Ihan muuten pakko kysyä, että mistä ponnistaa "glippi" -termin käyttö videoklipistä l. leikkeestä puhuttaessa?

Myös Liman videossa on havaittavissa eräs kuriositeetti: KDS:ssä tulee hyökätä lyöntihyökkäys "oikein" puolustustekniikan toimimiseksi. Tämä tarkoittaa lyöntikäden jännittävää painamista kohdetta kohti loppuun asti, eräänlaista "commitmentia". Tämä on lajinsisäisesti OK, mutta korostaa entisestään eroa itsepuolustuksellisen kamppailulajin ja formaalin liikuntaharrastuslajin välillä.

Oli muuten nopeinta KDS-tekemistä, mitä olen nähnyt. Propsit siitä.

Olen tutustunut molempiin haaroihin harjoittelun myötä. Lyhyesti voisi kai todeta, että Shoto Budo (Haggertyn haara) erosi KDS-Shotokaista huomattavasti ja oli lähempänä sitä karatea, johon olin tottunut. Shoto Budon harjoittelussa täysivauhtisuus oli suhteellisen suuressa osassa, KDS:n painottaessa hitautta - kuulin jopa korkeatasoisilta väitteitä, joiden mukaan täysivauhtista tekniikkaharjoittelua ei edes tarvita, mikäli hidas tekniikka on kunnossa.

Shoto Budo -juuren uskon olevan lähempänä sitä näkemystä, mitä Shotokai kauemman aikaa sitten oli ja KDS-Shotokain taas sitten olevan vanhenevan Haradan hivenen mielenkiintoinen näkemys (tämä taijimaisesta rauhallisuudesta, horjutustempuista ja erikoisista näkemyksistä päätellen). Haggertynkin karatessa on toki huomattavissa omia erityisyyksiään, mutta ero wanhempaan Shotokaihin on pienempi.

Mitä tekniikan ulkoiseen suoritustapaan tulee, asennoissa on pieniä eroja. Akuman demonstroimat tekniikat ovat 1:1 Shoto Budo -haaran kanssa, KDS-Shotokain poiketessa asentojen osalta (usein hieman liioiteltuja) ja tekniikan ajoituksen osalta (hitaan liikkeen tasapainovaatimukset muuttavat väkisinkin mm. lyönnin sisäistä ajoitusta esim. siirtymiseen nähden).

Henkilökohtaisena mieltymyksenäni pidin Shoto Budoa parempana minulle, koska läpi harjoitusten oli ilmassa "tekemisen meininkiä" aivan eri tavalla. KDS-Shotokaissa opin nopeasti hivenen himmailemaan alkulämmittelyssä, jottei loppuharjoituksissa olisi tullut kylmä hikimärän puvun kanssa.

Ylipäätään pidän molempia Shotokai-haaroja mielenkiintoisina esimerkkeinä karaten modernisoitumisesta ja adaptoitumisesta kamppailulajista kamppailulliseksi liikuntaharrastukseksi. Molemmista löytyy varmasti eliniäksi koluttavaa ja keholle virikkeitä sekä samanmielinen, harrastamiseen kannustava porukka.

KDS-Shotokaissa myös 5. dan oli hypetetympi kuin Shoto Budossa, jälkimmäisen vitosten ottaessa homman rennosti.


Matin videoissa Haradan porukan suoritustapaan nähden erona on suurempi nopeus, vapaammat asennot ja minun mielestäni parempi virtaavuus.