Sun täytyy tehdä niitä

Kung Fu Tea'sta löytyy paljon wingiaiheisia postauksia, jotka valottavat lajin syntyhistoriaa
http://chinesemartialstudies.com/category/wing-chun/" onclick="window.open(this.href);return false;

Pikkuhiljaa legendat ja uskomukset alkavat väistyä myös lajihistoria osalta.

Ei painikaan ole samalla tapaa laji. Oikeastaan vielä vähemmän kuin nyrkkeily, koska siinä kilpaillaan niin erilaisilla sääntökokoelmilla. Nyrkkeily ja paini on otettu esimerkeiksi tekstiin niistä syntyvien yleisten mielikuvien vuoksi, koska se oli helpoin tapa konkretisoida etäisyystekijää. Samalla se nasevasti selittää, miksi meidän lyönti on lähtökohtaisesti erilainen kuin mitä thai/potku/kunto/nyrkkeilytunnilla on ehkä opittu. Mutta ymmärrän miksi se särähtää sun korvaan, koska sulla on nyrkkeilystä huomattavasti tarkempi kuva kuin monella meidän peruskurssilaisista.

Oon kyllä ihan valmis jatkossa selittämään asiaa toisin, jos jokin toinen keino löytyy. Mutta mä en ala puhua saksalaisesta puolustusnyrkkeilyopista. Eri lajien taktisista (tai strategisista) sisällytyksistä voi olla hyvä avata oma ketjunsa. Mutta ei wingikoulusta tältäkään osin robotteja tule.

Andy kirjoitti: Tuo nyt kyllä "vähän" riippuu nyrkkeilijästä.

Olipa aikamoinen tuo Ricky Hatton. Katsoin sikermän lisäksi myös yhden Hattonin ottelun (jonka se hävisi kymppierässä). Selkeästi miehellä oli erilainen taktiikka kuin vastustajalla. Joka kyllä minusta osoittaa että tuollainen välietäisyys on olemassa.

Hattonkin tosin oli hyvän osan ottelusta sillä etäisyydellä, minkä minä miellän nyrkkeilyetäisyydeksi. Samoin kaksi muuta welterweight-ottelijaa, joiden matsin valitsin randomilla youtubesta. Ainahan on poikkeuksia. Nyypiöt eivät osaa mitään ja mestariyksilöt toteuttavat vahvuuksiaan tilanteesta riippumatta.

Jospa avaan noiden kolmen otsikon tarinaa hiukan. Eräässä haastattelussa sifu Leolta (eikö kuulostakin ortodoksipiispalta?) kysyttiin mitä mieltä hän on siitä, kun wingipiireissä helposti tuomitaan toisten wingityylejä huonoiksi tai vääriksi henkilökohtaisten tyylimieltymysten perusteella. Leo sanoi, että tulkinta on henkilökohtaista, mutta tiettyjä periaatteita ei saa vaihtaa. Lopulta hän suostui listaamaan eräänlaisen check-listan siitä, mitä jostain wingistä pitäisi löytyä, jotta se olisi hyvää wingiä.

En ole ihan varma onko tuo mikään hyvä määritelmä wingille noin absoluuttisesti. Mutta ryhdyin pohtimaan voisiko tällä jäsentelyllä pystyä helpommin antamaan suht oikean mielikuvan wingistä, kuin totutulla tylsän kronologisella sepustuksella lajin historiasta, peruskurssin sisällöstä ja chi-sau-ohjelmista.

Se ei siis missään nimessä tarkoita sitä, että nyrkkeilyssä tai painissa ei voitaisi olla välietäisyydellä.

WINGTSUN FOR DUMMIES revisited

Dummy eli muk-yan-jong on wingtsun-salille tyypillinen väline. Käytännössä se on telineessään roikkuva puunrunko, jolla on yksi jalka ja kolme kättä. Vaikka se välillä siltä näyttääkin, dummylla ei harjoitella käsien kovettamista, vaan oikeita hyökkäyskulmia ja body-unitya eli käsien ja jalkojen yhteisliikettä. Virallinen dummy-harjoittelu kuuluu vasta edistyneempien harjoitusohjelmaan, mutta todennäköisesti pääset tekemään dummylla jotain pientä jo aiemmin.

Lisäksi wingtsunilla on kolme ominaispiirrettä.


1) Oikea etäisyys

Wingtsunin taisteluetäisyys on lyhyt välietäisyys. Nyrkkeilijä ylettyy vastustajaan kurottamalla yhdellä kädellä kerrallaan. Painija kiertää kätensä vastustajan ympäri. Wingtsunissa ollaan tällä välillä. Molemmat kädet ylettyvät koskettamaan vastustajaa samanaikaisesti, mutta vielä on tilaa operoida ja lyödä.

Tämä etäisyys on monille lajeille vieras, mutta wingtsunissa olemme sen eksperttejä. Lisäksi meidän pitää harjoitella paljon sisäänmenoja, jotta pääsemme potku- ja lyöntietäisyyksien "läpi" omalle alueellemme.

Etäisyys aiheuttaa tiettyjä ominaispiirteitä myös wingtsunin tekniikkaan. Lyönnissä käytetään ns pystynyrkkiä ja kyynärpää on alhaalla. Näin läheltä asiat tapahtuvat nopeasti ja suuriin liikkeisiin ei ole aikaa eikä tilaa. Liikkeistä hioutuu pieniä, jolloin niitä voi nopeasti tehdä monta peräkkäin, ja myös tehtyjen virheiden suuruus on pieni.

Wingtsunissa asento on pysty, ja keho pidetään jalkojen yläpuolella. Meillä ei ole tilaa nojata lyönnin mukana eteenpäin, eikä se sopisi seuraavaankaan kohtaan.


2) Jatkuva hyökkäys

Sinä olet saari, minä olen tsunami. Aukkopaikkojen kyttäily ja lyhyet tekniikkakombot eivät onnistu lyhyellä välietäisyydellä. Sen sijaan pitää jatkuvasti olla hyökkäyskannalla kuin alati virtaava aalto. Sen ei tarvitse tarkoittaa silmitöntä ryntäämistä, vaan tapahtumiin reagoivaa flow-tilaa. Lyöntejä yleensä harjoitellaan kolmen ryppäissä, mutta niitä pitää pystyä ketjuttamaan saumattomasti.

Ketjulyönti onkin hyvä metodi ilmentämään kumpaakin ylläolevaa ominaispiirrettä. Kun yksi käsi on lyönyt, se ei suoraan palaa takaisin posken viereen. Se jää tarpeen mukaan kontrolloimaan vastustajan kättä tai tasapainoa, jotta uudella lyönnillä olisi tilaa osua kohteeseen. Etukäsi siivoaa, takakäsi rankaisee. Yksinkertaisimmillaan kumpikin käsi pysyy nyrkissä ja vastustajaa kontrolloidaan kyynärvarrella.

Myös askeleet ja liikkuminen pitää sovittaa jatkuvaan hyökkäykseen. Jos lyönnin aikana nojaisi eteenpäin, pitäisi jossain kohtaa myös saada keho taas pystyyn. Tällä etäisyydellä se merkitsee senttien peräytymistä, eikä sinä aikana voi lyödä. Kehonnojauksen sijaan voimaa tuotetaankin jaloista lattiasta ylöspäin nousemalla.



3) Ei voimalla voimaa vasten

En tiedä yhtään kamppailulajia, joka ei pyrkisi tähän. En ole kuitenkaan lyhyen kokemukseni perusteella muissa lajeissa tavannut asiaa käsiteltävän samalla tasolla. Onhan jo laji syntylegendan mukaan kehitetty naiselle vahvaa miestä vastaan.

Likipitäen kaikki torjuntatilat ovat annetun paineen uudelleenohjauksia. Käsipositioiden kulmista käydään usein keskustelua, mutta perimmäinen tarkoitus on saada paine ohjattua maahan joko suoraan sellaisenaan tai kiertoliikkeen tai horjahdusaskeleen kautta. Itse ajattelenkin tilannetta hammasrataskoneistona (da'!). Paineella tarkoitan sekä vastaanotettua lyöntiä tai tönäisyä, tai annettua lyöntiä.


Ylläolevat otsikot on Leo Au Yeungin (hänen videonsa postattiin hiljan wingiklippiketjuun) määritelmä hyvälle wingille ja minä kirjoitin niihin sisällöt. Jos näitä ei ole läsnä, kyse ei ole wingtsunista vaikka kuinka tehtäisiin samoja drillejä tai liikesarjoja. Toisaalta, vaikka tekniikoissa tai formeissa olisi suuriakin eroja, näiden periaatteiden toteutuessa on edelleen kyse hyvästä wingtsunista. (Aiemmista kirjoituksistani poiketen, viittaan kirjoitusasulla nyt yleisesti kaikkeen wingiin.)

En oikein allekirjoita tuota kolmosta, mutta halusin pitää sen mukana koska uskon, että se avautuu minulle paremmin jossain tulevaisuudessa. Halusin jakaa tämän mentaaliharjoituksena.

Edellämainittujen lisäksi on olemassa koko joukko vähän eksaktimpia "periaatteita", jotka ovat enemmänkin teknisiä määritteitä. Centerline, facing, closest tool for closest target ja mitänäitänyton.

Gibsonin uusi kirja on ilmestynyt. Alku ainakin on hyvin samanlaista kuin jo ilmestyneissä teoksissa, mutta lopussa mies tuntuu ainakin silmäilyn perusteella menevän vähän syvemmälle. Jotkut asiat on esitetty aavistuksen ylimalkaisesti, joka tavallaan jättää erilaisille tyyleille hiukan liikkumavaraa. Eräässä Shaun Rawcliffen kirjassa oli tarkat diagrammit jokaisen position suuntimista ja kun ne lopulta on kaikki ihan samoja, siitä tuli vähän pökö olo. Kirjassa on myös valitettavan paljon kirjoitusvirheitä. Mutta tää onkin kovakantinen keräilypainos

Veka kirjoitti: http://www.ebooks.com/ebooks/book_displ ... IID=183968" onclick="window.open(this.href);return false;

Gibsonin kirjaa suosittelen minäkin. Alanilta on muuten tulossa uusi opus ihan kohta. Oisko julkistaminen peräti nyt viikonloppuna jossain seminaarissa.

Gibson kirjoitti ensin The Beginning of Wing Chun: Why Wing Chun Works, johon tuli kaksi jatko-osaa. Sitten eka osa kirjoitettiin uudelleen, koska ilmeisesti se ei toiminut. Uusi kirja on tylysti The Works.

En ole tuota Ritchien kirjaa lukenut, mutta käsittääkseni se on todella massiivinen tietopaketti nimenomaan lajin eri tyyleistä ja historiasta yleisesti. Ykkösosassa on jotain toimitusongelmia tällä hetkellä, mutta kakkosta löytyy nopeastikin. Tiiliskivi sekin. Gibsonin kirja taas puhuu hyvin geneerisesti wingin suoritustavoista.

Likipitäen jokaisesta kirjasta varmasti on jotain hyötyä. WTF-Forum >> Kirjallisuus -ketju käy läpi aika monta kirjaa, joista voi valkata omansa.

Offtopic-vaara, modet tarkkana.

Olen odottanut että joku WTGläinen ottaisi tähän kiinni, kun on "omasta" sifusta kuitenkin kysymys. Mulla on ihan sellainen kutina että näistä olisi juteltu jossakin muussa ketjussa mutta en löytänyt hakemalla.

Millaisia kommentteja näistä pitäisi antaa?

joksanen kirjoitti: Sifu Reimers (D) goes double punching
http://www.wingtsung.info/inhalt/wt_wmv/wt08.wmv" onclick="window.open(this.href);return false;

Video löytyy nyt osoitteella http://www.wingtsun.fi/vid/reimers_cs7_doublepunch.avi" onclick="window.open(this.href);return false; (500k)

Nyt pitäis kaikki klipit taas toimia.

joksanen kirjoitti: Baat Jaam Dou
--
Sifu Benno Westra (NL) http://www.wingtsung.info/inhalt/wt_wmv/wt02.wmv" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuplaveitsivideo löytyy nyt tästä linkistä: http://www.wingtsun.fi/vid/sifu_benno_d" onclick="window.open(this.href);return false; ... knives.wmv (490k)

Sifu Reimersin klipit on niputettu alasvetovalikkoon sivulla
http://www.wingtsung.info/index.php?article_id=30" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.wingtsung.info/inhalt/wt_wmv/wt02.wmv" onclick="window.open(this.href);return false; on Die 7. Sektion Chi-Sao jne, mutta se tuplaveitsipätkä valitettavasti puuttuu. Tuplaveitsiä kyllä näkyy muissa klipeissä, mutta ei ihan niin hyvin.

Phyrex toisessa ketjussa kirjoitti: Hyvin kattava tiedote, itsellekin näin wingin vasta muutama kuukausi sitten aloittaneena tuli paljon uutta tietoa. Sen verran voisi huomauttaa, että http://www.wingtsung.info" onclick="window.open(this.href);return false; :n videolinkit ei toimi, vaan herjaavat jotain saksaksi

Auts, ja just kun mä ne eilen tarkistin. No, täytyy katsoa josko asialle voisi tehdä jotakin.

Wing Chun for dummies
-pääosin Yip Man sukulinjan osalta

• Sisältö:
• Johdanto
• Lajin esihistoria
• Lajin nykyhistoria ja eri kirjoitusasut
• Liikesarjat
• Astejärjestelmä (WT:n)
• Chi Sau
• Lyönnin kolme periaatetta
• Lyönnin voimantuotosta
• Jalkatyöstä

Johdanto

Wing Chun on kiinalainen kamppailulaji eli kungfua. Se tuntee omimmaksi alueekseen lyhyen etäisyyden, jolloin molemmat kädet ylettävät samaan aikaan vastustajaan. Sen otteluasento* on pysty ja takapainoinen, jotta etujalka on käytettävissä huomaamattomiin potkuihin, ja jotta pää pysyisi mahdollisimman kaukana vastustajasta. Kukaan yksittäinen ihminen ei ole luonut lajia, mutta siitä on syntynyt useita kymmeniä tyylisuuntia tai organisaatioita, joilla kullakin on oma suurmestarinsa. Pääosin laji on aseeton, mutta sen edistyneimpiin harjoitteisiin kuuluu myös kaksi asetta. Lajin tunnetuimmat harjoittelukliseet ovat chi-sau-tuntoharjoitus ja wooden dummy. Suomeen laji on levinnyt muutamalla tyylisuunnalla ja harjoittelijoita on 200 - 300. Todennäköisesti maassa on myös pieniä tuntemattomia harjoitteluryhmiä. Maailmanlaajuisesti yksin Leung Tingin organisaatiolla on miljoona harjoittelijaa kuudessakymmenessä maassa.

http://wingchun.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

*) Wing Chun ei ole kilpailulaji eikä siinä siten ole varsinaista otteluasentoakaan. Mutta on tietysti olemassa jonkintyylinen asento, joka on harjoittelun kannalta paras ja siten harjoittelijoille mieluisin.


Lajin esihistoria

Tarina alkaa vuodesta 1644 kun mantsu-sukuinen Qing-dynastia pudotti Kiinaa pitkään hallinneen han-sukuisen Ming-dynastian vallasta. Buddhalaisluostarien soturimunkit olivat usein toimineet Ming-dynastian puolesta, ja vallanvaihdon aikaan luostarit piilottelivat lukuisia kapinallisia.

Legendan mukaan Shaolin-temppeli poltettiin, ja nunna Ng Mui lähti pakoretkelle. Seurattuaan kurjen ja ketun tai käärmeen tai apinan taistelua hän loi uuden taistelutaidon, jonka nunna opetti Yim Wing Chun -nimiselle nuorelle tytölle. Toisen tarinan mukaan Yim Wing Chun kehitti taidon itse. 1800-luvun alkupuolella tyttö nai miehen nimeltä Leung Bok-Cho, josta tuli ensimmäinen varsinainen opettaja. Todennäköisesti Yim Wing Chunia ei ole koskaan ollut olemassa, ja Ng Muikin on vain jonkun munkin salanimi.

On todennäköisempää, että laji syntyi pikkuhiljaa erilaisten kapinaryhmittymien joukossa, kun eri ihmiset toivat siihen omia erikoisuuksiaan. Kapinalliset perustivat salaseurojaan ja kiersivät maata jokilaivoilla kulkevian teatteriseurueiden mukana. Salaseurat valmistivat rivikansalaisia yhteenottoon ja se merkitsi räätälöityä vastinetta mantsu-sotilaiden koulutukselle. Aseiden osalta se merkitsi jokakodista löytyviä talousvälineitä ja jokilaivojen liikuttamiseen käytettyjä lautturin sauvoja.

Historiantutkimukset ovat todentaneet muunmuassa seuraavien ihmisten olemassaolon: Chi Shin, Leung Lan Kwai, Wong Wah Bo, Leung Yee Tai, Leung Jan ja Chan Wah Shun. Viimeistään tässä kohtaa Weng Chun ja Wing Chun - kuten me nykyisin ne tunnemme - ovat eronneet toisistaan.

http://home.vtmuseum.org/articles/loewenhagen/myths.php" onclick="window.open(this.href);return false;
http://home.vtmuseum.org/articles/meng/ ... vealed.php" onclick="window.open(this.href);return false;


Lajin nykyhistoria ja eri kirjoitusasut

Yip Man (1893 - 1972) aloitti harjoittelun Fatsanissa 1900-luvun alussa. Hänen viralliseksi opettajakseen on nimetty vanha rahanvaihtaja Chan Wah Sun, joka sai aluksi oppinsa pääosin vakoilemalla Leung Jania aidanraosta ja kuuntelemalla seinien läpi. Vanha mies kuitenkin kuoli pian ja varsinaisena opettajana toimi Ng Jun So. Opiskeluaikana Yip Man muutti Hongkongiin ja törmäsi satamassa Leung Bikiin, joka oli kadoksissa ollut Leung Janin poika. Näiden vuosien aikana Yip Man oppi sofistikoituneemman lähestymistavan lajiin ja kotiinpalattuaan oli vanhoja kungfu-isoveljiään parempi.

Rahavaikeuksissaan Yip Man sai Ng Jun Solta luvan opettaa lajia, vaikka ei ollutkaan virallinen mestari. Kommunistisen vallankumouksen varalta Yip Man muutti uudelleen Hongkongiin vuonna 1950 ja aloitti varsinaisen opetusuransa. Yip Man oli käytännössä ensimmäinen, joka hyväksyi kouluunsa kaikki maksavat asiakkaat, ja hänen oppilaidensa määrä ylitti reilusti sukupuussa vanhempien opettajien oppilasmäärät. Tämän vuoksi Yip Mania usein pidetään jonkinlaisena modernin wing chunin patriarkkana.

Loppuelämänsäkään aikana Yip Man ei saanut virallista mestariarvoa (vaan se jäi Ng Ju Solle). Hänen oppilaistaan puolestaan on noussut useita omien koulujensa opettajia ja siten mestareita. Heistä kuuluisimpia ovat Bruce Lee, Wong Shun Leung, William Cheung ja Leung Ting. Myös Yip Manin kahdella pojalla (Yip Chun ja Yip Ching) on molemmilla omat koulunsa.

Yip Manin varhaisvuosista liikkuu tarinoita, joiden mukaan Leung Bik olisi keksitty hahmo ja että Yip Man olisikin saanut oppia joltakulta sukulinjan ulkopuolelta. Samoihin aikoihin Weng Chun -mestari Wai Yan oli neljän muun "lohikäärmeen" (Lo Chiu Woon, Chu Chung Man, Tam Kong ja Tang Yick) kanssa perustamassa Hong Kongiin lajikonservatoriota (ja koulua) nimeltä Dai Duk Lan. Vielä kuolinvuoteellaankaan Yip Man ei livennyt Leung Bikistä, mutta toisen Hong Kong -kautensa aikana hänellä on erittäin todennäköisesti ollut jotain yhteyksiä Dai Duk Lanin kanssa. Ellei muuta niin hänen oppilaansa kävivät siellä vakoilemassa minkä näköinen wooden dummy on ja rakensivat sellaisen opettajalleen lahjaksi.

Toisten tarinoiden mukaan Yip Man lupasi Ng Jun Solle, ettei koskaan opettaisi lajin sydäntä eli jalkatyötä. Tämän puutteen hänen oppilaansa sitten paikkasivat omaehtoisesti. Yip Manin lempinimenä olikin "Uncle Yes" eli hän kertoi vuoronperään kaikille oppilailleen kuinka oikeassa nämä yksin olivat.

http://www.wingchunkuen.com/why/article ... ngh01.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Wing Chun on englannin kielen oikeinkirjoituksen mukainen kirjoitusasu. Sen lyhenteenä toimiva WC ei Euroopassa ole oikein huudossa, ja vuonna 1967 perustetun järjestön englanninkieliseksi nimeksi tuli Ving Tsun Athletic Association. Leung Ting ei liiemmin pitänyt tästäkään kirjoitusasusta v-äänteen vuoksi. Osittain tästä syystä ja osittain vain erottaakseen rajusti standardoimat omat koulunsa muista tyyleistä hän alkoi kirjoittaa lajin nimen Wing Tsun. Leung Ting oli Yip Manin viimeinen oppilas ajalta, jolloin tämä oli jo lopettanut varsinaisen opettamisen.

Laji esiintyy myös nimillä ving chun, ving tchun, ving tshun, weng chun, wing chuing, wing tczun, wing tjun, wing tshun, wing tsjun, wing tsun, wing tsug, wing tzun, wing zun ja yong chun tai niiden yhdistelmillä.

Tyylinimen kirjoitusasusta ei enää nykyään voi vetää juurikaan johtopäätöksiä sen harjoittelutavoista. WC-kirjoitusasun koulut eivät ole koskaan ollut tähän riittävän homogeeninen ryhmä, ja myös Leung Tingin wingtsunista periytyneet WT-kirjoitusasun koulut saattavat nykyisin erota toisistaan huomattavastikin. Maailmalla on edelleen koko joukko kouluja, jotka eivät lue Yip Mania sukupuuhunsa lainkaan, mutta edelläesitetyistä syistä kuva on hyvin vinoutunut.

Suomessa harjoiteltavat tyylisuunnat ovat pääasiassa peräisin Leung Tingin opeista. Wu Hsin Kuen opettaa Jiu Wan -wingiä (sukupuussa Jiu Wan oli Yip Manin veli) sekä Bruce Leen Jun Fania (Yip Man oli Bruce Leen opettaja), ja Shaolin Wing Chun hieman poikkeuksellisesti Chu Chung Manilta (yksi viidestä lohikäärmeestä) periytyvää Weng Chunia. Kuopion Man Seer Kungista ja sen yhteydestä wingiin ei ole tietoa.


Liikesarjat

Moniin muihin kiinalaisiin taistelutaitoihin verrattuna Wing Chunin muotojen eli liikesarjojen määrä on vähäinen. Normaali harjoittelija oppii yleensä vain kaksi liikesarjaa (SNT ja CK). Edistyneemmät harjoittelijat tai opettajat oppivat näiden lisäksi yleensä kaksi lisäsarjaa (BT, MYJ). Vain hyvin harvat harjoittelijat koskaan opettelevat kahta asesarjaa (LDBG, BJD).

Siu Nim Tau
Siu Nim Tau on paikaltaan tehtävä liikesarja, jonka jalkatyö keskittyy perusasento yi-ji-kim-yeung-ma'n (vuohenpuristusasento, kirjoitusmerkki-kaksi-asento, IRAS, internal rotated adduction stance) harjoittelemiseen. Sama asennon idea on käytössä myös ns otteluasennossa. Sana asento on kuitenkin hyvin huono määrittelemään mistä kiinalaisten lajien "asennoissa" on kysymys.

SNTn pääteema on hei-gung (qigong), voimantuotto (faat-ging) ja peruskäsitekniikka. Muotoon kuuluu kahdeksan osaa. Muissa tyyleissä muodon nimi saatetaan kirjoittaa Sil Lum Tao tms. Nimi Siu Nim Tau tarkoittaa pientä ideaa, eli muoto on kokoelma erilaisia ideoita tai ajatuksia, ei niinkään tekniikoita.

Cham-kiu
Toisen muodon perusideana on käsien ja jalkojen yhteisliikkeen käyttäminen voimantuottoon. Muodon nimi viittaa etäisyyden kiinni kuromiseen tai kontaktin syntymiseen.

Biu-tze
Tarinan mukaan BT-muoto pitää sisällään työkaluja kapinoivan oppilaan taltuttamiseen tai tilanteisiin, jolloin on tehty virhe. Sen lisäksi BT opettaa lisää erilaisia voimantuottotapoja. Muodon nimi syntyy liikesarjassa useasti esiintyvistä sormi-iskuista.

Mook Yan Jong
Wooden Dummy on yksi lajin harjoitussalin näkyvimmistä tunnuspiirteistä. Dummyllä harjoitteleminen voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, satunnaiseen tekniikkaharjoitteluun ja dummy-muotoon ("yat baak yat sap luk sik muk yan jong faat"). Ensimmäinen sopii aloittelijoille siinä missä mikä tahansa muukin harjoittelu ja jälkimmäinen (itse muoto) jakautuu kolmeen eri osaan. Siinä on perus cham-kiu-osa, biu-tze-osa ja potkuosa. Ensimmäinen osa siis harjotuttaa samoja juttuja kuin cham-kiu, seuraava samoja konsepteja kuin biu-tze ja lopuksi on vielä valikoima potkuja. Formissa on kahdeksan (tai yhdeksän) eri potkua.

Tekniikoiden, konseptien ja yleisen teorian lisäksi dummy-sarjassa korostuvat pitkä ja lyhyt voima sekä liikkuminen oikeiden kulmien löytämiseksi. Myös erityinen "body unity" korostuu harjoittelussa, mutta se on tavallaan laskettavissa oikeaan liikkumiseen ja voimantuottoon.

Baat Jaam Dou
Kaksoisveitset (doubleknives) ovat suhteellisen lyhyet, mutta itse formi on hyvin pitkä ja monimutkainen. Kaksoisveitset ovat Wing Chunin symboli ja "äiti". Tämän keittiöveitsiparin käytössä ilmenee koko systeemin ydin ja mentaliteetti. Laji on luultavasti lähtöisin veitsitekniikoista, ja monet sen taisteluperiaatteet saavat selityksensä tätä kautta. Veitsien treenaaminen kehittää siis aseetonta tenkiikkaa, koska monet veitsitekniikat vastaavat aseettomia tekniikoita, ja niiden treenaaminen hiukan erilaisissa olosuhteissa on luonnollisesti hyödyllistä. Kaksoisveitset ovat hyvin lähellä aseetonta Wing Chunia jalkatyöltään ja käsien käytöltään.

Sifu Benno Westra (NL) http://www.wingtsun.fi/vid/sifu_benno_d ... knives.wmv" onclick="window.open(this.href);return false; (490k)

Luk-Dim-Bun-Gwan
Seiväs (long pole) on noin 2,75 metriä pitkä ja se kapenee päätä kohti. Vain toista päätä käytetään iskemiseen, pääasiallisesti keihästysliikkeellä (cheung eli biu-gwan). Formi on hyvin lyhyt ja (noin) paristakymmenestä liikkeestä kuusi (ja puoli) ovat keihästyksiä. Seiväs kehittää voimaa niin käsissä kuin jaloissakin, ja painavahkon ja pitkän sauvan liikuttelu kehittää koko kehon voimankäyttöä. Toisaalta seipäällä harjoitellaan samoja periaatteita kuin aseettakin. Tekniikoita voi puolestaan soveltaa sellaisinaan tietysti melkein mihin tahansa pitkähköön välineeseen. Jonkinlaista yleissivistystä pitkien aseiden osalta siis. Aseettoman puolen hallitseminen ei sanottavasti helpota seipään oppimista.

Weng Chun linja opettaa eri liikesarjoja http://home.vtmuseum.org/genealogy/chi_sim/index.php" onclick="window.open(this.href);return false;


Astejärjestelmä

Perinteisesti Kiinassa ei ole ollut muuta astejärjestelmää kuin mestarin ja oppilaan suhde. Länsimaissa on joitakin wing chun -tyylejä, joiden opettajat esitetään mustan vyön arvoilla. Leung Ting kehitti omaan tyyliinsä astejärjestelmän, jonka avulla opetus saatettiin standardisoida eri kouluissa.

Wing Tsun järjestelmä koostuu
oppilasasteista 1-12
teknikkoasteista 1-4 ja
praktikkoasteista 5-8

Näiden päälle on vielä kourallinen valaistumisasteita, joita myönnetään toisille erityisestä omistautumisesta tai sitten vain ihan omasta suuruudenhullusta itselleen. Leung Ting suunnitteli 12. asteen myönnettäväksi postuumisti, todennäköisesti juuri itselleen.

Ensimmäistä teknikkoastetta on usein verrattu muiden lajien dan-arvoon. Järjestelmässä ei ole erivärisiä vöitä, vaan asemaa kuvataan lähinnä paidan värillä. Alemmat oppilasasteet pukeutuvat valkoiseen paitaan ja ylemmät harmaaseen. Viimeinen oppilasaste (teknikkokokelas) ja teknikot pukeutuvat mustaan paitaan. Kunnia-arvoina myönnettävät praktikko- ja mestari-arvot näkyvät ulos päin punaisena tai keltaisena paitana. Joissakin kouluissa oppilasasteita on erotettu toisistaan myös paitaan ommeltavilla erivärisillä kangasmerkeillä.


Chi-sau

Chi-saun on tarkoitus opettaa soveltamaan oikein kahden ensimmäisen liikesarjan (Siu-nim-taun ja Cham-kiun) tekniikoita sekä käsien ja jalkojen yhteistoimintaa. Chi-sau-harjoitukset kehittävät useita osa-alueita, mutta ennen kaikkea muuttumista. Suojaamalla tai iskemällä saadaan kontakti, jonka jälkeen, mikäli vastustaja torjuu tai tekee jotain muuta, voidaan muuttua ja iskeä edelleen, tilanteesta riippuen. Tarkoitus ei ole pitkällisesti vaihdella iskuja lähietäisyydellä.

Lisäksi Chi-sau opettaa tuntoherkkyyttä sekä on moton loi lau heui sung, lat sau jik chung - vastaanota tuleva, saata menevä, käden vapautuessa iske eteenpäin selkeä ruumiillistuma.

Sifu Henning Daverne (DK) " onclick="window.open(this.href);return false;


Lyönnin kolme periaatetta

1) Iske tappaaksesi - Tätä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Käytännössä se tarkoittaa että jokaisella lyönnillä pitää olla tarkoitus ja tila. Liian kauas ei saa kurkottaa. Abstraktimmin tämä kuvaa harjoittelumentaliteettia, jonka mukaan kaikki mitä tehdään, tehdään kunnolla ja mahdollisimman tehokkaasti.

2) Iske kuin seipäällä - Tämä periaate kuvaa suoran lyönnin tekniikkaa. Vain seipään päätä käytetään iskuun eikä pää saa murtua. Seivästättäessä liike tukee vahvasti maahan.

3) Iske räjähtäen - Tämä periaate kuvaa voimantuottoa. Vaikka rakenteellisesti kyseessä on eräänlainen seivästys, lyönti ei kuitenkaan saa olla työntö tai tönäisy. Rentous on tärkeää eikä ylimääräisiä lihaksia saa jännittää. Voiman tulee tuntua kohteessa, ei lyöjän kädessä. Lyönnin pitää olla lyhyt, suora ja räjähtävä.


Lyönnin voimantuotto

Voiman tuottamiseen ei ainakaan pitäisi käyttää pelkkiä ojentajia. Normaalisti puhutaan kolmen nivelen ja seitsemän nivelen voimasta sekä piiskaliikkeestä.

Kolmen nivelen voima viittaa suoran iskun aikana oikeneviin kolmeen nivelkohtaan: ranne, kyynärpää ja olkapää. Kuhunkin liitoskohtaan liittyvät omat lihaksensa (kyynärvarren lihakset, ojentaja, olkapään ja selän lihakset), joiden räjähtävästä yhteistyöstä lyönnin voima syntyy. Toisaalta tällaisen ojennuksen yhteydessä puhutaan myös "kyynärpään pohjasta lähtevästä voimasta" (jaan-dai-lik). Kyynärvarren lihaksia harjoitetaan formeissa toistuvilla huen-sau-liikkeillä. Yhdistettynä askeleisiin tulee iskuun mukaan kehon eteenpäin suuntautuvasta liikkeestä tuleva voima.

Seitsemän nivelen voimassa (chat-jit-gwat-faat-lik) yllä kuvailtuun tekniikkaan liitetään lisää niveliä. Joskus sanotaan näiden olevan kolmen edellämainitun lisäksi selkä (joka ymmärretään yhdeksi) sekä kolme sormien niveltä, sillä "voima menee sormien läpi" (lik-gun-ji). Ehkä mielekkäämpää on puhua selän ja käden kolmen nivelen lisäksi jalan kolmesta vastaavasta... Joka tapauksessa jalat liikuttavat kehoa eteenpäin samalla kun käden ja selkärangan tuottama voima iskee "piiskaliikkeellä" (whiplash).

Olkapäätä ei työnnetä eteenpäin eikä kehoa kierretä (toisaalta myös lantionkääntöä käytetään WT:ssä voiman tuottoon, mutta se on toinen juttu), joten on mahdollista iskeä myös tehokkaasti kahdella kädellä yhtaikaa. Tällaisen piiskaliikkeen käyttö mahdollistaa myös mielekkään iskemisen oikealla kädellä kehon kääntyessä oikealle. Tätä käytetään myös kaksoisiskuissa hyväksi.

Sifu Reimers (D) goes double punching
http://www.wingtsun.fi/vid/reimers_cs7_doublepunch.avi" onclick="window.open(this.href);return false; (500k)


Jalkatyö

Potku on aivan pätevä ase sellaisenaan etäisyydellä, jolla muut aseet eivät ylety. Toisaalta on myös lähietäisyyden matalia potkuja, jotka ovat enemän tai vähemmän "stomppaavia" tai "sviippaavia", mutta koska ne tehdään etäisyydeltä, jolla kädetkin toimivat, on käsiä käytettävä.

Wing Chunissa kädet ovat dominoivia, mutta wooden dummy -tekniikoissa on muutama lähietäisyyden potku, joita on mukava käytellä yhdessä käsitekniikoiden kanssa hajottamaan vastustajan polvi, kaatamaan hänet ja astumaan hänen päälleen. Potkujen viljely on yksi syy siihen, että paino on pääasiassa takajalalla.

http://www.sixharmony.com/assets/images/YipManJong.JPG" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.wuhsingchuan.com.ar/sede_cen ... foto07.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.arti-marziali.it/images/Yip_man_dummy.png" onclick="window.open(this.href);return false;

Etenemisen (ja perääntymisen) lisäksi potkuihin liittymätön jalkatyö liikkuu akselilla ohjaaminen - väistäminen. Toisaalta tämä voidaan ymmärtää muutoksena käsien käytöstä (puolustettaessa) jalkojen käyttöön - jaloilla seistään tukevassa asennossa mieluummin kuin liikutaan.

Mikäli käsi ei pysty yksin hoitelemaan hyökkäystä (esim. bong-saun voi vallan mainiosti tehdä ilman sen kummempia käännöksiä), kääntyy keho keskiakselinsa ympäri ohjatakseen hyökkäyksen sivuun. Mikäli voima on kovin suuri, siirtyy kehon keskiakseli sivuun eli jommankumman jalan yläpuolelle. Tällöin keskilinjan (rintamasuunnan) sanotaan osoittavan vastustajan olkapäähän, mikä käytännössä viittaa siihen, että keskilinjan ja hyökkäyslinjan (lyhin tie) välisen kulman ero halutaan pitää mahdollisimman pienenä, jotta saataisiin voimakas rakenne vastahyökkäyksen taakse. Kun paino on siirtynyt toisen jalan ylle, voi tyhjä jalka astua tai joskus vaikka potkaista tai kampata tms. Se, että mikä kohta tyhjästä jalasta on maassa kiinni tänä teoreettisena hetkenä on melko mitätön yksityiskohta. Huomattavaa tosin on, että jos jalkojen yhteys on oikeanlainen, ei ole pitäisi olla mahdollista kääntää tyhjää jalkaa kantapäällä.

Mikäli hyökkäyksen voima on vielä suurempi, astuu puolustautuja pois tieltä, yleensä sivuun. Ääripäänä voidaan pitää sitä, että puolustaja syystä tai toisesta haluaa vastustajan taakse, milloin hän käyttää minimaalisesti käsiä yllä kuvatussa merkityksessä.



Teksti on pääosin muokattu yhdistelmä Antin WT-postauksista Potku.netissä ja osa kuvauksista ei välttämättä sovi muihin sukulinjoihin. Osa materiaalista on minun muista lähteistä keräämääni.


Ylipotkija: Päivitetty 14.2.2009.