MikaM kirjoitti:Koskeeko myös polveen kopautusta vasaralla? Tulee aika vaihtelevia tuloksia...

Tuo on toki hivenen semanttista. Sinällään refleksin syntyä voi estää (esim. lihasjännityksellä suojaamalla jne.), mutta yleisesti refleksi/reaktio -ero on kamppailulajeissa sangen taajaan toisiinsa sekoitettu asia. Käytännöllisyyden kannalta lähes yhdentekevä (OK, reaktiot eroavat yksilöittäin), semanttisesti ja asiasta kriittisesti keskusteltaessa tärkeä (koska muuten ilmiöstä ei voi sanoa muuta kuin karkean "näyttäisi tapahtuvan noin").

Jaroku kirjoitti:Refleksiä pystyy vastustamaan tietoisesti. Tämä toki aiheuttaa vähän harjoitusteknisiä ongelmia.

Refleksiä ei pysty vastustamaan tietoisesti. Reaktiota pystyy.

Ero on merkittävä.

Lasse Candé kirjoitti:Koettu toimivuus on aivan pätevä argumentti lopputuleman suhteen.

Aivan - kyseisen yksilön kohdalla. Jotta argumentilla olisi mitään muuta painoa kuin anekdoottiarvo, sen esittäjiä täytyisi joko olla useita tai sitten sen esittäjän täytyisi olla jollain vahvistetulla tavalla neutraali.

Ja epäluotettava kertoja on ihan yleinen konsepti, ei missään määrin henkilökohtainen. Mikäli siis kokija on esim. jonkin rakenteen (vaikkapa harrasteseura), hän on lähtökohtaisesti epäluotettava kertoja. Jotta kertoja ei olisi epäluotettava, hänen neutraaliutensa pitää olla jollain tavalla todennettavissa.

Käytännössä jokainen on epäluotettava kertoja normaalissa arkikontekstissa, ellei neutraaliutta ole jollain tavalla varmistettu. Empiirinen kokemus on siis aina lähtökohtaisesti epäluotettava - sitä kautta voidaan todeta ilmiön, asian tms. olevan mahdollisesti olemassa - ei varmuudella, koska kokemus voi syntyä muutakin kautta - mutta sen toimintamekanismia tai muuta kokemiseen johtanutta syytä ei voida arvioida.

Ei nämä kai sinullekaan niin vieraita asioita ole (alasi tuntien toivottavasti eivät ole)?


Hermopiste- ja etätyrmäyskeskusteluissa on myös vahva peruste pyytää normaalikeskustelua vahvempaa todistusta, koska aihe on sekä kontroversiaalinen että ilmiön olemassaolo on vahvasti kyseenalaista (muulla kuin psykologisella tasolla, jolla sen olemassaolon tai ainakin esiintymisen voitanee katsoa olevan kohtuullisella tasolla vahvistettu).

Kari Aittomäki kirjoitti:Ehkäs niitä Jussin yliyliyliveikkosia ei ole kopautettu ulos kyseisin hermotärskäyksin.

Tällä ei ole paljoakaan merkitystä mahdollisen ilmiön syyn hahmottamisessa. "Valistunut lääketieteellinen arvaus" toki voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta ilman lisätietoa (kenen arvaus? Mistä valistuneisuus on tullut? Miksi se on ristiriidassa koululääketieteen ja fysiologian kanssa?) se on arvoton.

Jaroku kirjoitti:Tarkkaa tieteellistä tietoa ei ole mutta valistunut lääketieteellinen arvaus löytyy.

Kenen valistunut arvaus ja miksi neurologit, fysiologit ja muut lääkärit sekä muut ihmiskehoa ja ihmisen hermostoa korkeimmalla mahdollisella tasolla tutkivat ovat tästä kovasti eri mieltä?

Mika kirjoitti: Ohhoh. Luulin että suomalaiset olisivat tällaisen yläpuolella.

Lähinnä luulolle...

AnarkiaVaari kirjoitti: Esimerkki, heikohko sellainen, mutta otetaanpa vaikka jumalaan uskova henkilö. Pidättekö hänelle samanlaisen kuulustelun aiheesta Jumala. Ja jos hän ei pysty antamaan tieteellistä, suoraa vastausta, hänet leimattakoon hulluksi. Köh?

Sanotaan vaikka näin: Sinä et halua olla vastapuolellani minun keskustellessani vakavasti uskonnoista ja niiden rationaalisuudesta.

AnarkiaVaari kirjoitti: Minä tiedän, että Chi on olemassa. Sepä se

1: Millä olet hankkinut tiedon Chi:n olemassaolosta.

2: Miten olet varmistanut sen, että kyseessä on nimenomaisesti Chi, eikä mikään muu asia?

TimoS kirjoitti:

Andy kirjoitti:Ruumiinlämmöksi saadaan siis 980 Kelviniä, mikä tekee 707 astetta Celsiusta.

Joo-o, mutta ajattele miten näppärää se olis: ei tartteis hellaa, grilliä tai mitään, kunhan vaan tuo muutaman metrin päähän tavarat ja pyytää mestaria vähän kohdistamaan lämpöjään

Sitten voikin rasvata kinkun ja tökätä "uuniin" kypsymään...

Kari Aittomäki kirjoitti: Kutittaa se ajatus viedä tuontason sälli pääkallopaikalle..
Ja ittekki päästä, toki.

Ilmainen vihje: Järjestäkää itsellenne suhteet sinnepäin kuntoon ensin. Suosittelijat, paikallinen - mielellään joku herra isoherra - opas/suosittelija ja muutenkin homma kuntoon.

Näkee kuulemma "hieman" enemmän kuin nämä tyypilliset "kävin Okinawalla ja kyselin, ei ne mitään tiennyt"-etsiskelijät, jotka sitten turvautuvat käänteisinsinööräykseen kovasti väittäen, että tieto on kadonnut...


Tuleepa mieleen tuosta eräskin henkilö, joka järjesti sopivat suhteet sopivia teitä ja Okinawalla kaveria oli lentokentältä noutamassa kaksi 9. danin tekijämiestä...ja tie oli muutenkin enemmän auki kuin paikalle noin vain törmäileville.

Urkki kirjoitti: Hehe. Eihän ne mitään pisteitä käytä..

Ovatko sitten "hermopisteitä" (mikä se tarkka fysiologinen määritelmä hermopisteille olikaan) vai ihan vain tavallista kyushoa...siinäpä se. Ja miten niitä käytetään - ts. onko Dillmanin ufokomboja vai simppeliä ja suoraa. Jälkimmäistä taatusti käytetään ja on olemassa.

Jännästi näyttää siltä että ne jotka ovat tuolla niin kuin Kari sanoo "pääkallopaikoilla" olleet niin ovat nähneet vähän erilaisia asioita kuin täällä kotosalla pysytelleet.

Niin. Edelleenkin, onko kyse siitä Dillmanin ja Kauhasen bs-meiningistä vai ihan vain iskemisestä, tarttumisesta ja jäynäntekemisestä kipeää tekeviin paikkoihin? Tuota jälkimmäistä todellakin on - ja on nähty "täällä kotosalla" myös.

Toivon mukaan joskus tuonne suuntaan lähden itsekin käymään.

Kuis ois jos tuollainen okinawalainen isoherra tulisi Suomen suuntaan? Olisitko mukana leirillä?

KotkanKeiju kirjoitti: tuli tehtyä asioita "tuiten oppien ja tavan mukaan"

Käytitkö siis nimenomaisesti tuitea? Vai olivatko käyttämäsi menetelmät sekoitus kyushoa ja tuitea vai ehkä lähinnä kyushopohjaistakin lähestymistä?

K.Maga kirjoitti: Jussi,totta kai mielipidettä pitää jotenkin perustella,enhän sellaista ole väittänytkään.Kyse on lähinnä siitä,että on eroa pitääkö mielipidekin perustella aina jollain tieteellisellä tai muulla faktalla.

Ei välttämättä. "Fiilisperustelu" jne. on ihan OK mielipiteen tapauksessa, etenkin itselle. Kuitenkin, jos mielipidettään käyttää hyvinkin vahvasti argumentaatioaisana, nousee tarve saada taustalle jotain muutakin kuin "musta tuntuu" -fundeeraus.

(Toisaalta, itse olen mielipiteideni perustelussa armottomin juuri itselleni...).

Gyokuro kirjoitti: Muistaisin lukeneeni Dillmannin sanoneen, että nykyisin vain harvat tietävät karaten tekniikoiden alkuperäisidean, johon oleellisesti kuuluvat nämä "hermopisteet" ja niiden käyttö.

Ihmettelen kovasti, mistä Dillman itse sen on saanut. Hän kun ei ole ollut ainakaan yhtään pidempää aikaa kenenkään okinawalaisen opettajan opissa.

Vastavuoroisesti tunnen useita - sekä länsimaisia että japanilaisia/okinawalaisia - henkilöitä, jotka ovat harjoitelleen karatea kymmeniä vuosia okinawalaisten karatemestarien opissa (useissa eri tyyleissä) ja ovat näiden mestarien hyviä ystäviä. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan opeta - tai opiskele - karatea hermopistekamppailumuotona...

Toki tällejä annetaan kehon heikkoihin kohtiin, mutta mitään "lyön meridiaanin tähän päähän niin toisessa päässä kolisee helpommin" -ideaa ei ole havaittavissa. Pikemminkin meininki on hyvinkin maanläheistä ja suoraa, konstailematonta meininkiä. Monipuolista toki, mutta "Dillmanistiset" hermopisteilyt menisivät aivan liian suureksi säädöksi.

Yamazu kirjoitti: Juttelin eilen taas sen tutun "hermopistekamppailua" harrastaneen kanssa, ja kertoi vähän tarkemmin treenien kulusta....

Harjoittelu jakautui äkkiseltään kolmeen osa-alueeseen:

1) teoria hermopisteistä ja meridiaaneista
2) karaten kataharjoittelu
3) katojen harjoittelu pareittain osiin purettuna (Bunkai)

Ja tuossa kohdassa 3) tuli sitten ne "hermopisteet" mukaan.

Kiinnostaisi kyllä kuulla, että mistä nämä henkilöt ovat saaneet katansa ja niiden bunkain vai tehdäänkö bunkaita kenties "reverse engineering" -metodilla jossa siis katan mukana ei kulje siihen liittyviä peruspariharjoituskuvioita lainkaan vaan ne keksitään itse, liikkeen ulkoisen muodon mukaan...