Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 10 tulosta

luupää
huhti 28, 2019, 20.13
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

USMC lähtöliksat ovat samaa luokkaa. Sveitsissä saisi varmaan parempaa liksaa ihan perusvartijana, joten eiköhän tuonne hakeuduta ihan vakaumuksen tai kokemuksen (henk. kohtaisen tai CV) takia.

Yksi virheellinen käsitys noista old school Sveitsiläisistä palkkasotureista on, että he olisivat mieltyneet sofistikoituneisiin taktisiin kuvioihin ja syviin muodostelmiin. Siinä missä esim. Espanjalaiset kehittivät oman neliönsä arkebuuseinen, niin sveitsiläisten lempitaktiikka oli levittäytyä keskustassa parin rivin paksuiseen muodostelmaan ja rynnäköidä. Varsinkin landsknechtien oli turha odottaa mitään armoa. Kilpailu ja markkinatalous ei ollut vielä suosittua valaliitossa. Niihin aikoihin muut alkoivat kehittää uusia tapoja yhdistää tykistön, arkebuusien, ratsuväen käyttöä mutta sveitsiläiset siirtyivät keihäistä melkein suoraan musketteihin.

Aggressio ja raakuus pelittää aina.

:)
luupää
maalis 2, 2019, 17.22
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Kari Aittomäki kirjoitti:
maalis 2, 2019, 03.04

Ovathan he hyvämaineisia mutta kyllä he ovat vellinkeittäjiä näitten veikkojen rinnalla:


Italialaissotien aikana enemmänkin pahamaineisia ja pelättyjä raakalaisia.

Onhan noilla uljas historia palkkasotilaina ja henkivartioina. Ranskan kuningasta suojellut sveitsiläiskaarti taisteli komeasti to teh death vallankumouksen aikana kuten myös roman ryöstön aikana. Ainoat henkiin jääneet oli osasto joka juoksutti pyhää isää passetto di borgo pitkin castel saint angelon turvaan. Sen lisäksi että he oppivat siviilissä tuiki tarpeellista taitoa tappaa hilparilla, niin he myös vannovat puolustavansa Kirkkoa ja Pyhää Isää….haarniskassa, hilparirivistön edessä käsi 500v vanhan sotalipun päällä. Cool as fak!

Vielä kun ymmärtäisivät haastaa Musashin hengessä koryu kouluja joukkotappeluun...

:ihq:


Ryöstelystä sen verran että on ryöstelyä ja ryöstelyä. Petrin mainitsema 3 päivän ryöstelyoikeus oli normi luontaisetu ja yksilökohtainen bonus esim. kaupunkien valloitusten yhteydessä. Se oli osittain myös välttämättömyys koska komentajat menettivät usein hallinnan omista miehistä sinä vaiheessa kun vihollisen linjat ja muurit murtuivat. Esim. Ciudad Rodigo piirityksessä britit ja portugalilaiset olivat vapauttamassa ranskalaisten miehittämää espanjalaista kaupunkia. Sillä ei ollut kuitenkaan merkitystä. Muistaakseni upseeristolta meni toista päivää ennen kuin he saivat miehensä kuriin ja muurien ulkopuolelle. Se myös synnytti legendan jonka mukaan heidän komentajansa, sittemmin Wellingtonin herttuana tunnettu irkku, kutsui heitä ilmaisulla scum of the earth. Ja ko. heebo poikkesi aikalaisistaan mm. sillä että pyrki pitämään miehistöstä huolta.

Wellington oli myös ensimmäisiä, jotka ymmärsivät, että on edullisempaa ostaa paikallisilta tarvikkeita ja saada goodwillin myötä tiedustelutietoa kuin sitoa isoja osastoja ryöstelemään tarvikkeita ja teloa vihamielisiä natiiveja. Ranskalaiset puolestaan tuhlasivat ylivoimaansa perinteisellä tavalla. Niihin aikoihin Euroopassa oli yleisenä käytäntönä että armeijat elättävät pääsääntöisesti itsensä, eikä sillä ollut maan matosten kannalta suurtakaan merkitystä oliko raamatullinen heinäsirkkaparvi oma vai vihollinen. Eli sotiminen edellytti jo oletusarvoisesti systemaattista ryöstämistä joka alkoi usein jo kotirintamalla uusien verojen muodossa. Jopa kaikkien aikojen rosvo orkesteri, mongolit, olivat sen verran kurinalaisia että rankaisivat elävältä keittämisellä luvattomasta ryöstelystä.

Värväystavasta riippuen sotilaille myös maksettiin yleensä jonkinasteista palkkaa poislukien häädön uhalla pakotetut maaorjat, nostoväki tms. Monilla pien- ja suurtilallisilla oli myös eriasteisia osallistumis- tai varusteluvelvoitteita. Palkkasotilaista pystyttiin luopumaan kun tarve tai rahat loppuivat mutta se ei estänyt kyseisiä yrittäjiä ansaitsemasta. Italialaissotien aikainen Roman hävitys johtui pitkälti palkanmaksun katkeamisesta. Landsknehtit saattoivat palkanmaksun lisäksi myös tienata ylimääräistä mielivaltaisilla suojelu- ja tietullimaksuilla. Ei noita oikeasti erottanut rosvojoukoista ja mafiameiningistä muu kuin uniformu.

Sitten oli joukkoja joille ryöstösaalis oli de facto ainoa tulolähde. Esim. kaapparilaivat olivat käytännössä merirosvoja jotka vaan antoivat kruunulle osuuden ja jättivät omat kauppalaivat rauhaan. Ne jopa miehittivät hetkellisesti satamia. Ottomaaneilla puolestaan oli akinji nimisiä kevyitä ratsujoukkoja jotka eivät saaneet palkkaa mutta saivat ryöstellä vapaasti. Koska he eivät varsinaisesti kuuluneet vakinaiseen armeijaan, niin heitä ei myöskään sitoneet normisäännöt, aselevot tms. ja saivat vapaasti terrorisoida rajaseutua myös rauhan aikana. Muuten ne toimivat kuten normi kevyt ratsuväki: olivat etenevän armeijan edellä kulkeva screeni joka lähetti tiedustelutietoa taakse ja pakokauhua ja pakolaisia eteenpäin. Idea on pakottaa vihollinen levittäytymään ja estää keskittämästä joukkojaan. Tämän takia Ivana Julmakin lähetti aikoinaan jään yli virosta tataareja hävittämää nykyistä pk seutua.

Akinjit olivat jo omana aikana arvostettuja, romantisoituja ja vauraita joukkoja joihin oli kova pyrky. Etupäässä ainoastaan Turkmenit ja tietyt tataariheimot kelpasivat. Niitä varsinaisia scoutteja kutsuttiin vapaasti käännettynä hulluiksi. Akinjikäytäntö lakkasi kun ottomaanivaltakunta ei enää laajentunut. Tilalle tuli lähinnä roskajoukosta koottu jalkaväkeä joita kutsuttiin bashi bozokeiksi (käännettynä päävialliset). Tulivat lähinnä tunnetuiksi siviilien teurastamisesta ottomaani valtakunnan romahtaessa.

Eikä tuo siviiliväestön ahdistelu ja ryöstäminen ole menneen talven lumia Geneven sopimuksista huolimatta. Venäläisten sikailujen lisäksi, myös liittoutuneet ryöstelivät ja raiskasivat saksalaisten lisäksi myös liittolaisia ww2 aikana.

Sota on fubaria.

edit:tod.näk legendaa mutta kaikkien rosvojen äidin väitetään lausuneen seuraavan:
“The greatest happiness is to vanquish your enemies, to chase them before you, to rob them of their wealth, to see those dear to them bathed in tears, to clasp to your bosom their wives and daughters.”

Genghis Khan
:)
luupää
maalis 1, 2019, 06.50
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Palkkioista puheenollen...universumin coolimmat palkkasotilaat:




https://en.wikipedia.org/wiki/Pontifical_Swiss_Guard
luupää
tammi 17, 2019, 10.48
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Mänzy kirjoitti:
tammi 16, 2019, 09.50
Palava kameli kuulostaa upgradelta! :jepa: :-8
Onhan se. Pitää seurata aikaansa eikä olla antiikkinen. Naftalla kyllästetystä siasta ei saa edes pekonia mutta jos sitoo olkia kamelin häntään tms. ja eläinparka jää henkiin, niin hännän voi aina amputoida.

Sikoja ei välttämättä muutenkaan ollut saatavilla kun projektipäällikkö oli julistautunut Allahin ruoskaksi joka on lähetetty rankaisemaan syntisiä...

:)


Kaikki eläimet pelkäävät tulta mutta varmaan se kohti tuleminenkin on vaikuttanut. Normitilanteessa uhittelevalla savanninorsullakin saattaa mennä luu kurkkuun jo pelkästä huutamisesta ja tontin pitämisestä. Voisi kuvitella että ballistat ja katapultit olivat myös käytössä. Mongolitkn käyttivät niitä fantteja vastaan.
luupää
tammi 15, 2019, 23.35
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Luulisi että nuo parhaat käytännöt olivat yleisesti käytössä. Timuridit käyttivät keskiajalla palavia kameleita ja ansoja.


:)
luupää
tammi 14, 2019, 19.03
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Mänzy kirjoitti:
tammi 14, 2019, 12.18
Juu, savanninorsut ovat tosiaan ihan eri tasolla. Mutta Karthago ja Ptolemaios-dynasia (se helleeniperäinen) tosiaan noita pienempiä käyttivät. Jos helleenisellä Egyptillä olisi ollut isompia intialaisia käytössään, ei heidän ja seleukidien välisistä yhteenotoista olisi mainittu aikalaiskirjoituksissa, että jälkimmäisten isommat Intiasta tuotetut olivat niskan päällä kohtaamisissa. [1] Seleukidit taisivat olla ainoita, joilta on dokumentoitua kaupankäyntiä intialaisten valtakuntien kanssa noista norsuista.

On mielenkiintoista lukea miten "sotateknologia" elefanttien ja niiden vastatoimien suhteen on kehittynyt, alkaen noista roomalaisten Pyrrhosta vastaan käyttämistä naftalla voidelluista ja tuleensytytetyistä sioista.



[1]: Head, Duncan: Armies of the Macedonian and Punic Wars 359 BC to 146 BC; s.186

Antiikin aikaiset kahinat eivät ole koskaan kiinnostaneet yleissivistystä enempää, mutta tämän aiheen tiimoilta tuli surfailtua ja löysin toisenkin sukupuuttoon kuolleen alalaji. Syyrian elefantti eleli Seleukidien kanssa samalla alueella ja samoihin aikoihin ja se oli aasiannorsuista suurin. Säkäkorkeus oli jopa 3.5m. Sen pohjoisafrikan norsun säkäkorkeus oli sukupuolesta riippuen 2-2.5m. Eli on niissä ollut pienen pieni ero.

On vissin kyseenalaista käyttivätkö he niitä vai intian norsuja. Isoja toki nekin.

Enivei rupesi mietityttää tuo karin kuvaus joten tuli luettua pikaisesti myös thapsuksen taistelusta. Meinaan miksi hyökätä kirveillä eikä heitellä porukalla raskaampia keihäitä tai lähettää matkaan muuta lentävää&terävää. Sillainhan ne afrikkalaisetkin kaatoivat norsuja, puhveleita, leijonia jne. Kun riittävän monen kantti kestää ja porukka heittää jatkuvalla syötöllä keihäitä, niin eläin kuin eläin kaatuu lopulta.

Näistä löytyy klippejä jopa youtubesta.

Scipiolla oli 60 norsua mutta Ceasarin jousimiehet saivat ne vauhkoontumaan ja tallomaan omia. Osa kuitenkin hyökkäsi keskustaan ja siellä 5 legioona piti tonttinsa ja vissin jauhoi ne hengiltä. Oli enemmän pakon sanelema tilanne kuin valinta.

:)
luupää
tammi 14, 2019, 11.04
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Sodankäynnin historiaa

Mänzy kirjoitti:
tammi 14, 2019, 09.21
Tuo norsujuttu pitää tietääkseni ainakin yleisemmällä tasolla paikkansa, sillä intiasta tuotetut norsut olivat järjestään isompia ja halutumpia kuin Afrikan mantereen vastaavat, Aleksanteri Suuren perimyssotien aikana. Lienee pitänyt paikkansa myös puunilaissotien aikana.

Fun fact: yksi Makedonian ydinalueen hallitsijoista, todennäköisesti nimeltään Filip, kehitti elefanttivastaisen kevytaseisyksikön, joilla oli varusteinaan mm. piikikkäät haarniskat. Ei toiminut.

Halutumpia aivan varmasti...mutta savanninorsun tapauksessa myös pienempiä. Molemmat afrikassa elävät lajit ovat aasian serkkujaan aggressiivisempia. Saatan toki olla väärässä, mutta en muista lukeneeni mistään, että ensin mainittuja olisi edes kesytetty. Samasta syystä olen aina olettanut että karthagolaiset hyödynsivät kauppareittejä ja -verkostoja ja käyttivät aasialaisia norsuja.

Muuten norsut olivat erittäin hasardeja otuksia sotakäytössä. Säikky, kipuherkkä ja heikosti hallittava tonnikeiju saattaa yhtä hyvin pillastua, kääntyä ympäri ja jyrätä omia.Siksi niitä vastaan käytettiin mm. palavia tai syttyviä projektiilejä ja tuleen sytytettyjä elukoita (juoksivat vauhkoontuneina päin).

Raajoihin hyökkäilystä taktiikkana en muista lukeneeni mutta raajojen luusto on yksi sen elukan heikoista kohdista. Elefantti ei nimittäin pysty liikkumaan kolmella raajalla vaan jää paikoilleen. Siksi poispäin juoksevaa haavikkoa suositellaan ampumaan lonkkaan tms. Sehän ei ole muutenkaan mitenkään helposti tapettava otus. Aivot ovat piilossa kennorakenteisen luumöykyn sisällä, rankaa ei tavoita maan kamarasta ja sisäelimiin päästäkseen on penetroiduttava paksun nahan, -luiden ja muun kudoksen läpi.



Vertailn vuoksi: niissä harvoissa paikoissa jossa noita saa metsästää jousen kanssa niin varusteet ovat sen mallisia, siinä on 1-2 ammattilaista varmistamassa tulikeppien kanssa (ampuvat monasti nuolen jälkeen ns. ankkurointilaukauksen) ja tappavan osuman mahdollistava osumapinta/ampumakulma on rajallinen. Ja vaikka sillä on korkea verenpaine niin saattaa juosta kilomentrejä rikkinäisellä pannuhuoneella. Sotanorsuilla oli vielä usein suojat päällä mikä teki hengiltä ottamisen vielä vaikeammaksi.

Käsittääkseni niiden vaikutus perustui pitkälti pakokauhun lietsomseen ja heikosti ennakoitavissa oleva käyttäytyminen ja yleinen päänvaiva teki niistä ongelmallisia.


Kuva


Edit:wikissä oli maininta pohjoisafrikkalaisesta, sittemmin sukupuuttoon kuolleesta alalajista.
The North African elephant was smaller than the modern African bush elephant (L. a. africana), probably similar in size to the modern African forest elephant (L. cyclotis). It is also possible that it was more docile and plainer than the African bush elephant, which is generally untamable, allowing the Punics to tame it as a war elephant by a method now lost to history.
luupää
tammi 8, 2019, 13.10
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Vaarallisia esimerkkejä aseenkäyttötilanteista

Ei välttämättä. Niillä ammuttiin usein muurien ja linnoitettujen asemien sisäpuolelle ilman teh suoraa näköyhteyttä. Mörssäreillä pystyttiin ampumaan booom mallisia ammuksia +45 asteen kulmasta ja katapulteilla kaikkea muuta kivaa...kuten kiinni saatujen vihollisten osia, mätänevää lihaa, ruttoon kuolleiden täitä kuhisevia päitä ym mukavaa...

Ai niin aiheessa pysyminen...se on niiq vaarallinen juttu jos kranaatti tai mätänevä vihollisen pää tippuu omiin asemiin.


:)
luupää
tammi 6, 2019, 15.41
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Vaarallisia esimerkkejä aseenkäyttötilanteista

Daddy kirjoitti:
tammi 6, 2019, 15.22
Niin eikös tuolloin patsasteltu äijinä isoissa porukoissa niissä punaisissa sotapuvuissa. Maalin löytyminen ja siihen osuminen kaukaa oli vähän eri juttu kuin nykyään.
Kyllä niitä linnoitettuja asemia, juoksuhautoja ja ryhmittäytymistä haittaavia esteitä käytettiin. Karrikoiden muskettien kanssa parhaat prot marssi järjestyksessä naaman eteen, ampui tulen alla yhteislaukauksen pari ja sitten mursi epäuskoisen vihollisen linjat pistinhyökkäyksellä. Se oli tehokkain tapa taistella sen aikaisen teknologian/doktrinin kanssa. Rihloja (rifle) ei suosittu koska ne hidastivat latausnopeutta ja homman nimi oli saada mahdollisimman nopeasti ja paljon lyijyä ilmaan.

Sitten piilukko vaihtui nalliin, valmiisiin ruutiannoksiin, minie kuuliin, hylsyihin, takaa ladattaviin jne. Nyt pystyttiin lähettämään enemmän, nopeammin ja tarkemmin tavaraa kohti vihollista. Muskettien kanssa osumatarkkuus heikkeni huomattavasti jo 50m. Tykistön tulivoima kasvoi vielä enemmän.

Teknologian kehitys muutti homman dynamiikkaa nopeammin kuin mitä taktiikat tms. ehtivät sopeutua.

:)
luupää
tammi 6, 2019, 15.05
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Sodankäynnin historiaa
Vastaukset: 63
Luettu: 3438

Vaarallisia esimerkkejä aseenkäyttötilanteista

Kuva

Kaipa noilla on pystynyt ampumaan häirintätulta kesken ryhmittymisen tms. Jos maali on kokoluokkaa komppania tai pataljoona niin ei pitäisi olla mikään kohtuuton ämerikantemppu osua kumpuilevassa avomaastossa samaan hehtaariin.

Tuohan oli muutenkin aika erikoistaa aikaa sodankäynnissä. Teknologian kehitys oli koko 1800luvun ajan siirtänyt liikkeen ja tulivoiman välistä vaakakuppia jälkimmäisen eduksi mutta taktiikat ja strategiat eivät aina ottaneet sitä huomioon.