Aika: lauantai 10.5.2014
Paikka: Helsinki, Laajasalo(?)
Olosuhteet: 10-15 astetta lämmintä, auringon paistetta, kevyt tuulenvire
Juoksualusta: 250 m pitkä kovaksi tampattu hiilimurska
Tulos: 2570

PT-koulutuksen toisella jaksolla harjoiteltiin Cooperin- ja UKK-kävelytesti tekoa. Lupauduin jolkottamaan Cooperin. Edellisestä onkin jo nelisentoista vuotta.

Tavoite oli pystyä juoksemaan 12 minuuttia. En siis lenkkeile tai muutenkaan harrasta minkäänlaista kestävyysliikuntaa. Töissä tulee kyllä käveltyä, mutta muuten treeni on kolme punttia ja yksi kamppistreeni viikossa. Joskus näin kesäaikaan tulee käytyä kävelyllä.
Ensimmäistä kierrosta lukuun ottamatta (jonka menin liian kovaa) pystyin pitämään melko lailla saman vauhdin koko matkan. Loppukirissä n. 1,5 min ennen loppua, happi olisi vielä riittänyt, mutta jalat eivät enää menneet kovempaa.

Ikäryhmässä 40-49 vuotta (43 v.) tulos oikeuttaa arvosanaan erinomainen.

Olen aika helvetin tyytyväinen.

Mjölnir kirjoitti: Tasaista vauhtia noin 10 minuuttia, vitutuksen ja kivun sietoa. Sitten loppurutistus aivan psykoottisessa tilassa, 2600 m kohdalla silmissä näkyy kuvia, joissa ilma on sakeanaan verta ja suolen pätkiä, kahvinkeittimiä ja hylättyjä loma-anomuksia... Taistelu on täysin psyykkistä, kroppa olisi jo antanut periksi.

Andy kirjoitti: Ymmärrän kyllä treenaamisen huonoissa oloissa, mutten testaamista. Kannattaa tosin tässäkin käyttää järkeä ja itse olen esimerkiksi korvannut palauttavia aamulenkkejä sisäliikunnalla viime viikon 30 asteen pakkasilla.

Kun osaa ja haluaa suhtautua itseensä ja harjoitteluunsa sopivan rennosti on näille xtreme-coopertestikokeiluille mukava myöhemmin naureskella ja ehkä hieman jopa kehuskella. Voihan testin uusia myöhemmin paremmissa olosuhteissa. Näin siis tavallisella kamppailulajiharrastajalla. Kilpaurheilijan ei välttämättä kannata lähteä itseään rikkomaan ja sairastuttamaan ääriolosuhteissa tapahtuvilla harjoittelun kannalta ehkä tarpeettomilla kokeiluilla. Antaa kaikkien kokeilujen kukkia!