joo, taisi ne luvut olla hieman suurempia..

http://www.worldlinkedu.com/chinese_language.html" onclick="window.open(this.href);return false;


:downtown: vielä jokunen merkki opeteltavana..

Ei kai 5000 sentään
Muistaakseni kouluissa opittava määrä oli n.1000-1500 merkkiä.
Tulkin pätevyyden vaatimus taisi olla parintuhannen merkin
luokkaa. Mutta en muista varmaksi noita lukuja, täytynee tarkistaa.
MannerKiinassa yksinkertaistavat tosiaan merkkejä jatkuvasti
(thank God)

Esim ajan ja paikan ilmaukset lauseen alussa, kysymyssanat yleensä
lauseen lopussa. Visuaalisessa (viittomakielessä) aika välttämätöntä
ymmärrettävyyden kannalta.
Jaappanin kielestä ei mulla ole tosin mitään tietoa, jonkun verran
samoja/samantapaisia merkkejä käyttävät. Pikkusysteri kun on
opiskellut japania joitakin vuosia ja ymmärtää jotain kiinalaisten
merkkien päälle.
Kerran mielenkiinnosta yritin perehtyä vietnamin kieleen.
Varsin lyhyessä ajassa päädyin lopputulokseen että länsimaalainen
ei kertakaikkiaan kykene tuottamaan kaikkia tarvittavia
äänteitä. Neljän sävelkoron kanssa vielä pärjää,mutta kahdeksan..
Tosin totesi parempi puoliskonikin,että hän ymmärtää kantoninkiinaa,
muttei osaa puhua ja hän puhuu mandariinia äidinkielenään

marcus kirjoitti: (kielifriikkausta - beep)
Tuntuu että asioiden määrittely yms annetaan täällä tapahtua vähän eri tavalla... Miten sen nyt sanoisi. Japaniksi ajatukset joutuu muodostamaan eri järjestyksessä (esim. isommasta kokonaisuudesta pienempään - "huoneessa olevan pöydän lampun alla koira on")
(/kielifriikkaus)

Johtuu siitä että Kiinan ja Japanin kielet pohjautuvat kirjoitusjärjestelmään,
jolloin siinä on hieman visuaalisen kielen luonnetta.
Viittomakieltä ymmärrän kohtuu sujuvasti ja se on auttanut ymmärtämään
kiinankielen lauserakenteita. Kielioppisäännöt tuntuvat soveltuvan
lähes sellaisinaan.

Meinasin aloittaa kantonia opiskelemaan WT:n vuoksi,joskin
vaakakuppi kallistui sittenkin mandariinin puolelle.
Kantonia kun puhuu n.66 miljoonaa ja mandariinia yli
miljardi.