Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 1 tuloksen

Eizei
loka 20, 2013, 15.35
Keskustelualue: Voimistelusali
Aihe: Maraton ja muut pitkät taivallukset
Vastaukset: 42
Luettu: 10360

Maraton ja muut pitkät taivallukset

Kolmesti kokonaisen pinkaissut ja puolikkaan ainakin yhtä monesti. Kyllähän tuo yli puolikkaan matka on itelle ollut aika järkyttävää hommaa, tosin opettavaistakin. Ekalla kerralla Tukholmassa mentiin seuraporukalla reitti läpi hitaimman mukaan, maraton oli kaikille ensimmäinen. Tasasesti taputeltiin reiluun viiteen tuntiin, tavoitteena maali. Aivan järkyttävät nivelkivut puolen välin jälkeen nilkoista lonkkiin. Oli puhetta, että tämä oli eka ja vika kerta. No tuopin ääressä vetoa lyödessä puheet purettiin.

Seuraavana vuonna Jyväskylän Finlandia maratonilla kiinnostuksen kohteena oli, paljonko pystyy pinkomaan, kun tekee vaan henkilökohtaisen parhaansa. Valmistautuminen oli aika lastenkengissä ja varustautuminen tapahtumaan oli täysin väärä. Edelleen jälkipuolisko aivan hirveää kipuilua. Vauhtiin ei vaan tuntunut voivan vaikuttaa mitenkään, tasainen hidas laahaus ja joka paikkaan sattui. Loppukiriin kuitenkin jostain syystä pystyy silti aina laittamaan eforttia eli henkistä peliä. Aika ikävät 4.02. Silti kovat puheet siitä että tämä olisi viimeinen kerta kun kerran kaikki oli annettu.

No tuopposen ääressä alkoi taas tapahtua uuden valmentajan seurassa ja haasteita vaihteeks heitettiin. No Helsingissä päätin sitten ihan ottaa asiaksi valmistautua vetämällä jokusen parikymppisen tuohon alle. Edelleenkään liian totista ollut mutta jotain. Vaikutus oli ihan käsittämätön vaikka tapahtuman edellisviikonloppukin meni juhliessa. Aika 3.42, ei pahoja nivelkipuja, juoksu rullasi alusta loppuun ja auringonpaisteessa. Stadionille saavuttaessa huomasin olevani n. 20 min etuajassa edelliseen ja oli silmät pudota päästä. Mutta edelleenhän tuo oli ihan hirveää siitäkin huolimatta, että tuo viimeinen oli ylivoimaisesti kevyin mara mitä tuli vedettyä. Tais olla myös -viimeinen-.

Tuosta juoksuhommasta on muutenkin jänniä kokemuksia. Aikanaan kamppailunetissä oli paljon höpöttelyä näistä Han Moo Don älyttömistä juoksukokeista. Juostiin 20, 30, 40, 50 kilsaa ja yks jannu juos itekseen jopa 100km. Juttua oli mm. siitä että ei tuossa ole kampittelun kannalta mitään järkeä rakentaa hidasta lihassolua ja tuhlata aikaa tuollaisen matkan harjoitteluun. No juu ei varmaan olekaan. Sellainen jännä havainto tuli kuitenkin tehtyä, että jengi, joka ei kunnollaan niissä piireissä loistanut, tai valmistautunut esim. 50km mitenkään, pystyi vetämään tuon läpi. Itellä taas kunto oli ihan jees mutta polven kierukka sanoi itsensä irti 35 kohdalla.

En sitten tiedä, voiko tuota juoksuksi sanoa, teputeltiin ihan kävelyvauhtia juoksuaskeleella ja jengillä meni ihan tajuttomasti toki aikaa tuohon 50 matkaan. Osoitti kuitenkin sen, että ihminen pystyy valmistautumattaankin melko kivasti taivaltamaan. Treeniaikaa ei valmistautumiseen kyllä osa hukannut ollenkaan. Maran pystyy melko tavan jannu kiskasemaan läpi valmistautumattakin, ei varmaankaan siihen yleensä vaadittuun 6h minimiin mutta rauhassa kun tamppaa ja muistaa tankata tasasin välein. Toki olihan tuostakin ryhmästä kaikilla jonkinlainen orientaatio sitkeään treeniin, muttei kyllä juoksuun. Mullekin toi 50km yritys oli eka 10kilometriä pidempi lenkkimatka. :D Onko järkee vai eiiiiiii. Tuskin.