Andy: Kuulemani mukaan sähköiset panssarit ovat muuttaneet erittäin paljon taekwondon pistetekniikoita. Esipanssarillista aikaa ei siis kannata käyttää verrokkina. Mm. suorat potkut ovat lisääntyneet tuntuvasti. Myös lyöntipisteitä tehdään, joskin sekä lajin historia, valmentajien tottumus että muut vastaavat seikat pitävät painotuksen vahvasti potkupuolella. Urheilulähtöisemmät valmentajat kuitenkin huomioivat sen, että uusi etäisyys on käytössä ja että lyömisellä voi saada pisteitä. Taekwondon "peli" on siis muuttunut.

Sinällään taekwondoa on kuitenkin tarkasteltava laajemmassa kontekstissa kuin pelkästään ottelukilpailumuodon kautta. Alkup. postituksessa käsiteltiin nähdäkseni lajia laajemminkin. Jonkin verran treenanneena (ja myös lajiin tutustuneena) voin todeta, että lyöntitekniikoiden harjoittelu on nähdäkseni sangen hyvissä kantimissa. Tekniikathan ovat sinällään samoja kuin siellä, mistä ne ovat tulleetkin, joten Itosu-linjaisen karaten käsitekniikoita harjoitellaan siten kuin niitä saman linjan Shorin-ryussa edelleenkin treenataan. Ulkoisessa muodossa on toki pieniä eroja, samoin kuin mm. voimantuoton avaamisessa (jota on vähemmän).

Sovelluslähtöinen harjoittelu on suhteellisen vähäistä (omasta näkökulmastani katsoen), mutta taekwondon karatesta poikkeava lajiluonne on tämän taustana. Formaaliutta ei siis aivan pohjia myöten avata eikä periaatejuuri ole samanlaisen prosessin alla kuin vanhan karaten puolella, mutta joissakin seuroissa sovellusharjoittelu on silti hyvässä hapessa.