@Antti Se on kiinalaista kulttuuriperiontöä joten kiinan viranomaisten tulee sitä vaalia. Meille ne kahjot sai kai saunan. Mikä lienee todistaa moisen listan jonninjoutavuuden tavalla joka ei jätä tulkinnanvaraa.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 14, 2019, 03.31 Jos se mielletään vaan liikuntana ja hippeilynä ja zenhuminana niin mulla on ollut vaikeuksia asennoitua.
Mun on ollut niin vaikea katsoa edessätouhaajaa verta haistamatta.

Sä et kuulukkaan kohderyhmään näille opettajille. Miksi jumppa voisi olla kaukaista sukua kamppalilujajille vaikka sitä harjoittelisi vain jumppana? Et varmaan viihtyis TaeBo tunneillakaan ja silti se on varmaan kohderyhmälle aivan hyvä liikuntamuoto - jos siis on enää hengissä?

Taijin harjoittaja kirjoitti: ↑touko 11, 2019, 22.13

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 7, 2019, 04.02 Minä en kyllä muista taijista kuin muutamia yksilöitä ennen vuotta 1988/89, jolloin Zhang Fang aloitti homman Budocenterissä.
Rami Saloa en tunnista.

Missä olisi treenattu jo 70-luvulla?

Minä luulen, että sinä olet liikkunut paljon kovemmilla harjoitussaleilla kuin Rami Salo.

Kyllä TAI-JIa oli suomessa -70 luvulla mutta tyylisuuntana tämä kiinanhallituksen vakioima lyhyt liikesarja. Niin ja translitteraation tietysti muotoa Tai Chi Chuan,josta syntyvä lausuminen on lähempänänä (mutta kaukana) kuin virallisesta translitteraatiosta ellei ole sattunut sitä oikeasti opiskelemaan. Muistan -80 salonkirjastossa nähneeni suomenkielisen vihkosen jossa se lyhyt liikesarja oli.

Ja siihen aikaan harrastajat puhuivaat siirä varmasti kiinalaisena aamujumppana ja tyypillinen harrastaja oli keski-ikäinen nainen.

Eli se on sitten tulkintakysymys oliko kyse samasta asiasta

Veepee kirjoitti: ↑touko 7, 2019, 23.17

PetriP kirjoitti: ↑touko 7, 2019, 19.54

Yang tyylin harjoitteet tehdään niin hitaasti että se ei kehitä nopeutta. Samaten tilanne taju ei synny muodoilla vaan pitää olla jotain elävää harjoitetta.

Anteeksi, mutta mikä vuosi nyt on?

Sillä vuosikymmenellä jolla kokeellisesti saatua tietoa arvostetaan enemmän kuin perinnetarinoita. Ja on opittu että sitä mitä harjoittelet sitä opit.Yang-tyylissä voi olla vaikka hienoa tekniikka, mutta sen tekniikan soveltamine sekaisessa tilanteessa edellyttää että tekniikka on harjoiteltu myös "kaottiseessa" tilanteessa arvaamatonta vastustajaa vastaan

Pistareihin sarjoja hakkaamalla voi oppia nyrkkelyä mutta ei nyrkkeilemään.

Se että muodolle on peruste ei tarkoita että niillä harjoitteilla siitä saadaan toimiva. Perinnelajeissa on paljon kuvitelmia siitä miten asiat toimii ja koska ei mitenkään testata niin kuvitelman voi antaa elää. Ja todistusaineistona käy huonosti se että mestari paiskoo omia opppilaitaan. Placebo toimii kamppailuopetuksessa hyvin.

Yang tyylin harjoitteet tehdään niin hitaasti että se ei kehitä nopeutta. Samaten tilanne taju ei synny muodoilla vaan pitää olla jotain elävää harjoitetta.