Yamazu kirjoitti:
Itselleni tuli mieleen aikido.... miten paljon lainaa lajissa aikidosta onkaan?
PS. kurkkailin sitten jotain lajin historiasta, ja hapkido vaikuttaa olleen pohjalla, jonka kerrotaan pohjaavan taas Daitô-ryûhun... siitä saa jonkinlaista aikido-linkkiä, juuh....
Eri paikoissa kirjoitetaan erilaista historiaa, mutta jos tuo näytti aikidolta, niin onhan sille vahvat perusteet. Mutta jos jostain sattuu saamaan Jan Nam Myongin videoita, niin ne on sitten paria pykälää enemmän aikidon suuntaan. Periaatteissa onpaljon eroja ja miten asiat opetetaan. Hapkidoista on muutaman vuoden kokemus ja aikidosta about 3 v, joten voin kuvitella tietäväni jotain aiheesta. Sen verran kaukana tuo on aikidosta, että aikido-opettajani ovat joutuneet koville saamaan minut oppimaan aikidoa.
Historia kulkee hoijeonmoosoolista hapkidoon ja sitä kautta daito-ryuhin, johon aikidokin siis juontaa. Mutta muuten ei suoraa linkkiä ole noiden kahden lajin välillä. Nyt en tosin muista missä vaiheessa Jae Nam aloitti aikidon, mutta sitä kautta kun aikoinaan veljekset kovasti treenasi, on varmaan Jae Ok myös ollut aikidon kanssa tekemisissä. Ei tosin itse ole aikidoa harjoitellut. Siten en usko lainauksia aikidoon olevan kovin paljon. Ennenminkin Jae Ok halusi pehmentää harjoittelemiaan kovia ja suoria hapkidotekniikoita (omien taipumuksiensa suuntaan). Jotain se koitti aikoinaan selittää isälleni, että hoijeonmoosool perustuu siihen, että se sopii erityisen hyvin myös vanhoille ihmisille.
Koitan varmaan yrittään sanoa, että samankaltaisuutta on paljon tekniikoissa hoijeonmoosoolin ja aikidon välillä. Eli tekniikat ovat hyvin pyöreitä. Mutta itse tekniikoiden idea on erilainen. Koitan kertoa oman vaatimattoman kokemukseni mukaan periaate-eron voimakkaasti yksinkertaistaen.
- aikidossa koitetaan välttää vastustajaa kohtaa suurta väkivaltaa tekemällä tekniikat pehmeästi, jossa vastustaja jätetään siihen kuntoon, että se voi itse poistua paikalta
- hoijeonmoosoolissa tehdään tekniikka pehmeästi päättäen se pyörimisien kautta hyvin voimmakkaaseen niveltä tai kehon muuta kohtaa rasittavaan tekniikkaan, jotta vastustaja on kokonaan tai osittain toimitakyvytön jatkamaan hyökkäystään
Koitin tuossa välttää sanaa lukko ihan tarkoituksella. Minulla on ollut mahdollisuus muutaman kerran olla Jae Okin opetuksessa, sekä olen saanut hänen omien oppilaiden opetusta. Hitaasti tehtynä tekniikat vaikuttaa lempeiltä (jopa mukavilta), mutta eipä se niin oikeasti ollutkaan. Moni tekniikka pitää sisällään hyvin ikäviä kohtia, joiden kohdalla on aikidon periaate hyvin kaukana.
Eräs arvostamani opettaja (opettaa myös hoijeonmoosoolia) sanoi erityisen hyvin opetuksestaan "omilla jaloilla seisova vastustaja on suuri uhka". Selitti sitten jotain pehmestä tekniikasta, kunnes tulee se kohta, jossa vastustaja eliminoidaan. Noissa Jae Okin videoissa on nähtävissä hyivn tuota periaatetta, jos vain niitä tietää sieltä etsivänsä.
Nyt sitten voi joku olla eri mieltä. Mutta ei silti aloiteta jotain juupas/eipäs juttua - ei oikein meinaa energia niihin riittää.
Aikidosta vielä loppukaneetti. Hoijeonmoosoolin pääopettajan veli (oi suuri mestari, joka on tosin jo kuollut) oli Korean aikidon keulakuva. Hänen hapkidotyylisuunta oli erityisen mielenkiintoinen. Jospa joku fiksu toisen sen suomeen, siinä oli palaset hienosti paikoillaan. Vaan saattaa olla siellä organisatoorisia haasteita pääopettajan kuoltua.