Projekti on ollut tauolla motivaatio-ongelmien vuoksi. Yleinen sukuluetteloiden yms. tylsyyden hehkutus on vähän vaarallista. Helposti tulee ajatus, että sitkun ne olen selvittänyt kunnialla, niin loppu menee kuha lukee vaan. Sitten tylsyys iskeekin yllättäen kuninkaiden kirjoissa. Mutta aion vetää loppuun saakka.
Välissä vähän kevyempää Keskisarjaa:
Tolvajärven jälkeen
1918
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Haku löysi 45 tulosta
Palaa sivulle Nyt lukuvuorossa...
- loka 28, 2019, 14.55
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
- syys 19, 2019, 14.43
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Raamattu. Parisensataa sivua takana, joten Mooseksen seikkailuissa mennään vielä. Sukuluetteloihin moni sanoo raamatunlukunsa tyssänneen, mutta minusta ne olivat ihan kevyttä kauraa absurdin pitkiin ja itseään naurettavuuksiin asti toistaviin palvontateltan rakennusohjeisiin verrattuna.
- heinä 17, 2019, 09.03
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Suomen rahvaan historia
Kolmen suomalaisen suvun tarina 1400-luvulta 1800-luvulle. Paikoin vähän puuduttavaa tuotettujen viljakappojen ja tauteihin kuolleiden luettelua, mutta sitten myös aika mainiota kuvausta tavallisten suomalaisten elämästä menneinä vuosisatoina. Yksi suvuista Kokkolasta, joten voisi kiinnostaa Aittomäkeä?
Kolmen suomalaisen suvun tarina 1400-luvulta 1800-luvulle. Paikoin vähän puuduttavaa tuotettujen viljakappojen ja tauteihin kuolleiden luettelua, mutta sitten myös aika mainiota kuvausta tavallisten suomalaisten elämästä menneinä vuosisatoina. Yksi suvuista Kokkolasta, joten voisi kiinnostaa Aittomäkeä?
- helmi 1, 2018, 10.44
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Nyt sain loppuun toisen kirjastosta lainaamani Keskisarjan, eli Raaka tie Raatteeseen. Jos tuon edellisen joutui vähän väkisin lukemaan loppuun, niin tämä nappasi otteeseensa siten, että parina aamuna jäi hesarikin lukematta, kun piti palata rakkaan lumisen helvetin tapahtumiin. Itse en ole sotahistoriaa juuri lukenut, mutta arvostelujen perusteella kirja tarjoaa uudenlaisen näkökulman Suomussalmen tapahtumiin. Tämä on minusta aika hyvin laitettu:
Sitten takaisin ikuisuusprojektini pariin, eli tämä Finlandiavoittaja lukuun. Ei tätä vaan meinaa saada loppuun. Sivujakin niin perkeleesti.Juha Pikkarainen, Yle Lappi kirjoitti:Kirjasta on karsittu pois kaikki paatos ja suuren voiton hymistely. Niiden tilalla on aito ihmettely ja kunnioitus sitä kohtaan, miten ihmiset rintaman molemmin puolin kestivät sodan kovat olosuhteet. (..) Raaka tie Raatteeseen tekee oikeutta niille, joille se kuuluukin - tavallisille ihmisille rintaman molemmin puolin.
- tammi 19, 2018, 10.13
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Viime aikoina on tullut lueskeltua lähinnä suomalaisen eläimiinsekaantumisen ja runkkauksen historiaa, eli Teemu Keskisarjan Kyynelten Kalliota. Kyllähän Keskisarjan tekstistäänkin tunnistaa. Olen lukemisen edetessä jakanut parhaita paloja naiselleni, joka on kommentoinut tyyliä ylimieliseksi. Sitä se ehkä vähän onkin. Vähintäänkin kulmikas kaveri Teemu taitaa olla. Minulle kyllä toimii kirjoitettunakin.
Kirjan eläimiinsekaantumisosuus on vissiinkin copypastettu Keskisarjan väitöskirjasta, Secoituxesta järjettömäin luondokappalden canssa (PDF). Itsekin olen varmaan joskus naureskellut vitseille walesilaisista, uusiseelantilaisista jne. mutta taitaakin olla niin, että secoitus järjettömäin luondokappalden kanssa onkin ollut leimallisesti pohjoismaista kulttuuria. Eläimiinsekaantuminen on ollut kuolemalla rangaistava teko, jossa rangaistus on koskenut kumpaakin osapuolta. Kirjassa on aika hervotonta kuvausta siitä, kuinka mestauspaikalle on sarjasekaantujan lisäksi roudattu kymmeniä hevosia, lehmiä ja lampaita. Pyövelikin on urakan jälkeen valitellut, kuinka oli niin väsynyt, ettei voinut seistä kuin toisella jalalla.
Kirjan eläimiinsekaantumisosuus on vissiinkin copypastettu Keskisarjan väitöskirjasta, Secoituxesta järjettömäin luondokappalden canssa (PDF). Itsekin olen varmaan joskus naureskellut vitseille walesilaisista, uusiseelantilaisista jne. mutta taitaakin olla niin, että secoitus järjettömäin luondokappalden kanssa onkin ollut leimallisesti pohjoismaista kulttuuria. Eläimiinsekaantuminen on ollut kuolemalla rangaistava teko, jossa rangaistus on koskenut kumpaakin osapuolta. Kirjassa on aika hervotonta kuvausta siitä, kuinka mestauspaikalle on sarjasekaantujan lisäksi roudattu kymmeniä hevosia, lehmiä ja lampaita. Pyövelikin on urakan jälkeen valitellut, kuinka oli niin väsynyt, ettei voinut seistä kuin toisella jalalla.
- tammi 2, 2018, 09.33
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Oli kyllä mainio sarja ja tuosta Keskisarja ensimmäisen kerran minun tietooni tuli. Ehkä tuollainen normaalin ihmisen oloinen, Keskisarjan jutuille epäuskoisesti naurahteleva sidekick auttaa miehen huumoriin sisälle pääsyssä. Itselleni olisi varmasti toiminut ilmankin.ka1 kirjoitti:Pimeä historia oli mielestäni erinomaista asiaviihdettä.
- joulu 29, 2017, 09.43
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Mitä hittoa? Minusta Keskisarja on ihan hulvaton kaveri TV:ssä ja radiossa.Mika kirjoitti:Televisiossa Keskisarja on vähän yksitotinen mies. Ovatko hänen kirjansa - vaikka tietysti asiakirjoja ovatkin - rennompia?
Hyvä muistutus, kun on ollut tarkoitus miehen kirjoihin tutustua. Nyt itselläni menossa Matka muinaiseen Suomeen. Pyhän Laurentiuksen tarina jäi mieleen.
Huumorintajunsa ja kuolintapansa vuoksi Laurentius on koomikoiden ja kokkien pyhimys.wikipedia kirjoitti:Laurentius sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Laurentiusta piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
- helmi 1, 2013, 09.38
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Minäkin sain tuon Valtaojan käsikirjan joululahjaksi. Aika nopeasti tuo tuli ahmittua, eli sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä. Mikan linkittämä arvostelu vastaa melko hyvin omia fiiliksiä kirjasta.
- huhti 28, 2011, 09.01
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Heh, en tiedä mitä olen säätänyt, mutta nyt tosiaan löytyy. Ja ihan samoilla hakusanoilla vielä (olivat selaimen muistissa). Viimeksi tuli vain joku New Yorkin marathon -opus ja semmoista. No näin se homma etenee!
- huhti 26, 2011, 18.46
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Yksikään Beornin listan kirja ei ole tuttu (vielä, kiitos vinkeistä), mutta eikös tuohon Kon-Tiki vielä sopisi?
Enkö minä Vain Osaa, vai eikö Helsingin kirjastoista todellakaan löydy em. Walleniuksen kirjoja ollenkaan? Walleniuksen nälkään otin sitten pari A. E. Järvistä. Ei pettänyt taaskaan.
Enkö minä Vain Osaa, vai eikö Helsingin kirjastoista todellakaan löydy em. Walleniuksen kirjoja ollenkaan? Walleniuksen nälkään otin sitten pari A. E. Järvistä. Ei pettänyt taaskaan.
- huhti 7, 2011, 09.21
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Lukaisin Jari Tervon Koljatin ja yllätyin positiivisesti. Tästähän oli pikku kohukin silloin muutama vuosi sitten ja ehkäpä sen ymmärtääkin. Varsin lennokasta juttua: Nurmijärveläinen pääministeri Lahnanen pitää naista vankina kellarissaan, Alex Stubb (johon p*ska ei tartu) ilmestyy yllättäen vessanpöntön kautta rupattelemaan, Jyrki Katainen poksauttelee lukiolaistyttöjen immenkalvoja Barry White -bassollaan jne. jne.
Politiikka tuntuu ehkä tylsimmältä mahdolliselta ympäristöltä romaanille, mutta tämä toimi. Suosittelen.
Politiikka tuntuu ehkä tylsimmältä mahdolliselta ympäristöltä romaanille, mutta tämä toimi. Suosittelen.
- huhti 1, 2011, 10.33
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Hohoo, kuulostaapa hyvältä tuo Wallenius! Kiitos vinkistä, pitääkin tutustua pikimmiten.
Aika tavallista tuntuu näissä eräkirjoissa olevan tuo novellimuotoisuus, mitä ei minusta ainakaan täysin voi pistää kirjailijan kontolle.
Aika tavallista tuntuu näissä eräkirjoissa olevan tuo novellimuotoisuus, mitä ei minusta ainakaan täysin voi pistää kirjailijan kontolle.
- maalis 29, 2011, 09.18
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Mietinkin, että oisko kielestä kiinni tuo London, mutta enemmänkin tuntui, että juoni pyörii ikuisessa luupissa: Sudelle tehtiin sitä ja tätä ja siitä tuli hurrjaakin hurjempi. Seuraavaksi sudelle tehtiin tätä ja tuota ja siitä tuli entistäkin hurrjempi. Palaa alkuun ja toista 200 sivun verran...
Ja juu kyllä kirjoittajan aito kokemus ehdottomasti antaa kierroksia. Mutta A.E. Järvinen toimi mulle tässä genressä siinäkin mielessä paremmin. Taidan kuitenkin vielä antaa Londonille mahdollisuuden. Tuota muuten olen miettinyt, että onkohan niissä susijutuissa ameriikanlisää, vai onko sellaisia ihmisiä tosi syöntitarkoituksessa ajavia susilaumoja todella ollut olemassa?
Tuurin kirjoissa tykkään siitä, miten tärkeitä juttuja tulee huomaamatta sivulauseissa. Mutta kyllä se ainakin osittain on totta, että muoto on ajanut sisällön edelle. Kuitenkin, silloin tällöin simppelimmän ilmaisun nälkään just sopivia kirjoja. Ei sitä jaksa Ramonesiakaan päivästä toiseen kuunnella.
Ja juu kyllä kirjoittajan aito kokemus ehdottomasti antaa kierroksia. Mutta A.E. Järvinen toimi mulle tässä genressä siinäkin mielessä paremmin. Taidan kuitenkin vielä antaa Londonille mahdollisuuden. Tuota muuten olen miettinyt, että onkohan niissä susijutuissa ameriikanlisää, vai onko sellaisia ihmisiä tosi syöntitarkoituksessa ajavia susilaumoja todella ollut olemassa?
Tuurin kirjoissa tykkään siitä, miten tärkeitä juttuja tulee huomaamatta sivulauseissa. Mutta kyllä se ainakin osittain on totta, että muoto on ajanut sisällön edelle. Kuitenkin, silloin tällöin simppelimmän ilmaisun nälkään just sopivia kirjoja. Ei sitä jaksa Ramonesiakaan päivästä toiseen kuunnella.
- maalis 8, 2011, 09.07
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Antti Tuuria on viime aikoina mennyt. Niitä Amerikansiirtolaisuudesta kertovia lähinnä ja väliin Perhokalastus pohjanmaalla. Tykkään kyllä siitä toteavasta kirjoitustyylistä, mutta kolmen kirjan jälkeen alkoi puuduttaa joten yritin lukea Jack Londonin Susikoiraa/Valkohammasta. Odotukset olivat korkealla, kun Londonia niin eräkirjailijana kehutaan, mutta niin vain kävi, että kesken jäi. Tuota tapahtuu minulle tosi harvoin, yleensä luen kirjat vaikka hampaat irvessä loppuun.
Kannattaako unohtaa koko London, vai koittaa jotain muuta tuotosta?
Kannattaako unohtaa koko London, vai koittaa jotain muuta tuotosta?
- loka 29, 2010, 11.52
- Keskustelualue: Kahvila
- Aihe: Nyt lukuvuorossa...
- Vastaukset: 1760
- Luettu: 136667
Nyt lukuvuorossa...
Jos tuntuu siltä, että olisi ollut parempi syntyä vaikkapa 1500-luvulle eränkäyntioikeuksista nauttimaan tai eräily, kansallisromantiikka sekä wanhan Suomen meininki muuten vain kiinnostavat, niin kannattaa etsiä käsiinsä tämä:
Isien työ: Veden ja maan viljaa, arkityön kauneutta. 3. uudistettu painos. Valokuvannut Eino Mäkinen. Helsinki: Otava, 1976 (13. painos 2005). ISBN 951-1-02499-X
Isien työ: Veden ja maan viljaa, arkityön kauneutta. 3. uudistettu painos. Valokuvannut Eino Mäkinen. Helsinki: Otava, 1976 (13. painos 2005). ISBN 951-1-02499-X