JanneM kirjoitti: mä ymärrän että jos niitä lautoja pätkitään ylhäältä alas, niin ylhäältä alas tuleva liike lisää voimaa sehän on selvä. Mutta jos liike on eteen päin kas näin --> niin ylhäältä alaspäin (kas kärjen osoittamaan suuntaan V) tuleva liike vain vähentää voimaa.

Tää on oikeesi mun mielestä mielenkiintoinen aihe. Ja liittyy vahvasti taekwon-don muuttumiseen lajina kas kun ei kuulemma ollut Oh Do Kwanissa vielä alku aikoina siniaaltoa...

Näinpä - siniaalto on käsittääkseni aikaisintaan 80-luvun juttu, todnäk. 90-luvun. Ja on voimantuottotapana uniikki eikä oikein kestä loogista tarkastelua.

Ja kyllä, murskauksissa on edullisinta käyttää voimakkainta tapaa. Juuri siksi siniaaltoa ei juuri näykään.

Lisäksi auktoriteettilähtöisyys on sangen mielenkiintoista teorioiden osalta - ei oikein sovi rationaalisen ihmisen maailmankuvaan. Empiriakin on jännä lähestymistapa. Vai onko sitten niin, ettei siniaaltotekniikan teoria - tai käytäntökään - olekaan kovin mietittyä, saati testattua ja haastettua? Onko siitä mitään vertaisarvioitua tutkimusta liikuntatieteen puolella? Nyrkkeilystä (i.e. siitä normaalista lyömisestä) on sitä ihan hyvin.

Kiinnostaa sikälikin, että siniaaltoteoria on aika radikaalisti poikkeava, epälooginen ja vastakkainen lähes mihinkään muuhun minkä tahansa lajin voimantuottomalliin nähden.

Levyjen hajottamisella on kovasti vähän tekemistä kamppailullisen käytännöllisyyden tai toimivuuden - eli konkreettisen hyödyn - kanssa. Hyvää showta toki.

Tosin, ihan huomattavan määrän ITF-voimamurskauksia uteliaisuudesta katsoneena ihmettelen, miksei käytännössä kukaan käytä siniaaltotekniikkaa vaan pääosin aina vahvahkoa hakotykkisarjan kehonkiertoa. Kilpailujen tasosta riippumatta. Olisiko niin, että jo silläkin saa paremman tuloksen?

Jos kehonkierto on minimissä tai olematon, vastaliikkeellä on vieläkin vähemmän väliä kropan toiminnalle lyönnissä. Käytännössä jopa haittaa.

Ei kehonkierrossa mennä sinänsä minkään ympäri. Kas kun se akseli ei ensinnäkään ole yleensä keskellä. Lisäksi raaja ei liiku kierron viemänä vaan samanaikaisesti - ajatus ruoskasta tai lingosta on yksinkertaisesti väärä. Raajan on hyvä olla liikkeellä jo ennen kuin keho kiertyy. Vastaliike on sivuseikka, sillä ei ole käytännössä merkitystä. Toinen käsi voi esim. lyönnissä touhuta jotakuinkin mitä haluaa ilman merkittävää vaikutusta lyönnin tehoon.

Mitään esiliikkeitä tai latauksia ei tarvita. Ylös-alasliike on liian hidas.

Mennään vain liikesuuntaa kohti. Jos sitten on tarpeen avata keho uudelleen esim. tilantekoa tai trappingia varten, se ei itsessään enää kuulu voimantuottoon vaan on eri asia.

Mikä ihmeen "vastaliikkeen tuoma kiihtyvyys"?

Pitkä askel on karatessa harjoitus- ja hahmotusmuoto, jolla on kätevä korostaa painonsiirtoa ja kehonkiertoa. Taekwondossa se on sama asia, onhan taekwondon perustekniikka suoraan kobayashi shorin-ryu -haaran karatea.

Puni kirjoitti: Öh, ei tästä taida tulla valmista... Miksi takakäden suoraa ei käytetä MIG-hitsauksessa? Miksi perhosuinti ei toimi pilkkionginnassa? Miksi Wesrtern-satulaa ei käytetä CaniCrossissa... Onhan näitä hyviä ja joitain vähemmän hauskojakin.

Eli siniaalto on yhtä lähellä taekwondoa lajina kuin nämä?

Vai mitä yrität sanoa?

Puni kirjoitti:

jarkko kirjoitti: Puni hyvä, nyt taitaa olla oikea hetki nostaa kädet pystyyn

Mut sithän tää viihteellinen keskustelu loppus ihan kokonaan eikä olla vielä kunnolla päästy ees henkilökohtaisuuksiin

Onko pakko päästä? No, tunnetko edes lajiasi? Näin yhden MM-kisaottelusi (?), joka oli...jännä. Painoluokan valinta eritysesti n. 165-senttiselle.

Näinpä. Kyseessä kuitenkin on kontrolloitu ja rajattu koetusympäristö, jossa lajin keskeisimmän periaatteen luulisi näkyvän äärimmäisen vahvana. Se ei kuitenkaan näy millään tavalla - ei millään harjoittelija-asteella.

Miksi?

Antti: Hyvä pointti, sekaisin meni. Tarkoitin Lightiä.


Puni: Yksinkertaistat aivan liikaa kehomekaniikkaa, toisaalta myös monimutkaistat sitä terminologialla liikaa. Kevyt tutustuminen ihan vaikkapa urheiluun voisi olla eduksi.

Esimerkiksi suoran lyönnin (sikäli kun sen suorana näkee) suhteen ihmiskeho ei tarjoa kovin monia vaihtoehtoja. Siniaalto ei valitettavasti kuulu toiminnallisesti optimiperiaatteiden laatikkoon - eikä kamppailullisesti siihen, minkä keho millään tavalla luonnollisesti valitsee.

Puni kirjoitti: Eli teoriassa melko hyvin tutkittu, asia harvinaisen selvä, en pysty mielipidetason argumentoinnin kanssa väittelemään.

OK. No, sitten, olisi kiva kuulla yhtään "ei-mielipidetasoista" siniaaltoteorian (kamppailukontekstissa) argumentaatiota. Käytännössä samalla voi näppärästi todistaa kaikkien muiden kamppailu- ja myös yleisurheilulajien olevan sangen väärässä voimantuottoteoriansa suhteen.

Puni kirjoitti: Kuka Häkkiselle on opettanut periaatetta siniaallosta?

Olen tuosta sekä keskustellut että treenitasolla tarkastellut useammankin ITF-harrastajan kanssa. Mukana myös sangen korkeita dan-asteita. Sinällään kukaan ei kokenut sitä muuksi kuin "kenraalin hairahdukseksi", eikä se käyttötarkoituksessaan - etenkin, jos mukaan otetaan kamppailullinen konteksti eikä pelkkää staattista treeni- tai vastaavaa tilannetta - käytännössä siedäkään ihmiskehosta lähtevää tarkastelua. Eräänä osoituksena on myös sen ainutlaatuisuus - mikäli siniaallossa olisi (kamppailullista) järkeä, sitä käytettäisiin jotakuinkin kaikissa lyönti- ja potkulajeissa jo siltäkin pohjalta, että niitä on tutkittu huomattavan paljon. Voimantuotto ei kuitenkaan ole mitään rakettikirurgiaa (toteutustasolla).

Lyhyesti on siis sanottava, että kyseessä on huono analogia, jolla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä.

On myös ihan intressanttia, että ITF-taekwondon ottelussa siniaalto ei näy millään tavalla, ottelun kuitenkin ollessa helpoimmin observoitavissa oleva suhteellisen vapaan lajiperiaatteiden soveltamisen näyttämö.


Re: Semikontakti ja täyskontakti suojin: Näissä jälkimmäisessä ei tarvitse keskittyä tekniikan vajaaksijättöön ja - urheilijakannan ollessa riittävä - pystytään tuomaan ulos urheilijoiden täysi osaaminen suhteellisen turvallisesti ja ilman muita rajoitteita kuin perussäännöt. Homma ei ole räiskimistä vaan hyvinkin teknistä ja taktista urheilua.

Semi taas jää pakostakin teoreettisemmaksi. Jos haluaa kokeilla päähänlyöntitason riittävyyttä, löytyy lyöntipotkupuolelta myös avoimia kokeilualueita tälle. Muutoin en näe hirveästi eroa esim. semikontaktipotkunyrkkeilyn ja ITF-ottelun välillä.

Pidän ITF-ottelua ja kilpailukaratea (josta WTF muuten poimaisi liikesarjakisaamisen, ei ITF:stä, karaten ollessa selkeä olympiauhka ja heillä jalan ollessa jo ovenraossa vahvasti) samantasoisina kamppailullisesti pohdittaessa.

Elämäkerta, ei elämänkerta...


Mutta aiempaan: siniaaltokuvia voi toki editoida ihmisliikkeen päälle vaikka kuinka paljon, mutta se ei tarkoita, että niillä olisi sinällään mitään erityistä yhteneväisyyttä tai biomekaanista, toiminnan kannalta edullista periaatepohjaa.

Ile kirjoitti: Jos jaksat, niin avaatko mikä siinä kehonkäytössä mättää. Mielellään yleiskamppailullisin termein eikä koreaksi. Mielenkiintoinen topiikki.

Se ei vain toimi ihmiskehon mukaan. Choilla oli monia jänniä ajatuksia, joissa taustalla oli filosofia, ei biomekaniikka tai kamppailutaidollisuus. Siniaalto on näistä selkein.