Ei sitä valaaksi kannata itteään lihottaa, mutta hylkeeksi kylläkin. Monilla lihaskimpuilla ja atleeteilla tulee ongelmia kun vuorokauden ympäri palaa kaloreita ja ruokaa ei näy eikä kuulu.

flammac kirjoitti: Kun fyysinen puoli on rankkaa, niin mitä siellä sitten tehdään? mitä ovat fyysisesti raskaimmat asiat olleet armeijan käynneille? kuinka pitkiä marsseja, millaisilla painoilla etc? Ovatko naiset pysyneet mukana vai onko tapahtunut jotain muuta? muutamia viittauksiahan keskustelussa oli jo ollut näihin asioihin, mutta jos jollain on jotain muita tarinoita?

Riippuu joukko-osastosta ja aselajista missä palvelee. Itse kävin kivääriaukin, eikä kertaakaan tullut vastaan mitään ylipääsemättömän raskasta. Olikohan 20 km hiihtomarssi täkyn kanssa se kaikkein raskain yksittäinen juttu, tai sitten 120 km polkupyörämarssi. Hyvin jaksoi, kun järsi näkkäriä kokoajan ja joi vettä.
Loppusotakaan ei mikään kovin paha ollut. 4-5 päivää oli taisteluvaihe, jolloin oltiin kokoajan liikkeessä kolmen tunnin yöunilla. Sitten oli kovapanosammunnat, joissa myös joutui sykkimään, mutta ruokaa ja lepoa saatiin riittävästi. Rukissa porukka laitetaan kuitenkin astetta kovemmalle ja kuulemma aika monet naiset siellä movettavat ne raskaimmat koitokset.

Kaikenkaikkiaan voisi tiivistää, että jatkuvasti on jotain pientä tai kohtuullisen rankkoja suorituksia, mutta jos kunto on perushyvä, ei ongelmia pitäisi tulla. Itse juoksukuntoa intissä tosin tarvitsee aika vähän. Keskivartalolihakset on syytä olla kunnossa ja pienestä läskivarastosta on vain hyötyä.

Olipa taas manifesti. Mä ehdin jo odottaa edes vähän syvällisempää, koska kerran 11 kuukautta ehti kakkua istua.

Koska kulttuurimme on perin pohjin militaristinen,

Idiootti.

Naisen logiikkaa taas.

Sori, oli pakko.