Linko on kyllä ollut aivan tyypillinen ase vähintäänkin Välimeren alueella useassa paikassa, joissa juutalainen kulttuuri ei ole ollut vallitseva tai merkittävä.

Eittämättä länsimaisen kristilliskulttuuriseen perusopetukseen keskittyen linko tulee mainitsemastasi legendasta.

Juu, tarkoitin toisella lähteellä esim. muualta löytynyttä samaa tilannetta tai hahmoa esittävää kuva-aihetta. Mutta tämmöisiä arvauksia, enemmän tai vähemmän valistuneita, taitavat assyrologitkin joutua käyttämään.

Kyllä sellaista nuolisadetta eittämättä tarjoiltiin oikeastikin, mahdollisesti noihinkin aikoihin. Oma fiilis olisi lingon ja jousen suhteesta toisin päin, koska jousen laukaisu lienee helpompi koordinoida ja harjoitella lähtemään samaan aikaan. Eli linkoilijat tekevät lähityötä ja jousilla ammutaan heidän ylitseen. Mutta eivät ne jouset mitään englantilaisten pitkäjousten veroisia silloin vielä tietenkään olleet; melko lähelle vihollista varmaan joutui ampumaan menemään.

Niistä kivikaiverruksista: oma vahva veikkaukseni on, että ne ovat pääasiassa koristeita, jotka kivenhakkaaja on oman parhaan taitonsa mukaan tehnyt. Monissa toki kuvataan joitain tärkeitä tapahtumia, kuten isoja taisteluita, mutta tyypillisesti kaksiulotteiseen kuvaan ei ole pystytty tai osattu mallintaa etäisyyksiä tai aikajanaa. Tärkeintä oli todennäköisimmin saada hahmot näyttämään niin aidoilta kuin mahdollista.

On siis vaikeaa päätellä jousi- ja linkomiesten keskinäisestä asemasta mitään ellei ole toista lähdettä, jonka tuella koristetta tarkastella.

Ensimmäiset tiukkaan ryhmitykseen, isoon kilpeen ja haarniskointiin nojaavat raskasaseiset Välimeren ja kaksoisvirranmaan alueella, jotka saavuttivat menestystä tällä taistelutaktiikalla, olivat kreikkalaiset hopliitit. Seuraava kehitysaste oli Makedonian kuninkaan Filip II:n kehittämä falangi, jonka varusteissa kilpi pieneni hopliitin kilpeen verrattuna, mutta keihäs vaihtui viisimetriseen sarissaan. Falangi koulutettiin myös manöveeraamaan monipuolisesti. Falangin syrjäytti Rooman legioona, erityisesti manipulien mahdollistaman ketterämmän taistelutaktiikan vuoksi. Suorassa yhteenotossa pelkän legioonan ja falangin välillä jälkimmäinen oli tyypillisesti vahvempi. Taistelut kuitenkin kääntyivät roomalaisten voittoon ketterämmän taktiikan ansiosta.

Jos kierrän tämän takaisin linkoon... Antiikin aikana haluttuja palkkasotilaita olivat mm. Baleaarien (nyk. Mallorca, Menorca yms.) linkomiehet, jotka taistelivat niin karthagolaisten, makedonialaisten kuin roomalaistenkin armeijoissa kevytaseisina.

Linkoa ovat antiikin aikana käyttäneet ns. kevytaseiset joukot. Niiden taistelutekniikka oli ampua nuolia ja kiviä sekä heitellä heittokeihäitä, varustuksen mukaan, vihollisen lähituntumasta. Juostiin n. 30-50 askeleen päähän, ammuttiin/heitettiin ja juostiin pois lataamaan. Myös ratsain taistelevia kevytaseisia oli runsaasti.

Kevytaseiset eivät olleet riveiksi järjestäytyneitä joukkoja, vaan yksittäisinä taistelijoina eteneviä, joskin toki osastoina. Ne eivät tyypillisesti tehneet keskitettyjä iskuja, vaan yksilö ampui tai heitti silloin, kun siihen koki paikan löytäneen.

Linkoa käyttävät siis ampuivat kyllä tyypillisesti suoraan voimakkaimman vaikutuksen saamiseksi.

Jussi Ekholm kirjoitti: Tuosta härnäämisestä ja uhittelusta tuli mieleeni, että muistan lukeneeni linkomiesten olleen usein ns. skirmisher-osastoa. Elikkä etukäteen pehmittelivät vihollisosastoa pääarmeijan edellä. Sitten taistelun tullessa päälle olisivat vetäytyneet pääjoukon taakse jatkamaan pehimitystä sieltä käsin. Tappava asehan tuo linko on pitkältä matkalta osaavissa käsissä. Sitten kun noita kiviä lentää naseva parvi tai parikin vaikka jostain 50-100m päästä kohteeseen, niin jälki on kyllä moraalia laskevaa.

Saman olen minäkin lukenut antiikin ajan sotimisesta. Tuo skirmisher kääntyy suomessa kevytaseiseksi, jolla yleensä tehdään ero rintamana etenevään falangiin, legioonaan yms. Noista poiketen kevytaseiset liikkuivat kuvailemallasi tavalla vapaasti vähemmän järjestyneessä muodossa ja nopeammin kuin raskasvarusteinen falangin/legioonan jalkaväki.

Baleaareilta (Majorca, Menorca ym.) tuli runsaasti taitavia lingonkäyttäjiä, joita eri antiikin armeijoihin otettiin runsaasti palkkasotureiksi.