MtJ kirjoitti: (En tarkoita tilannetta, jossa ollaan valmiiksi munaskuut kanervia hangaten maattu aamukolmesta soidinpaikalla)

Selällään?

(Pakko tarttua. Munaskuut ovat meinaan munuaiset.)

Kari Aittomäki kirjoitti: Mä olen kyllä katellu majavia touhuissansa, ei vaan tulis pieneen mieleenkään käydä halvasti ampuamaan heitä.
Iso jyrsijä joka ei juuri muita häiritte, haisee matkan päähän ja on sinänsä melko sympaattinen tapaus. Ne pykellykset on käheitä.

Onko se nahka jotenki erityislaatusta?
Liha nyt tuskin maistuu muulta ku mudalta.
Nimimerkki piisaminkin paistanu, yäk.
Ja juu, tuontikamaahan koko lättähäntä on.

Samaa mieltä sympaattisuudesta. Majavan turkki, sen sijaan, on upea materiaali (ja luonnonvaraisena niitä harvoja, joiden hinta on sitä, mitä pitääkin). Nahastakin saa aikaan melkoisia juttuja, tosin tässä ei ole yllättävyyttä - mikä tahansa kohtalaisen kokoisen vuodan eläin tuottaa käyttökelpoista nahkaa (mukaanlukien esim. made ja hauki).

Maku ei ole mutamainen, mutta vaatii taitavan ruoanlaittajan ja esikäsittelijän.

Kari Aittomäki kirjoitti: Mikä on majavan-ampuamisen tavoite?
Nahka? Liha? Pikkasenmiehekäs kärpäslätkä-aihio?

Nahka ja liha. Molemmat, oikein tehtyinä, erinomaisia.

Nykymajavahan ei ole suomalaista alkuperääkään.

Keiju kirjoitti: en kestä katsoa sitä nylkemistä

Jos syöt lihaa, kestät. Ja pitää kestää muidenkin, jos liha maistuu.

Metsästysvaatteista olen samaa mieltä - tosin, en niistä goretexkikkareista ja fleeceistä, vaan pikemminkin brittityyppisistä. Siitä ei paljoa käytännöllisyys, tyylikkyys ja kestävyys parane.

Keiju kirjoitti: Sanoikin, että ei sellaisen tarvitse metsälle lähteäkään, joka ei hyväksy, että sudet vie koiria.

Eiköhän tämä ole selvää. Hyvin todettu häneltä.

planter kirjoitti: Kumma juttu, aina kun peto kuolee luonnollisen kuoleman, ensimmäisenä syytetään metsästäjiä.

Etenkin silloin kun pedossa on ylimääräinen reikä.

Minun mielestäni valtion, tässä tapauksessa Suomen valtion tulisi valvoa että metsästyslakia noudatetaan.

Kyllä. Toisaalta se, että valvonta on vaikeaa, ei tarkoita sitä, että lakia ei tarvitsisi noudattaa.

Metsästäjät ovat luonnonsuojelijoita.

Osa on, osa ei ole.

Pauli kirjoitti: Pointti on siinä, että se eläin siellä metsässä ei ole tehnyt mitään pahaa tai ei voi puolustaa itseään tai ole suoranaisena uhkana, joten sitä yksinkertaisesti ei saa tappaa, ellei oikeasti tarvitse sitä ravinnoksi.

Pointti on siinä, että se otus maistuu ihan hervottoman hyvältä.


Liiallinen hippimeininki kuusikkoon.

Nabil Mokhtari kirjoitti: Vähän filosofista saivartelua tähän väliin: mistä voidaan tietää että eläimet oikeasti kärsivät? Kipua ne varmasti tuntevat, mutta varsinainen kärsiminen on psyykkinen tapahtuma, johon liittyy oman tilanteen tiedostaminen ja vertaaminen aiempaan tilanteeseen jossa asiat oli hyvin. Pystyvätkö eläimet tähän?

Mistä voidaan tietää, että toiset ihmiset oikeasti kärsivät, kun oman itsenkin kärsimys on lähinnä empiirisellä tasolla havaittavissa l. epävarmaa l. varman tiedon ongelman takana.

...filosofisesta saivartelusta filosofiseen saivarteluun, siis. Keskustelun kannalta ei liene kumpikaan oleellinen.

Alioppilas kirjoitti: Ongelmani on siinä, että en pysty ymmärtämään huvikseen metsästävien saamaa tyydytystä eläimen surmaamisesta.

Sama juttu. Mikäli metsästyksen tai kalastuksen keskeisin tyydytys tulisi surmaamisesta, en ymmärtäisi sitä itsekään. Minulle - ja hyvin suurelle osalle muitakin tuntemiani - keskeinen tyydytys on saaliin saaminen ja siitä nauttiminen (yleensä syömällä). Surmaaminen on osa saalistustapahtumaa, mutta se ei sinällään tuota tyydytystä. Uskon, että mikäli esimerkiksi pupun saisi pataan samalla tavalla kuin sienen, metsästys voisi olla vieläkin miellyttävämpää.
Eräily muutoin tuo sitten samaa tyydytystä. Metsästyksessä eränkäyntiin liittyy hieman erilainen "poimintatapa" johon kuuluu eläimen surmaaminen - se ei väistämättä keskeisintä ole.

Ihminen saa sitä nykyisellään muutenkin kuin tappamalla luonnossa.

Saa toki. Ne muut ruoanhankintatavat ovat mielestäni aivan hyviä vaihtoehtoja - toki eettisesti ajatellen aika rajustikin metsästystä kyseenalaisempia minulle (jos siis haluaisin moisella tavalla ajatella).

Alioppilas kirjoitti: Marjoja ja eläimiä en itse suoraan rinnastaisi. Mutta tietysti näiden niputtaminen yhteen "luonnon antimiksi" tekee asiasta hyvin yksinkertaisen jos sillä tavalla ajattelee.

Minä niputan ja ne todellakin ovat minulle luonnon antimia. Itse olen osa luontoa ja käytän osia luonnosta. Kun minusta aika jättää, minutkin syödään ja käytetään lannoitteena. Kiertoa, jossa olen itse mukana.

Asia oikeasti on hyvin yksinkertainen. Tietenkin voi filosofoida ajattelukyvyllä ja -kyvyttömyydellä, itsemääräämisoikeudella ja muilla vastaavilla malleilla. Tällöin on kuitenkin muistettava, että ihminen on eläin siinä missä muutkin. Suurpeto, joskin kaikkiruokainen sellainen. Jos minun pitäisi eettinen ongelma kehittää lihanhankinnastani, kehittäisin sen todennäköisesti tehotuotettujen eläinten kasvatusta kohtaan - tietoinen kasvattaminen surmattavaksi ilman mahdollisuutta osallistua kiertokulkuun aktiivisesti olisi minusta todnäk. se nopeimmin tuomittava osio, metsästys ei aivan heti.
Onneksi minulla ei ole tarvetta kehittää eettistä ongelmaa ja tänään ravintola Teinissä syömäni nauta sekä possunlihatuote olivat erinomaisia.

Eräänlaista elämysmatkailua siis. Itse katsoisin että tällainen toiminta tulisi suorittaa niin hienovaraisesti kuin suinkin. Siihen sisältyy niin eläinten rauhaan jättäminen kuin roskista huolehtiminenkin. Kuten sanoit, vallan todistamiseen ei ole tarvetta. Meillä ihmisillä ei ole syytä päästää elukoita päiviltä vain luonnon antimista nauttimisen vuoksi. Jotkut muut syyt sen sijaan saattavat olla ihan järkeenkäypiä.

Jaa-a, minulle tuo luonnon antimista nauttiminen on huomattavasti isompi kuin "vain". Ja se päiviltä päästäminen on todellakin minulle samaa sarjaa kuin puolukan poimiminen, kalan kolkkaaminen tai ihmisen arkinen kuolema - luonnollista.
Elämysmatkailua...jaa-a, kai sitäkin voisi tehdä. Vaikka minulle luonnossa käyskentely on elämys jollain tasolla, se kuitenkin on enimmäkseen hyvin tavallista ja arkista - aivan kuten se metsästyskin. Ei siis mikään suuri "elämys" jota pitäisin poikkeuksellisena.
Mielestäni ihminen voi päästää muita elukoita päiviltä siinä missä muutkin suurpedot. Se on meidän lokeromme ekosysteemissä.

Catch and releasea en oikein ymmärrä, sitä kokeilleena. Se on mielestäni rääkkäystä. Kalan ottaminen ylös ja sen laittaminen ruoaksi - vaikka siinä sivussa saisikin fiiliksiä luonnosta ja vaikkapa siitä jahdista - on sitten eri asia, ruoanhankintaa (ja kyllä, ne itse pyydetyt maistuvat paremmilta kuin kalatiskin antimet - jo huolellisen teurastuksenkin takia).

Alioppilas kirjoitti: Kaiken muun voi kokea ilman surmaamista - paitsi surmaamisen. Minusta se tekee siitä aika keskeisen.

Ehkä. Minulle metsästys ja kalastus ovat sama juttu kuin marjastus. Riipaistaanhan se marjakin poimurilla varrestaan, ei kalan tai riistaeläimen lopettaminen sen kummoisempaa ole. Luonnon antimien keräämistä luontoa (ja niitä antimia) kunnioittaen.

Ei kaupungissa syntynyt ja kasvanut voi käsittää tätä tarvetta painella korpeen todistamaan valtaansa luontoon nähden elukoita tappamalla.

Ei ole tarvetta todistaa. Se valta on, osana luontoa, muita osia voittaen. Ei sitä ole kukaan kyseenalaistanut.
Korpeen painellaan nauttimaan luonnosta ja sen antimista - osana sitä luontoa.

Minä hain tässä juuri sitä, että se ei nimenomaan ole hyvä peruste. Mutta mielipideasioistahan on paras vääntää.

Totta kyllä. Ymmärrän myös sen, että esim. kaupungissa kasvaneelle voi metsästys tai kalastus tuntua hyvinkin eksoottiselta tai epätavalliselta - jopa kyseenalaiselta. Täytyy myöntää, että nykyisin täällä etelämmässä asuvana nuo harrastukset eivät aivan yhtä luontevilta tuntuisi - täälläpäin niiden sävy on erilainen, etenkin kaupunkien ihmisille. Maaseudulla kasvaneet ihmiset taas suhtautuvat niihin hyvinkin tavallisina asioina - samalla tavalla kuin olen niitä itse oppinut käsittelemään.

EDIT: Hyviä syntymäpäiviä, joskin vähän myöhässä.

Kiitos.

Polvi kirjoitti: En ole metsällä käynyt, mutta hirviä voisin hyvinkin lähteä ammuskelemaan. Mokomien eläinten kanta pitäisi saada niin alas kuin mahdollista ilman sukupuuton uhkaa.

Hirvenliha on hyvää.

Puput on kivoja.

Ja hyviä!

Ronin kirjoitti: Jänskä juttu muuten tuosta tuli mieleen:
Jos syöt vain ja ainoastaan lihaa vaikka 10 vuotta, kuolet. Jos syöt vain kasviksia 10 vuotta, elät normaalisti. Jos syöt sen 10 vuoden kasvissyönnin jälkeen lihaa saat todennäköisesti pahan ruokamyrkytyksen. Luonnon tapa kertoa jotain?

Jep, sitä, että yksipuolinen ravinto ei ole hyvä. Jos sen 10 vuotta syö vain perunoita, ei ole kovin hyvä juttu sekään.

Ihminen on luonnostaan sekasyöjä ja se lihapitoinen sekaruokavalio on ihan lajinomaista evästä, jolla kone toimii parhaiten.

Siten, että jos oma moraali sallii tappamisesta nauttimisen niin paljon suuremman nautinnon saisi varmasti ihmisten tappamisesta

Aivan. Eipä kyllä tulisi kuitenkaan mieleen noin, vaikka riistan ja kalojen hankkimisesta nautin. Surmaamishetki ei kyllä ole se mieleisin juttu koko hommassa.
Ehkäpä nautinnon tuo se tieto siitä, että saa siitä pyytämästään elikosta erinomaista ruokaa. Liha, jonka käsittelyn voi itse taata - otuksesta, joka on itse valinnut ruoakseen haluamansa. Makueroa on...

flammee kirjoitti: Metsästyksessä ei ole kysymys tasaveroisesta taistelusta jossa kummallakin osapuolella on mahdollisuus voittaa.

Tämä on totta. Luonnossa tasavertaiseen taisteluun ryhtyminen on yleisesti huono ratkaisu ja sitä esiintyy erittäin harvoin (lähinnä muutamien eläinlajien kiima-ajan kamppailut tulevat mieleen).

Alioppilas kirjoitti: Mistäs ne kiksit tulevat jos eivät tappamisesta?

Etsimisestä, jahdista ja voittamisesta. Surmaaminen on osa voittamista, mutta ei se lopulta keskeisin osa - keskeistä on kokonaiskokemus.

Lisäksi saa hyvää ruokaa.

Mikä kiinnostaa, on se, että metsästyksen ollessa puhdasta huvia eikä enää välttämättömyys, logiikallani se huvi irtoaa juurikin siitä tappamisesta

Tämä on myös metsästyksen uniikki piirre. Perinteinen jahti ja kyky voittaa luontoa konkreettisesti. Myös valta toisen elollisen elämän yli on osa tätä.

(ja kuka muka oikeasti nauttii metsässä leireilystä, nimimerkillä "viime viikolla kertausharjoitellut")

Mm. minä.

Tuskin se elukka kuitenkaan haluaa kuolla kupsahtaa, ja jos sen tappaminen ei ole välttämätöntä niin miksi vaivautua?

No koska se on kivaa.

Sitäkin. Ainakin se elukkapaisti on kivaa ja hyvää.

En tiedä eläinten itsemääräämisoikeudesta, mutta niin kauan kuin perusteltua syytä tappamiseen ei ole, ei sitten pitäisi tappaakaan.

Perinteinen harrastus on ihan hyvä peruste.

flammee kirjoitti: vaikka siinä viattomia eläimiä tapetaankin olosuhteissa jotka eivät ole reilut eläimen kannalta.

Jaa-a, ei ihmisen suorittama metsästys tilanteena varmaankaan juuri epäreilumpi ole kuin vaikkapa petoeläinten suorittamana. Itse asiassa veikkaan, että petoeläimillä on lopulta suurempi onnistumisprosenttikin.

Ihminenhän kuitenkin on sekasyöjä ja peto - eiköhän sitä edelleenkin voi kelpuuttaa teholihatuotantoon (niin hyvää syötävää kuin tuottaakin) nähden poikkeaviakin ruoanhankintakeinoja.

sivarinlötkö kirjoitti: Pitkällekös nuoli voi lentää?

Oikein rykäisemällä useita satoja metrejä, mutta näissä laukauksissa saa kaartakin olla melkoisesti.

Jousimetsästys näyttäisi toimivan - saaliin osalta - samoilla etäisyyksillä kuin haulikkometsästys.