaltaan liittyvien perinteiden päälle, eikä tappelusakkien, -sukujen ja ammattitappelijoiden toiminta myöskään kuin seinään lakannut 1800-luvulta 1900-luvulle siirryttäessä. Esimerkiksi juuri mainittu Kauhajoen Pukkilan Jaska oli syntynyt vasta 1885 eli oli aktiivinen vasta 1900-luvulla. Mainittakoon, että hänen tiedetään jopa suorittaneen pahoinpitelyitä isänsä kanssa, joka myös oli häjy - kuten oli Jaskan velikin.

Tuohon häjyjen harjoittelua koskevaan analyysiisi todettakoon, että muukaan kamppailuharjoittelu (esim. paini) ei tapahtunut humalassa, ja kamppailutaito oli tärkeä vaatimus. Muunkinlaista valmistautumista, kuten aseiden ja suojavarusteiden valmistamista ja tappelutaktiikoista sopimista, suoritettiin selvinpäin. En siis näe syytä olettaa, että häjyjen mahdollinen harjoittelu olisi tapahtunut kategorisesti humalassa.
ka1
maalis 10, 2017, 12.18
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Toki on itsestäänselvää, että tappamisen välttämisestä oli kysymys, oli motiivina sitten rangaistuksen pelko tai psykologiset ja sosiaaliset pidikkeet. Pohjalaiset saattoivat kuitenkin levittää viiltämiseen liittyviä kulttuurisia käsityksiä - jotka sitten toisaalta osaltaan saattoivat käytännön syiden ohella kannustaa viiltämiseen.
Taidokas, vastustajan henkiin jättävä viiltäminen oli Pohjanmaalla noussut ihailluksi taidoksi. Pitää tarkistaa muistiinpanoista, löytyykö tätä suhtautumista kuvaavia tarinoita muualta maasta, mutta muistelen, etten juuri olisi moisiin, muualta tallennettuihin kuvauksiin törmännyt.
Ympäri maata on vanhan kansan parissa dokumentoidusti vallinnut käsitys, että puukonkäyttö tappeluaseena yleistyi muualla pohjalaisten ratatyöläisten myötä. Elina Haavio-Mannila pitää käsitystä tilastojen valossa totuudenmukaisena väitöskirjassaan Kylätappelut. Tietenkin muuallakin puukolla oli varmasti viilletty jossain määrin tätäkin aikaisemmin, mutta aivan vastaavanlaista kulttuurista arvolatausta siihen ei siis käsitykseni mukaan muualla ollut liittynyt.
ka1
maalis 10, 2017, 10.31
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 396
Luettu: 167350

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Perjantain ratoksi vielä tuohon viiltämisteemaan liittyen kysymys maailman veitsitappelutyylien tuntijoille: esiintyykö muiden maiden veitsikulttuureissa tällaista tappelullista, kuolettavia tekniikoita välttelemään pyrkivää puolta? Suomalaiseen puukkotappelukulttuuriin tämä tuntuu tosiaan eräänä osana kuuluvan. Onpa joskus käytetty liian syvien viiltojen estämiseksi jopa terään kiinnitettävää puupalaa. Viiltämisen korostaminen tai ainakin puhe ja tietoisuus siitä voi olla levinnyt muualle maahan pohjalaisten mukana, kun pohjalaiset ratatyöläiset aikanaan levittivät puukonkäyttöä muutenkin. Toisaalta on muistettava, että nimenomaan kuolettava teräaseväkivalta on Suomessa tiettyinä aikoina ja tietyillä alueilla (paradoksaalisesti juurikin Etelä-Pohjanmaalla) ollut maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen yleistä. Tämä viittaisi siihen, ettei tappamisen välttely ole ollut mitenkään epätavallisen vahvassa roolissa useihin muihin maihin verrattuna, mikä luonnolliselta tuntuisikin.

Mutta puhutaanko tällaisesta tappelullisesta puolesta enää muualla? Miten on esimerkiksi filippiiniläisissä tyyleissä? Italian tyyleistä voi sanoa sen, että jo Sakari Pälsi kiinnitti huomiota puukon ja italialaisen stiletin eroon; jälkimmäinen on kuolettavaan pistämiseen tarkoitettu. Balkanin veitsikulttuurista olen saanut raa'an kuvan lammasvarkaille varatun rangaistustekniikan, balkanilaisten taskujen, perusteella. Entä espanjalaisen maailman navaja-kulttuuri tai Etelä-Amerikan gauchojen facon? Ne esgrima criolla kaksintaisteluvideot mitä nyt Youtubesta löytyy, näyttävät aika viiltelyyn keskittyviltä, tappelullisilta.
Osaako kukaan verrata maailman veitsikulttuureita suomalaiseen tästä näkökulmasta? Onko tässä mielestänne erotettavissa suomalaiskansallinen erityispiirre, vai ei? :)