Goddamn. Toivotaan nyt, että ei jää mitään pitkäkestoista. Siis ymmärsinkö nyt oikein, että oireilu oli alkanut vasta aamulla pään selvittyä?

Vastaavia tilanteita ajatellen pidän ihan hyvänä sitä, että Tampereella on sairaalan yhteydessä selviämisasema. Apu on tarvittaessa lähellä.

Tuosta katastrofialueella työskentelystä; olette kaiketi keskustelleet asiasta, mutta joskus vaikeat päätökset on helpompi tehdä, kun niille antaa aikaa. Jos todella haluat mennä ja tehdä sen minkä koet tarpeelliseksi, uskon että kumppanisi ymmärtää sen ennen pitkää. Jos sopii kysyä, mistä se sitten kiikastaa tällä hetkellä? Pelottaako häntä sinun puolestasi, eikö tee mieli olla erossa eikä tee mieli itse lähteä, vai jotakin muuta? Nuo ovat kaikki asioita, jotka ovat keskusteltavissa, vaikka ei merkittävistä ristiriidoista kovin nopeasti tolkkua välttämättä otakaan.

Ottaa pattiin että köpiksessä paukkui. On se saatana kun ei voi olla ihmisiksi.

Joo, vaikka vähän joku aukoo päätään. Get fucking used to it ja hae oikeutta verbaalisesti ja lain kautta kuten sivistyneet ihmiset tekevät.

:evil:

Oma hajamielisyys ja se millaisiin vaikeuksiin sillä.voi itsensä ajaa. Äs.

Teo Parjanen kirjoitti:

Eppu kirjoitti:

tabitha kirjoitti: Pakollinen ruotsinkurssi yliopistolla. Ei jumalauta, toi on 3 op mutta voisi yhtä hyvin olla 30. Miks pitää aikuset ihmiset pakottaa tollaseen p*skaan varsinkin kun tosi vaikea hahmottaa mihin matematiikan tutkijan uralla tarvitsis ruotsin taitoa. Voi tietty tarvita mut se mahollisuus ei ole niin iso että pitäis pakolliseksi lyödä kaikille...

Minun mielestäni verovaroilla kustannetun koulutuksen ja työllistymisen vastikkeeksi on vähintäänkin kohteliasta opetella myös toista virallista asiointikieltämme. Kyse on kuitenkin akatemian yksilölle suomasta statuksesta, ei vain yksittäisistä opintojaksoista...

Koskaan ei myöskään tiedä milloin sitä ruotsinkieltä tarvitsee. Nimim. Espanjan yössä Uuden-Seelannin maajoukkuejääkiekkoilijan kanssa ruotsia puhunut.

No, koskaan ei myöskään tiedä milloin tarvitsee ruuanlaittotaitoja, mutta eipä niitä sisälly pakollisiin opintoihin kuin yläasteella, jos sielläkään.

Niin kauan kuin ruotsi on Suomessa virallinen asiointikieli, on sen sisällyttäminen erinäisiin opintovaatimuksiin jokseenkin loogisesti perusteltua - vaikka matematiikan kohdalla tämä logiikka alkaakin rakoilla. Se, millä perusteilla ruotsin kielen virallinen asema Suomessa lepää, onkin vähän kyseenalaisempaa.

Eikös se klassinen näkemys ole, että miehet ovat (naisista) tyhmiä ja naiset (miehistä) hulluja. Eli tytöt on liian mutkikkaita ja pojat vastavuoroisesti liian simppeleitä.

Itseä wituttaa pitkästä aikaa, nimittäin lenssu. Yli viikon päivät jatkunut eikä mitään merkkejä hellittämisestä. Karseat olot ja kuume taas nousussa. Hyvää viikonloppua vaan, eihän mulla ollutkaan töitä, opiskelua tai muutakaan menoa

katar kirjoitti: Ei jumangegga mä sanon tätä työpaikan konetta!!!! :evil: Yritin katsoa muutamaa videota täällä Potkussa, niin antoi katsoa alun ja heitti virheen, että yritä myöhemmin uudelleen... saamarin saamari... Sit tää tietty on hidas kuin hämäläinen, jumittaa ihan kaikkien sivujen äärellä iäisyyden ja meinaa kaataa kaikki sivut... grrrrr...

Pahoittelen, mutta mä sain tästä hyvät naurut.

Mä olin ei niin pitkän aikaa sitten sairas ihminen. Siis kaksi kertaa kuukauden sisään aivan helvetillinen vatsatauti, joista jälkimmäisessä piti aina vessaan rynnätessä (tai kontatessa) laskelmoida, kumpaa kautta tykittäisin nesteitä ulos ensin.

Veden juominenhan on muuten tietynlainen pelastus, jos laatta lentää. Ne krampit on ihan hirvittäviä, jos ei ole mitään, mitä työntää ulos.

MtJ kirjoitti: Nyt tämä vastaa pistää ahistaan, iski vielä oikein kunnon kramppaava vatsatauti ja ihan kaikki vaiheessa, vettä ei tule kotiin ku kantamalla ja painevesisäiliön säätöohje hukassa ja ja voi jumankauta etten paremmin sano. Maha kramppaa vartin välein ja pitää ämpärillä sen jälkeen kantaa vessavedet, kun en saa säädettyä vastapainetta, ei kestä olla ahtaassa tilassa istumassa linkussa. Firman työtkin seisoo, tietenkin, kun en pysty istumaan kun hetken. Kyllä nyt olis niinku sijainen tai toinen työntekijä paikallaan, jos saa sanoa.

No huhhuh. Paranehan pian!

Vatsataudeissa on muuten mun silmissäni, siitä kuoleman tuskasta huolimatta, jotakin inhimillisen humoristista. Mun on vaikea ottaa itseäni tosissani kun hanurista paukkuu dynamiitin voimalla kuraa 360 asteen akselilla. Pfft-papapapapa-lorilorilori-TATATATATATA *insert kuolonkorinaa*

MtJ kirjoitti: Ny ahistaa ja kunnolla. Piti tehdä laskutuksella naapurin firmaan raivaustyötä ja metallitöitä, jumankauta se konehalli paloi tänä aamuna. Meni raivurit, koneet (CNC koneita, sorveja, poria, leikkureita...), mönkijät, kelkat, autot.... :evil:

Lämpökeskuksesta arvelevat syttyneen.

Voi perse. Korvaavatko vakuutukset kuinka paljon?

Byrokratia koukeroineen.

Kalle Koskinen kirjoitti: No ei voi nyt auringosta itkeä viikon lämpimien kelien jälkeen?

Ei.

Disturbed, ollaan edelleen hyvin pitkälti samalla aallonpituudella. Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa omia ahdistuksia, witutuksia, pelkoja tai paniikkia ei pysty mitenkään perustelemaan järjellisesti. Siinä on sitten vaihtoehtoina se, että on joko idiootti kun ei tajua tai muuten vain sekaisin päästään. Tietenkään tuo ei pidä paikkaansa, mutta se tunne, että pitäisi pystyä pitämään paketti paremmin kasassa, ei jätä rauhaan. Pitäisi olla tuottavampi, fiksumpi, empaattisempi, parempi jätkä, zen-mestari, tyyni viilipytty kaiken ahdistuksen ja maailmantuskan edessä sen sijaan, että meinaa saada ItkuPotkuRaivarin, kun kahvinkeitosta ei tule mitään. Nämä tällaiset olot ovat kuitenkin kaikki hoidettavissa, ja omalla kohdallani yleensä muutama niksi toimii oikein hyvin.

On itsestäänselvää, että jos elämässä on jokin perustavaa laatua oleva asia pielessä - mulle se voisi olla opiskeluun panostamisen puute, rahahuolet, ihmissuhdeongelmat - kaikista pienistäkin asioista voi tulla valtavia kompastuskiviä. Jos huomaan olevani poikkeuksellisen känkkäräisellä tuulella, yritän yleensä miettiä, johtuuko se vaikkapa stressistä. Metsässä käveleminen ja asioiden kirjoittaminen paperille toimii mulle hyvin, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Monesti ongelmat tuntuvat huomattavasti yksinkertaisemmilta ja helpommilta ratkaista, kun ne jäsentelee johdonmukaiseen muotoon.

Sitten taas on vain niitä epävakaita hetkiä itse kullakin, jotka eivät vaikuta liittyvän juuri mitenkään juuri mihinkään. Näiden kanssa mua on jeesannut säännöllinen urheilu ja meditaatio (joka aamu) huomattavasti. Itsehillintä ja kontrolli omista tunteista on molemmat taitoja, joita joutunee harjoittelemaan lopun ikäänsä. Järkeistäminen ja järjellä käsitteleminen on myös vaihtoehto, mutta siinä on omat sudenkuoppansa. Introspektiota ja nojatuolipsykologiaa voi harjoittaa lopun ikäänsä päätymättä ollenkaan lähemmäs ongelmien ratkaisemista, vaikka kuinka löytäisi järkiperusteita kurjalle ololle. Kun pointti kuitenkin on saada se tårta på tårta fiilis pois. Sen perusteiden ymmärtäminen on monesti olennaista, mutta pitkällisempi analysoiminen ei välttämättä tuota tuloksia.

Mulle on muuten myös kehittynyt ihan viime vuosien aikana jonkinlainen ötökkäfobia (lähentelee araknofobiaa), eikä ole harmaita hajua, miten. Mitään poikkeuksellisen ikäviä ötökkäkokemuksia mulla ei ole ollut, mutta sydän saattaa hakata hiton lujaa pelkästä piknikillä reidelle eksyneestä koppakuoriaisesta. Syksyllä metsästin puolitoista tuntia ennen nukkumaanmenoa huoneeseeni eksynyttä lukkia. Uni ei olisi tullut, ellen olisi löytänyt - piruparka oli vuodevaatteissa.

Disturbed kirjoitti: Potuttaa kun ensin saattaa kävellä pienessä kämpässä puoli tuntia edestakasin, sitten saada ihme itkukohtauksia vaikka on kohta 21v ja sitten alkaaki raivostuttamaan ja lopulta tulee toivoton olo

Tekis mieli ottaa nyrkkeilyhanska, suudella sitä ja sen jälkeen pamauttaa tätä typerää pääkoppaa sen verran lujaa että herään vasta huomenna, ihan vaan koska pitää olla niin epävakaa

Niin ja vähän vitutti kun oon niin tyhmä ja en uusia aikatauluja ymmärtänyt. Tulipahan pyöräiltyä treeneihin ja takasin yhteensä 12 km - turhaan.

Et muuten ole yksin noista kummankaan kanssa. Mitä tulee ikään, ei se ole ollenkaan sanottua, että sisäinen elämä käy helpommaksi tai että itsensä tuntee jotenkin aikuisemmaksi iän myötä. Jos näin onkin, kaksikymppinen on yhä nuori, ja monenlainen epävakaus ja oikuttelu on vain osa kasvuprosesseja. Jostakin kumman syystä erityisesti henkisessä kasvamisessa vaikuttaisi "no pain, no gain" pitävän hyvin paikkansa. Kasvukipuja. Fiksun kuvan mäkin olen sun viesteistäsi täällä saanut, joten ei kannata mollata itseään tyhmäksi. Ehkä tyhmänkään ei kannata, kun nyt ajattelen.

Ja no, aikatauluista. Noita sattuu. Nauretaan itsellemme ja toisillemme ja yritetään selviytyä huomiseen.

Disturbed kirjoitti: Nooh, onhan tässä hyviäkin puolia, vaan ei kovinkaan paljoa...

Luulen, että et tarkoita tuota näin, mutta kuulostaa siltä, että ei kannata. Kun haitat kumoavat hyödyt, on aika muuttaa suuntaa.

Jos taas puhuit hyötyjen määrästä etkä painokkuudesta, on juttu toinen.

Äs!

Prkeleen prkele. Pettymys pettymyksestä ja tylsyys epäuskosta ja pah! Huijattu, höynäytetty ja höpläytetty olo siinä itseironisimmassa merkityksessä; ihan kämmeniä kihelmöi kun ketuttaa kuin ei huomennakin ehtisi - halpamainen, hapan tunne ja sellainen odottamaton litsari, josta tulee lähinnä hölmö olo.

Yhh.