@ possujutut!

Aika harvoin noita senaikaisia tykistöaseita kenttätaisteluun ehdittiin saada käyttöön lännemmässä. Pääasiallinen käyttö oli tietenkin piirityksissä ja vuoristosolien puolustuksissa. Makedonialaiset koettivat niitä muutaman kerran roomalaisia vastaan käyttää muuten kuin piirityksissä. Olisi kyllä minunkin valintani, jos tarvitsisi elefantteja vastaan käydä ja tietäisi mistä ne tulevat!

Varmaan on vaikuttanut myös se, että tyypillisesti ohjaaja on ollut myös eläimen huoltaja ja tunneside on ollut vahva pitkäikäisyyden vuoksi. Mutta toki jos on pakkotilanteessa ja joutuu valitsemaan...

Norsuilla oli yleensä oma saattoryhmä kevytaseisia, joiden kanssa joutui ensin kahakoimaan ennen kuin pääsi miettimään ohjaajan ampumista. Pitkän matkan tähdätyt laukaukset tuskin olivat kaiken pölyn ja kaaoksen keskellä kovin mahdollisia. En tietenkään sano etteikö yksittäinen taitaja olisi pystynyt siihen.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑tammi 17, 2019, 02.44 Jos rivit hajoaa niin kaaos on valmis.

Juurikin näin. Isoimmat tappiothan aiheutettiin tyypillisesti vasta sitten, kun raskasaseisten rintama oli murtunut ja ratsujoukot pääsivät ajamaan näitä takaa. Jos linjat pitivät, homma meni tönimiseksi, jossa syvempi rintama yleensä puski ohuempaa taaksepäin.

Palava kameli kuulostaa upgradelta!

Fubarbarian kirjoitti: ↑tammi 16, 2019, 08.55 Noilla sotanorsukuskeillahan käsittääkseni oli jonkin sortin talttamainen piikki, jonka nuijalla tinttasivat norsuun katkaisten selkäytimen, mikäli homma lähti aivan lapasista ja möntti piti saada pysäytettyä hinnalla millä hyvänsä.

Juu, tämä oli karthagolaisen Hasdrubalin innovaatio. Metauroksen taistelusta 207 eaa raportoidaan, että norsukuskeilla oli vasara ja tuo mainitsemasi piikki ("mallet and chisel"). Eli Aleksanteri Suuren kenraalien välienselvittelyissä tuota ei vielä ollut käytössä, vasta puunilaissodissa.

Joo, roomalaiset kyllä käyttivät sikoja Pyrrhoksen norsuja vastaan, mutta olikin tosiaan megaralaisten idea sytyttää ne vielä palamaan. Tsekkasin tuon aiemman lähteeni ja se vahvisti nämä.

Megaran piirityksen jälkeen Antigonos alkoi pitää norsuja ja sikoja samoissa talleissa, jotta norsut tottuisivat sikojen huuteluun.

Juu, savanninorsut ovat tosiaan ihan eri tasolla. Mutta Karthago ja Ptolemaios-dynasia (se helleeniperäinen) tosiaan noita pienempiä käyttivät. Jos helleenisellä Egyptillä olisi ollut isompia intialaisia käytössään, ei heidän ja seleukidien välisistä yhteenotoista olisi mainittu aikalaiskirjoituksissa, että jälkimmäisten isommat Intiasta tuotetut olivat niskan päällä kohtaamisissa. [1] Seleukidit taisivat olla ainoita, joilta on dokumentoitua kaupankäyntiä intialaisten valtakuntien kanssa noista norsuista.

On mielenkiintoista lukea miten "sotateknologia" elefanttien ja niiden vastatoimien suhteen on kehittynyt, alkaen noista roomalaisten Pyrrhosta vastaan käyttämistä naftalla voidelluista ja tuleensytytetyistä sioista.



[1]: Head, Duncan: Armies of the Macedonian and Punic Wars 359 BC to 146 BC; s.186

Tuo norsujuttu pitää tietääkseni ainakin yleisemmällä tasolla paikkansa, sillä intiasta tuotetut norsut olivat järjestään isompia ja halutumpia kuin Afrikan mantereen vastaavat, Aleksanteri Suuren perimyssotien aikana. Lienee pitänyt paikkansa myös puunilaissotien aikana.

Fun fact: yksi Makedonian ydinalueen hallitsijoista, todennäköisesti nimeltään Filip, kehitti elefanttivastaisen kevytaseisyksikön, joilla oli varusteinaan mm. piikikkäät haarniskat. Ei toiminut.