Ole hyvä ja vastaa nopeasti kyselyyn Potkun kehittämisestä. Vastausten perusteella pohdimme keinoja uudistaa Potkua. Kiitos. :)

Haku löysi 6 tulosta

ka1
marras 3, 2018, 20.39
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Suomettuminen

Hesarin juttu on vielä lukematta, mutta sivuhuomiona sanoisin, että tuollaisesta sinänsä pätevältä vaikuttavasta kolmijaosta lähinnä Paasikiven-Kekkosen linjan edustajisto voitaneen laskea suomettuneiksi. Äärioikealla ja -vasemmalla usko Venäjään tai vaihtoehtoisesti äärimmäinen epäusko länteen on vilpitöntä. Paasikiven-Kekkosen linjan (joka fiktiivinen konstruktio on jo itsessään parhaita esimerkkejä suomettuneisuudesta) edustajat eivät oikeastaan pohjimmiltaan ole mitään Venäjä-intoilijoita, mutta heidän selkäydinreaktionsa itänaapurin kanssa pärjäämiseen on pelonsekainen pokkurointi, siis suomettuneisuus.

Ketjun otsikosta tuorein korkean profiilin esimerkki lienee operaatio Airiston Helmen tiedotus.
ka1
heinä 8, 2015, 10.39
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Suomettuminen

Vaikuttaisi Lasse siltä, että käsität suomettumisen melko mustavalkoisesti – vaikka fudo jo avasikin käsitteen moniulotteisuutta.

Kuten on todettu, ei ole niin, että jos jollekin toiminnalle löytyy yksikin järkiperuste, tätä toimintaa ei sen takia voisi pitää suomettuneena.

Eri tahojen mielestä erilaiset toimintamallit ovat järkeviä.

Itse taisit käyttää suomettumisesta esimerkkinä historianopetuksen vääristelyä. Joku on joskus pitänyt sitäkin järkevänä. Silti voidaan sanoa, että kyse on suomettumisesta, siis voimakkaamman valtion vaikutusvallasta heikomman naapurimaan asioihin (kuten Wikipedia asian ilmaisee).
Joku voi pitää perusteltuna sitä, että esimerkiksi Juha Sipilä tai Antti Rinne kieltävät ääneen lausumasta sitä faktaa, että Venäjä on uhka. Silti tämä on minusta yhtä hyvä esimerkki suomettumisesta.

Monet, myös minä, pitänevät perusteltuna sitä, että Suomen tasavallan presidentti ei kritisoi Venäjää yhtä rankasti kuin Viron kollegansa. Silti tämäkin voidaan tulkita myös suomettumisena, voimakkaamman valtion vaikutusvaltana heikomman naapurimaan asioihin.
On mahdollista nähdä suomettuminen eräänlaisena reaalipolitiikkana.

Lasse Candé kirjoitti: Edelleen kaipaisin esimerkkiä miten jonkun tulisi toimia toisin ja miksi.
Kysymys on lähtökohdiltaan hieman virheellinen; ei ole mielestäni selviö, että kaikki vähänkin suomettunut toiminta pitäisi välttämättä yht'äkkiä tehdä jotenkin toisin ilman olosuhteiden muutosta.
(Mitä olisi esimerkiksi pitänyt tehdä toisin Suomen aikoinaan rämpiessä syvässä suomettumisen suossa kylmän sodan aikoina? Olosuhteisiin nähden lopputulos ei ollut käsittääkseni kuitenkaan varsinaisesti huono, eli ainakin osittain sen aikaista suomettumisesta voitaneen pitää järkevänä.)
Yritän nyt silti vastata kysymykseen, ja samalla taas kerran tähän:
Lasse Candé kirjoitti: --miten se suomettuminen sitten nykyään näkyy?
Kuten olen esimerkein osoittanut, se näkyy julkisessa keskustelussa, erityisesti politiikan piirissä. (Olen käyttänyt esimerkkeinä arvovaltaisimpia poliitikkojamme ilmiön laajuuden osoittamiseksi.) Tämä asia olisi mielestäni muutettavissa. Venäjän mielistely nykyisessä mittakaavassaan on perusteetonta, kestämätön poliittinen linja ja mahdollisesti haitallista (profiloi suomea, vaikuttaa kansalaisten kantoihin). Lisäksi se on vain väärin.
Suomettumista voi ehkä nähdä myös kylmän sodan aikaisen, noh, suomettumisen tutkimuksen yhteydessä. Aiheen penkominen on herättänyt negatiivisia tunteita, ja toisaalta sitä on myös rajoitettu suoranaisilla arkistojen salauksillakin. Suomessa ei ole ollut perusteellista lustraatiota. Näidenkin seikkojen suhteen voisi siis petrata.
Ja yksi kysymys on sitten tietysti Nato-jäsenyys. Mikäpä Suomen ensisijaisesti ulkona pitää, jollei Venäjän varominen. Voimakkaamman valtion vaikutusvaltaa heikomman naapurimaan asioihin.

Lähitulevaisuus näyttää suomettumisen suhteen kuitenkin haasteelliselta, sillä Venäjä pyrkii aktiivisesti kasvattamaan vaikutusvaltaansa Suomessa.
ka1
heinä 7, 2015, 09.48
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Suomettuminen

Lasse Candé kirjoitti: Niin, ka1, ennen kuin voitaisiin puhua suomettumisesta, niin mielestäni pitäisi tilanteen olla sellainen että muuta järkiperustelua toiminnalle ei ole.

Ymmärtääkseni tilanteen ei tarvitse olla tuollainen. Katso esim. fudon edellinen, suomettumisen käsitettä avaava viesti.

Tämä vastannee loppuviestiisikin.


Tähän kärjistykseen
Lasse Candé kirjoitti: Pallon heitän siis takaisinpäin sellaisena että se mihin nykyään viitataan suomettumisella näyttää enemmän kaistapäisyyden puutteelta.
voisi kuitenkin vielä kommentoida, että olisi tietysti tärkeää pyrkiä vaikuttamaan olosuhteisiin niin, että reaalisia perusteita eri toimintojen suomettumiselle olisi mahdollisimman vähän, mutta tälläkin hetkellä, jolloin ehkä joitain perusteita voi nähdä, suomettuminen on mielestäni ylimitoitettua eli kyse ei ole vain mistään kaistapäisyyden puutteesta. Esimerkiksi, kun useat eturivin poliitikkomme eivät uskalla turvallisuuspoliittisessa keskustelussa mainitakaan Venäjää uhaksi, tilanne on naurettava ja perusteeton.
ka1
heinä 6, 2015, 22.07
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Suomettuminen

Lasse Candé kirjoitti: Annatko esimerkin siitä miten Suomi on suomettunut? Tämä esimerkki täältä puuttuu vieläkin.

Lainaan itseäni, ketjun toinen viesti:
Meillä nousee äläkkä jostain pohjoismaisten puolustusministerien maltillisesta yhteisartikkelista tai ylipäätään sen tosiasian mainitsemisesta, että Venäjä on Suomen pääasiallinen turvallisuushaaste.

Jatkaakseni Viron käyttämistä esimerkkinä (ja siten linkittäen tämän keskusteluhaaran Nato-jäsenyyden vaikutuksiin), seuraapa hetki vaikka Toomas Hendrik Ilveksen Twitter-tiliä. Suomen presidenteiltä ei vastaavia kommentteja kuulla. Tai: Jonkun vuosittaisen Lennart Meri -konferessin tyyppisen hyvin korkean profiilin, mutta äärimmäisen suorasukaisen turvallisuuskonferenssin järjestäminen Suomessa tuntuu utopialta.
Mm. Sofi Oksanenhan taas taannoin osuvasti kommentoi Suomen ja Viron keskustelukulttuurien eroja Venäjän suhteen (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1430366322730" onclick="window.open(this.href);return false;).

Mielestäni tässä oli jo joitain esimerkkejä:

1) Joidenkin poliitikkojen maltillisen ja faktoissa pitäytyvän, mutta Venäjää mahdollisesti loukkaavan puheenparren aiheuttama paheksunta julkisessa keskustelussa aina tasavallan presidenttiä myöten (puolustusministerien yhteisartikkeli tai Häkämiehen "Venäjä, Venäjä, Venäjä").
2) Esim. Viron ja Suomen virallisten tahojen viestinnän eron Venäjä-aiheissa (Viron ja Suomen presidenttien ulostulojen eroavaisuus), ja
3) muun korkean profiilin keskustelun ero Viron ja Suomen välillä (Lennart Meri -konferenssi vs. suomalaiset vastaavat. Tämä on oma havaintoni, johon liittynee jonkin verran epävarmuutta, koska en kaikkia suomalaisia turpo-keskusteluja, -konferensseja yms. pysty seuraamaan.)
4) Monet muut Sofi Oksasen linkin takaa löytyvässä artikkelissa mainitsemat esimerkit.
ka1
kesä 19, 2015, 10.22
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Nato-keskustelu 2015—

Lasse Candé kirjoitti: Meidän suhde Venäjään on tuskin rinnastettavissa mihinkään muuhun maahan.
No nimenomaan. (Tuohan viittaisi siihen, että sinäkin näet suomalaisen keskustelun poikkeuksellisuuden.)
Lukeudumme tosiaan harvalukuiseen, Natoon kuulumattomien Venäjän eurooppalaisten rajanaapurien joukkoon. Ja meillähän on vielä se omaleimainen suomettumisen historiamme...

Tämä ei tee vertailua muihin maihin vähemmän relevantiksi, päinvastoin. Sen lisäksi, että voimme todeta keskustelukulttuurien erot, voimme havaita niitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Esimerkiksi Viron kohdalla Nato lienee yksi merkittävä erottava tekijä, kuten jo todettua.

Ei juttu niin mene, että keskustelumme ei olekaan suomettunutta, mikäli sille suomettumiselle on olemassa joitain reaalisiakin perusteita.
Se lainaamasi suomettumismainintanikin oli alkuperäisessä kontekstissaan linkitetty Venäjän sotilaallisen pelotteen vaikutuksiin, joista kirjoitin myös ”osittain psykologiaa, osittain rationaalista varovaisuutta”.

(Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että nöyristelyn taso on nykypäivänä ylimitoitettu. Se lienee vain niin syvällä kansakuntamme kollektiivisessa psyykessä.)

Tämän pidemmälti en tästä omasta mielestäni kohtalaisen itsestäänselvästä sivuhaarasta jaksa ruveta jankkaamaan. Jos olemme erimielisiä, olkaamme.
ka1
kesä 18, 2015, 22.09
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Suomettuminen
Vastaukset: 79
Luettu: 3282

Nato-keskustelu 2015—

Lasse Candé kirjoitti: Me ollaan vissiin nähty eri julkiset keskustelut.
Jo se että julkisessa keskustelussa tulee tuo pointti esiin, kertoo omaa kieltään asian todellisesta laidasta.

Eikä siinä, sana tuli taas muotiin kun se yksi vihreä yritti kerätä irtopisteitä toistamalla väkisin, niin että huomataan. Omaa kieltään kertoo tämäkin.

Julkisessa keskustelussa osoitetaan sormella suomettuneita. Tämä on käytännössä argumentaatiovirhe. Mikä mielestäsi jää julkisessa keskustelussa sanomatta?

Vai onko se vain niin että niin kauan kuin on yksikin diplomaattisuuden ääni venäjän suhteen, "suomalainen keskustelu on läpeensä suomettunutta"?

Lyhyesti: väitteesi kaipaisi perusteluja.
Olen hieman yllättynyt. Mielestäni julkisen keskustelun suomettuneisuus on hyvin helposti ja selkeästi havaittavissa.

Ehkä käyttämäni ilmaisun ”läpeensä suomettunutta” saattoi sitten tulkita niin, että muunlaista keskustelua ei laisinkaan esiintyisi, mutta sitä en toki tarkoittanut. Tietenkin Suomessa on mm. vapaa media, jossa myös jämäköitä näkökantoja ilmaistaan, mutta ero yleisessä keskusteluilmapiirissä useihin muihin Euroopan maihin verrattuna on silti aivan ilmeinen.

Ennen kaikkea tämä näkyy päättäjien ulostuloissa.

Meillä nousee äläkkä jostain pohjoismaisten puolustusministerien maltillisesta yhteisartikkelista tai ylipäätään sen tosiasian mainitsemisesta, että Venäjä on Suomen pääasiallinen turvallisuushaaste.

Jatkaakseni Viron käyttämistä esimerkkinä (ja siten linkittäen tämän keskusteluhaaran Nato-jäsenyyden vaikutuksiin), seuraapa hetki vaikka Toomas Hendrik Ilveksen Twitter-tiliä. Suomen presidenteiltä ei vastaavia kommentteja kuulla. Tai: Jonkun vuosittaisen Lennart Meri -konferessin tyyppisen hyvin korkean profiilin, mutta äärimmäisen suorasukaisen turvallisuuskonferenssin järjestäminen Suomessa tuntuu utopialta.
Mm. Sofi Oksanenhan taas taannoin osuvasti kommentoi Suomen ja Viron keskustelukulttuurien eroja Venäjän suhteen (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1430366322730" onclick="window.open(this.href);return false;).