Lasse Candé kirjoitti: Tsemppiä burnoutin välttämiseen!
Se voi tulla aika petollisissa merkeissä ja kai aina jossain määrin tuleekin.

Pitää osata ennakoida.

Juu, oireet ovat ihan tuttuja ja niitä on oppinut kiertämään. Työtuntien puolittaminen 40-45 viikkotunnin välille olisi tietenkin optimiratkaisu, mutta valitettavasti mahdotonta. Pitää siis ottaa noita getaway-keikkoja aina kun pystyy.

Mainio pääsiäisaika. Pitkäperjantaiksi Tukholmaan, jossa tuli vietettyä mukavaa aikaa leidin & paikallisen niinikään vaatealalla toimivan kaverin kanssa. Illalla tutustuminen erinomaiseen cocktailbaariin - Pharmariumiin - joka meni Budapestin Four Seasonsin cocktailbaarin kanssa jaetulle ykkössijalle listallani. Mukavana yllätyksenä toki oli sekin, että hotelli oli tehnyt mukavan upgraden ja vaihtanut varauksen perushuoneesta sviittiin.

Nyt sitten parina viime päivänä runsaasti hyviä elokuvia ja ruoanlaittoa kotona. On jollain tavalla hauska todeta, että laihduttamisessa vaikeimmalta tuntuu syödä tarpeeksi. Hauskasti kaloriraja pysyi koko reissun ajan hallussa, eikä ollut edes vaarassa karata mihinkään suuntaan.

Edessä taas monta viikkoa suhteellisen armotonta työntekoa. Kuitenkin, tuollaiset pidemmät viikonloput matkoineen tekevät mukavasti etäisyyttä kieltämättä ajoittain olalle koputtelevaan burnisuhkaan.

Firmamme alkoi juuri pukea erästä turkulaista UFC-ottelijaa. Täytyy sanoa, että oli mukava sovitustilaisuus ja että herra on herrasmies myös arkielämässä. Tuli välittömästi fiilis, että meiningin pohjasaundi on sama kuin meillä. Hyvä diili!

10kg lähtenyt. Näin!

Reilu viikko sitten kävin vaa'alla ja totesin, ettei enää tarvitse mennä neuvolaan punnittavaksi. Nähtävästi alkuvuoden stressitaso on tuonut mukanaan stressijuomista ja stressiryyppäämistä niin paljon, että keho on stressipäissään paisunut.

Aloitin siis ihan reilun laihdutuskuurin. Kiloklubi käyttöön, liikuntamääritelmä sohvaperuna/ameeba -tasolle, premiumjäsenyys peliin (maksaa 0,7 tuopillista/kk, huomatkaa valuuttayksikkö) ja tavoitteeksi 75 kiloa. 38 viikkoa väittää laskuri, joka on minusta hidasta mutta OK (pashkat, nopeammin lähtee).

Nyt on sitten joka päivä tullut todettua, että meneekin vähemmän ruokaa kuin ajattelin ja että fortusta juo vähemmän kun pitää oikein miettiä. Vatsa voi paremmin ja päivittäismiinus on tonnin luokkaa. Eikä ole nälkäkään.

Viikossa painoa on lähtenyt n. 1.9 kg (tiedän, että vasta 5 kg jälkeen oikeastaan voi sanoa, että muutosta on tapahtunut) ja voi todeta, että tulen talven tyylimessuilla jo ihan reilusti särmemmässä muodossa kuin viime kesänä.

Eikä mene 38 viikkoa tavoitteeseenkaan. Perkele!

Pähkäsin tuossa jokusen illan paitakaavoja. 550-vuotias kaavanpiirto-oppi on mielenkiintoista. Se on vähän kuin aikansa kartat - menetelmät ovat käytännössä vääriä, mutta tulos on silti riittävän oikea. Vertasin huvikseni aikaansaamiani mittoja modernin kaavoituksen tavalla tehtyyn vastaavaan luonnokseeni ja tulos oli n. sentin sisällä renessanssiajan tuotoksista. Hämmentävää. Erittäin mukavaa ja opettavaista. Avasi silmät uudenlaiseen (vanhanlaiseen) suhtautumiseen mittoja kohtaan - ja samalla toi ymmärrystä muutamaa uutta kaavaa kohtaan eri tavalla.

72h töitä takana tällä viikolla ja enää muutama tunti edessä. Joku voisi pitää tätä kaikkena muuna kuin hyvän mielen päivityksenä, mutta olisi väärässä. Harvemmin on mennyt niin monta asiaa niin paljon eteenpäin vain yhden viikon aikana. Pysyvänä tilana keljuttaisi, nyt lähinnä nostaa hymyä ja varmuutta jaksamisesta.

Pian shabby tailoring store muuttaa muotoaan.

Viime yönä 8h unet - ensimmäistä kertaa kuukausiin. Rauhallinen aamiainen bellinien kanssa, tovi läheisyyttä, siitä kävelylle keskustaan. Kahvi loistavassa kahvilassa, lasi viiniä ja juustolautanen viinibaarissa, hieman kävelyä ja loistavat cocktailit, siitä Cosmic Comic Cafe ja uusi olut. Keskustelua kesän ja syksyn matkojen sisällöstä, ravintoloiden valintaa ja sen toteamista, että kumpikaan ei erityisesti edelleenkään perusta museohelveteistä. Hieman pohdintaa siitä, mikä tulee olemaan tuleva kotikaupunki Euroopassa. Kotiin, ruoanlaittoa, elokuva, jokunen jakso House of Cardsia, hyvää oloa.

Tästä ei elämä aivan kauheasti parane.

Lomamatka ja -majoitus varattu, ohjelma alkaa hahmottua - riittävästi aivan vapaata hengailua kahviloissa. Onneksi tyttöystävä on samaa sorttia kuin minä, eikä mikään museojyrä. Lisäksi Pariisi on nätti kaupunki ilman jonottamistakin.

Suuntana koko viikon Pitti Uomo -miestenvaatetapahtuma Firenzessä. Matkalaukku on viritetty keekoilukuntoon ja tyttöystävä on mukana Personal Assistant (pers. ass.) tittelillä.

Uskoisinpa, että olen viikon jälkeen alallani vieläkin viisaampi - ja ehkä tottuneempi lämpöön. Ja kaupungissa on kuulemma joku kuuluisa patsas ja taulukin.

Turtlesien kerääminen on siis mahdollista!

On se tämäkin. Aikuinen käyttäytyy kuin teini.

Olen tässä jokusen kuukauden elellyt parisuhde-elämää tyttöystäväni kanssa. Joka päivä vaihdetaan lukemattomia viestejä ja muita hassutuksia. Useita kertoja viikossa "varastamme" hetkiä työpäivän keskeltä käydäksemme kahvilla (ja tottakai kuherrellaksemme). Nukumme enemmän yhdessä kuin erillään, vaikka kummallakin on oma asuntonsa.

Ja edelleen tuntuu yhtä huikealta nähdä kyseinen ihminen kuin ensimmäisiä kertoja tavatessamme.

Parhautta.


Tässähän pian paranee kroonisesta kevätvihasta (siitepölyjen vuoksi kyseinen, ei muuten...).

Tapasin Mikan pitkästä aikaa eilen. Juteltiin ensin vähän asiaa päivällä ja sitten rennommin kuulumisia oluen ääressä illalla. Oli todella mukavaa nähdä! Seuraavalla kerralla sitten hivenen pidempi tovi - sekä asiaa että iltaelämää. Kiitos!

Point kirjoitti: Onhan se hienoa, kun joku ottaa se askeleen ehkäpä pienen riskinkin, mitä tarvitsee ottaa kasvaakseen.

Ja mitä olen seurannut sivusta näin ulkopuolisena teidän konseptinne toimintaa omasta näkökulmasta (niin asiakkaan, kuin palveluiden kehittämisen näkökulmasta), niin olette kyllä tehnyt paljon asioita oikein.. Mutta sen tiesitte varmaan itsekin

Tokihan. Mutta onneksi myös virheitä - ja alussa tärähti yksi iso virhe, joka opetti erittäin paljon. Siitä onneksi voi vähän pestä itse käsiään - en ollut sitä tekemässä - mutta seuraukset ja syntyrakenne ovat ihan täysin tuttuja kyllä nyt. Pari vuotta meni siitä selvitessä.

Toisaalta - hyvä, että yksi tuollainen on tehty. Pitää porukan hereillä. Ja muistuttaa aika paljon siitä, että kannattaa miettiä ja panostaa sekä protovaiheeseen että testaamiseen. Jonkinlainen loppuunsaattaminen kai oli sekin, että tänä keväänä sain ihan omin pikku kätösin taputella sen seuraukset maton alle ja käynnistää jotain uutta. Oli vahvan tyytyväinen olo.



Re: palautukset: Käytännössä tuo ongelma tulee usein vastaan, jos kauppa kasataan harkitsematta ja tarjotaan ns. "kaikkea". Ihmettelen muutaman toimijan sisäänostajien toimintaa kovin - tosin, osassahan mitään sisäänostajia (saatika varastoja) ei ole, vaan toimitaan ikään kuin välikätenä ja myydään pahimmillaan ulkom. kauppojen hyllytavaraa voittomarginaalilla eteenpäin. Totta kyllä on, että Dojon Jäykimmän mainitsema segmentti on päätöksissään varmempi ja vähemmän impulsiivinen ostoksissaan.

Point kirjoitti: Suomalaisen verkkokaupan pelastaja.

Onnea!

Heh, tiedä siitä pelastajasta.

Homma lähinnä lähti siitä, että meillä oli vahva tarve verkkokauppamme täysuusimiseen. Kauppatoimittajan kanssa keskusteltaessa tuli hyvin selväksi, että kansainvälisen kaupan pitäminen ei käytännössä eroa Suomeen rajatusta kaupasta lainkaan. Päätös oli sangen helppo ja nopea.

Alkuvuodesta olen myös puuhannut tuotepuolella settiä, jonka myötä kansainvälisesti kiinnostavaa tuotekantaakin on viimeistään talvi-syyssesongilla tarjolla.

Voin suoraan sanoa, että päällä on todennäköisesti tähänastisen elämäni yksi stressaavimmista työkausista. Siitä huolimatta tuntuu, että tekee asioita, jotka menevät konkreettisesti ja jopa sangen vauhdillakin eteenpäin. Harvinaista luksusta suunnittelupuolen töissä. Kun vielä samaan toinen, hieman harrastusmielessä tehty työnkaltainen muuttui voimakkaasti ammattilaissuuntaan ja tuli osakkuus käteen, on muutama elämän puolivitsillä aikoinaan heitetyistä tavoitteista täyttymässä. Tämä siitä huolimatta, että yritän välttää "sitten kun" -elämistä, joka on yleensä yksi pahimmista onnen esteistä. Tavoitteet siis ovat olleet lähinnä "olis aika nastaa, jos joskus huomais, että on..."

Sinällään mielenkiintoisesti tajusin myös, että minun pitää alkaa miettiä rekrytointiperiaatteita ja -toimintatapoja lähitulevaisuutta varten.

Työnteosta nauttiminen on kyllä oikeasti aika perverssi tunne.

Jorge kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: Paukautimme myös tilata kansainvälisen verkkokaupan firmalle.

Täh?

Juu. Lafkamme ryhtyy kansainväliseksi. Päivitämme meininkiä aika isolla kädellä mm. muutaman tuotetoimittajan löytymisen myötä.