Kari Aittomäki kirjoitti: Gyokuro, määrittelepä ylirasitustila noinniinkuin kannaltasi.
Joka taitaisi muuten olla jo oma aiheensa, Titanin kanssa asialla kun ei ole enää juurikaan tekoa.

Ja korostan taas että kysyn, en esitä mielipiteitä kysymysmuodossa.
Kaskun ylikunto ja ylirasitus ja masennus ja burnout ja muut semmoset ovat aika häilyviä termejä.
Ja kun käytät tuota ylirasitus-termiä aikamoisena pirunkuvana.
Jotta mitä se kannaltasi tarkoittaa?


Ja nytse kannanotto.
Elämäni parhaat vuodet elin kun mulla oli kolme duunia (+keikat), viisi kiukkariseuraa huolenalla, budoxpress-jutut ja muu kirjoittelu harrasteena, kuoleva 20-22vee koira huolena ja tajunvievä tyttöystävä eli kihlattu ilonlähteenä.
Se oli hyvää aikaa vaikka aika-ajoin väsyttikin.

Eli luultavasti tarkoitamme ylirasituksella hiukan eri asioita, vai mitäpä olet mieltä?

tonik kirjoitti: menipä mielenkiintoiseksi.
rankka fyysinen työ ja harjottelu.
mun oma mielipide on että jos henkilö omaa korkeat testotasot luonnostaan niin onnistuu,mutta tämä on harvoilla,ehkä skipillä ja karilla näin ihan ammatinsa vuoksi että luonteen

Menee tosiaan OT, mutta moderaattorit siirtäkööt, jos siltä tuntuu ...


Kun puhutaan ylirasitustilasta, niin siihen on liitettävissä kaksi eri kuvakulmaa;
a ) ylikovaharjoittelu ja b) liian vähäinen palautuminen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pitkäaikainen levon laiminlyönti johtaa yliharjoitteluun ja sitä kautta ylirasitustilaan. Kaikilla tämä ei tietenkään lyö vakavilla oireilla itseään esille, mutta on enemmän kuin tavallista, että kavereiden suoritustaso laskee, tai kehitystä ei tapahdu. Pitkäaikainen edellämainittu kehitys saattaa johtaa pahempiinkin oireisiin. Siksi jaksan puhua tästä asiasta, koska olen nähnyt kavereita, jotka joutuvat monien kuukausien pakkolepoon, koska kuormitus-lepo- suhde on ollut persiillään pidemmän aikaa. Oireita voivat olla näin muutamia mainitakseni esim.
- Pitkäaikainen kuumeilu, jolle ei löydy lääkärissäkään oikein mitään selitystä.
- Jatkuva väsymys ja haluttomuus
- Reaktioajat kasvavat ja motoriikka huononee
- Suorituskyky huononee

En ole IP-lajien parissa juurikaan ollut tekemisissä, joten en osaa sanoa, että onko siellä näille asioille mitään seurantaa, mutta urheilupuolella on ( tai ainakin pitäisi olla ) testejä, joilla urheilijan kehityskäyrää eri osa-alueilla seurataan. Samoin seurataan erilaisin testein harjoituksen kuormitusta ja urheilijan palautumista aiemmista harjoituksista. Tässäkin asiassa täytyy muistaa se, että ihmiset ovat yksilöitä ja reagoivat eri asioihin eri tavoin. Yksi yksinkertainen tapa, ilman kummempia aparaatteja, on seurata omaa tilaansa, pitämällä vaikka omaa harjoituspäiväkirjaa, johon kuvailee vaikkapa seuraavia asioita päivittäin:

- Ortostaattinen testi aamuisin ( pulssi levossa herättyään/seisten; ero < 20 ) Tämäkin arvo <20 on vain noin-arvo, eli jokaisen tulisi tehdä testi vertailupohjaksi silloin kun on varmasti palautuneessa tilassa.
- Unen määrä ja laatu ( kovaa treenaavan tulisi nukkua vähintään 9 – 10 h / vrk )
- Fyysisen ja emotionaalisen tilan kuvaus
- Ruokailut, nesteytykset ja muut ravinteet ( mitä ja milloin )
- Harjoitusten kuvaus; kuormittavuus ( jos mahdollista, niin vaikkapa sykearvot ) asteikolla 1 – 5, lyhyt kuvaus sisällöstä ( palautuminen ja suoperkompensaatio )
- Harjoituksen jälkeisen tilan kuvaus asteikolla 1 – 5 ja arvioidaan vaadittava palautuminen sen mukaan.
- Lihashuollot
- Lisäksi määrätyin aikavälein tulisi testata oma kehityskäyrä jollakin suorituskykyä kuvastavalla harjoituksella. Esim. Nyrkkeilyssä se voi tapahtua vaikkapa siten, että lasketaan montako lyöntiä kaveri jaksaa tehdä 2 minuutin aikana. Yleistestit voivat olla vaikka kuinka monta etunojapunnerrusta/leukaa/vatsalihasta saa tehtyä 2 minuutissa, cooperin testi jne. jne.

Tällaista harjoituskirjaa pitämällä kaikki voivat seurata oman kunnon kehitystä, palautumista, olotilaansa ja sen kehitystä, harjoitusten kuormitusta ja monipuolisuutta jne. Eli pienellä vaivalla saa paljon aikaiseksi.

Tämä aihe on aika kiehtova, kun siihen alkaa paneutumaan. Jokainen valmentaja, urheilija, kuntoilija ja jopa sohvaperuna, tietää mitä vaatii treenata lujaa. Mutta kuinka moni oikeasti tietää kuinka treenata järkevästi. Enempi ei harjoittelussa ole aina parempi.
Tarkoitan tällä sitä, että on tosi helppoa tehdä sikaraskas harjoitussuunnitelma, joka varmasti saa keuhkot pihalle kovakuntoisimmaltakin urheilijalta, mutta harjoitusohjelman laatiminen vaatii paljon muutakin. Se vaatii tavoitteeseen nähden oikean kuormitustason, oikeat palautumisajat ja oikean ajoituksen ja tällaisen suunnitelman laatiminen onkin sitten jo vaikeampaa. Ilman tältä alueelta hankittua tietämystä vain tehdään ja tehdään, eikä ymmärretä oikein, että mitä. Pääasia, että treenataan kovaa ja on verenmaku suussa. En tarkoita, etteikö sen veren pitäisikin maistua suussa, mutta niille vertavuotaville keuhkoille pitää antaa myös aikaa palautua.

Kuormituksen jälkeinen aika jaotellaan seuraaviin vaiheisiin:
- Väsymys
- Palautuminen
- Mukautuminen
- Vähentynyt mukautuminen
- Aliharjoittelu

Palautumisella tarkoitetaan sitä, että keho on palautunut kuormitusta edeltävään tilaan. Mukautumisella tarkoitetaan sitä, että keho on mukautunut kestämään edellistä kuormitusta vastaavan harjoituksen paremmin. Ilman palautumista ei tapahdu mukautumista, eikä näin ollen tapahdu myöskään suorituskyvyssä kehitystä, vaan pahimmassa tapauksessa jopa päinvastoin. Samoin seuraava vastaava kuormitus tulisi ajoittaa mukautumisen huipun aikana tehdyksi ( superkompensaatio ), muuten kehitys heikkenee tai sitä ei tapahdu lainkaan.
Superkompensaation katsotaan olevan kevyiden harjoitusten jälkeen 6 h:n, kohtalaisen raskaiden harjoitusten jälkeen 24 h:n ja raskaiden, tai todella raskaiden ( keskushermostoa rasittavien ) harjoitusten jälkeen sen katsotaan olevan 36 – 48 h kuluttua. Jos harjoitukset saadaan ajoitettua toistuvasti tähän superkompensaation aikaan, niin on odotettavissa optimaalista kehitystä suorituskyvyssä.
Harjoitusvaikutus perustuu siis väsymyksestä palautumiseen; energiavarastojen täyttymiseen, maitohappojen poistumiseen ja rikkoutuneiden lihasten regeneroitumisprosessiin. Jokaisen kehittävän harjoituksen tavoitteena on saada urheilija väsymään, josta palautuessaan urheilijan suorituskyky nousee aiempaa lähtötasoa korkeammalle ( mukautuminen ). Väsymys aiheutuu, kun ihmisen sietokyky voiman, kestävyyden, nopeuden tai notkeuden suhteen ylitetään.
Elimistön mukautumisreaktion vuoksi homeostaasia ei voi järkyttää koko ajan samalla ärsykkeellä, vaan yhä paremman suorituskyvyn saavuttaminen vaatii sen, että kuormitusta on muutettava/nostettava. Muutos saadaan aikaiseksi mm. vaihtamalla harjoituksen laatua, tehoa, kestoa tai vaikeusastetta. Mitä suorituskykyisempi urheilija on sitä kovempaa kuormitusta hän tarvitsee kehittyäkseen. Tämän vuoksi urheilijan on kasvatettava kuormitusta asteittain vuodesta toiseen. On kuitenkin varottava liian nopeaa kuormituksen nostoa, jolloin taas on ylirasitustila vaarana. Samoin on valvottava kuormituksesta palautumista, jotta urheilijan keho ehtii mukautua seuraavaan harjoitukseen.

Toivottavasti tämä Kari vastasi sinulle jossain määrin tarkoituksiani aiheesta.