Joo toi romun keräily on pelin rasittavimpia puolia... Vaikka olisi companion messissä niin monesta paikasta ei millään pysty kantamaan kaikkea romua joka kelpaa aseiden ja haarniskoiden modaukseen ja sihen hemmetin minecraft henkiseen asumusten rakenteluun. Dialogista vielä, että olen kyllä ääneen revennyt paria hahmoni sarkastista vastausta En viitsi spoilata jos täällä joku muukin ko. peliä pelailee, mutta toiseen niistä liittyi erään synthin (androideja) kysmys ja vastaus siihen oli melko trailer park boysin Ricky -henkinen fuck offeja myötenxYm kirjoitti: Fallout 4
Samaa mieltä pelistä mitä invictus. "Teoriassa pitäisin peliä parempana kuin fallout new vegasia, mutta käytännössä ei jaksanut innostua yhtä paljon" tämä kiteyttää kaiken aika hyvin. Ainakin scräppääminen on mennyt mielestäni ihan överiksi ja 4/5 osaa ajasta menee tavaran etsimiseen ja se alkaa ärsyttämään. Myös dialogi on parempaa, mutta tälläiselle minkä Lontoo ei taivu ihan täydellisesti niin on suuri vaara vastata eri tavalla mitä haluaisi vastata. Tätä on vaikea selittää sen paremmin.
7.5/10
- Dark Souls 2 Scholar Of The First Sin Edition:
Yritin ekaksi pelailla tätä remasteroitua uutta versiota, mutta luovutin. Ko. versio on suoraansanottuna täysin tårta på tårta, extra vihujen lätkiminen sinne sun tänne tekee pelin vaan yksinkertaisesti liian vaikeaksi. Lisäksi mainostivat, että multiplayer ominaisuudet ovat nyt entistä hienompia. No joo tavallaan. Ainakin jos co-op ominaisuus edes toimisi kunnolla... Voi jeesuksen pipari minkä tekivät.
Palasin siis aitoon ja alkuperäiseen Dark Souls 2 -peliin jossa on haastetta aivan tarpeeksi siinäkin, mutta sitä voi hyvillä mielillä pelailla vaikka olisi vain tälläinen puoli eikä täys nörtti kuten allekirjoittanut. Pelistä kirjoitin jo aiempaa joten en tästä nyt sen enempää.
- Bloodborne:
Huh-huh! "Souls" -peli tämäkin eli vaikka miljöö liity mitenkään Demons/Dark Souls -peleihin niin sama porukka taustalla ja samaa tavaraahan tämä teknisesti on. Visuaalisesti peli on aivan uskomattoman upea, Se miten tämä 1800-lukulainen goottilais steampunk kauhu -miljöö ja tunnelma on toteutettu on aivan uskomattoman upeaa. Muihin Souls -peleihin verrattuna suurin ero taistelussa on, että kilpeä ei ole (tai no on niitä 1 mutta kuka sellaista tässä pelissä edes kehtaa käyttää) ja täten suojauksen takana piileskely ei onnistu vaan on turvauduttava väistöihin. Yleensähän vasemmassa kädessä on pyssy ja oikessa lähitaisteluase. Dark Soulsien tapaan pelin juoni jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa (mielummin käyttäisin sanaa tarina) ei ole valmiiksi pureskeltu vaan se on pilkottu harvoihin ja vähäsanaisiin dialogeihin, tavaroiden kuvauksiin (lähes joka itemillä on oma taustatarinansa). Paljon plussaa myös H.P Lovecraft henkisyydestä.
Souls -sarjan pelejä suosittelen kaikille joita kiinnostaa äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta usein pirullisenkin haastava toimintapainotteinen tietokone rpg.