Viime vuonna avatust Senshido sivut. Ilmesisesti Dimitrin? Hyvä ilmainen videoarkisto:

https://www.senshido.com/library/senshi ... uctionals/

Luin koko jutun. Vahva suositus. Dimitri vaikuttaa kiehtovalta persoonalta. Minua kiinnostaa hänen "kehityskaarensa" ( samoin kuin muidenkin opettajien ja kamppailusysteemien kehityskaaret. Silloin kun sellainen on selkeästi havaittavissa). Mielenkiintoista miten Dimitri on ikään kuin luopunut väkivallan hekumoinnista siirtyen rauhan mieheksi ( ehkä vähän kuten Aikidon kehitäjä Ueshida) ja miten hän näkee systeemin nimen taakkana ( kuten Jeet Kune Don kehittäjä Bruce Lee).

Senshido/shredder on kyllä semmonen setti mihin tekisi mieli tutustua paremmin. Mutta ensin pitää saada rutiinit kuntoon muiden harrastusten/projektien osalta. Ehkä joku päivä.

Lasse Candé kirjoitti:

Jasse kirjoitti: Fyysisen harjoittelun perustaminen periaatteisiin - ja tekniikkaharjoittelun sivuuttaminen - oli materiaalissa perusteltu jopa masentavan hyvin. Uskon että tällaine periaatteisiin ja elävään harjoitteluun perustuva harjoittelu - jossa otetaan mukaan verbaliikka ja pyritään saamaan tunnerereaktioita aikaan - valmistaa todella hyvin selviytymään väkivaltatilanteista.

Mutta kyllähän nitä tekniikoita pitää harjoitella, jos nitä aikoo osata käyttää.
(Rasti Senshidobingoon...)

Mutta kuinka mielekäs viikottainen harrastus tällainen on? Itse en välttämättä jaksaisi sitä että kuutelen pipari ja uhkauksia myös vapaa-ajalla. Myös öykkärin tai ahditelijan rooliin eläytyminen kuulostaa epämiellyttävältä tehtävältä.

Sellainen kysymys on myös mielekäs, joutuuko harjoittelua muuttamaan kivemmaksi, jos treenejä on useampi viikossa? Ja tästä sitten seuraavaan pohdintaan, että vastaako joitakin tarkoitusperiä sitten paremmin se, että treenaa harvemmin ja dyykkaa tuohon maailmaan sitten vähän perusteellisemmin?

Päälle vaikka kamppailuliikuntaa ja oheisharjoittelua...

Ehkäpä tähän kysymykseen on on jo ketjussa tai muissa ip-ketjuissa vastailtukin. Vastauksissa täytyy huomata että tällöin on kyse preferensseistä ja joskus jopa lajipolitiikasta, kuten seuran toimivuus ja jäsenmäärät.

Pohdittiinko tätä aihetta dvd:llä?

Mitä Senshidokaajat tuumaavat tästä "mukavuus-realistisuus-treenimäärä"-problematiikasta?

Vihkosissa käytiin tätäkin ongelmaa/asiaa läpi oikein fiksusti. Nyt pitää mennä.

Olen tässä viikon sisällä lukenut ja katsonut Kaivosen "Puolustaudu" 1 ja 2 DVDt ja vihot. Aivan huippu kamaa. Laittaa kyllä miettimään sitä miten itse on harjoitellut ja opettanut itsepuolustusta. Kaivosen kunnioittava tyyli esiintyä ja esitää asiansa uppoaa huomattavasti paremmin kuin kiroilevan Dimitrin. Kirjoitan nyt joitain ajatuksia joita materiaali herätti.

Tutkimustieto ihmisen luontaisista stressireaktioista yms. oli erittäin kiinnostavaa. Omissa otteluissani (ja tappeluissani) olen kokenut kaikenlaista jännitystä, pelkoa, riemua, ajan vääristymistä ja jopa dejavu ilmiöitä, kipukynnyksen huimaa kohoamista, yms. Tunteita on helpompi käsitellä ja ne on helpompi hyväksyä kun ymmärtää kehon ja mielen mekanismit. Esimerkiksi uhkaavan tilanteen jäljeinen vapinan tunne on todella ärsyttävää, mutta ehkä pystyn tästä lähtien hyväksymään sen paremmin.

Fyysisen harjoittelun perustaminen periaatteisiin - ja tekniikkaharjoittelun sivuuttaminen - oli materiaalissa perusteltu jopa masentavan hyvin. Uskon että tällaine periaatteisiin ja elävään harjoitteluun perustuva harjoittelu - jossa otetaan mukaan verbaliikka ja pyritään saamaan tunnerereaktioita aikaan - valmistaa todella hyvin selviytymään väkivaltatilanteista.

Mutta kuinka mielekäs viikottainen harrastus tällainen on? Itse en välttämättä jaksaisi sitä että kuutelen vittuilua ja uhkauksia myös vapaa-ajalla. Myös öykkärin tai ahditelijan rooliin eläytyminen kuulostaa epämiellyttävältä tehtävältä. Toisaalta kaikeen tottuu ja uskon että juuri näistä verbaali- ja esiintymisharjoitteista voisi olla (ainakin itseleni) eniten hyötyä. Eikä vain uhkatilanteissa. Voisiko tällainen harjoittelu parhaimmilaan kehittää yleistä tunteiden ja egon hallintaa ja jopa empatiaa?

Suosittelen Kaivosen "puolustaudu" materiaalia jokaiselle itsepuolustuksesta kiinnostuneelle. Uskon että laittaa mietimään väkivaltatilanteiden olemusta ja niiden kohtamiseen valmistautumista.

Rojola kirjoitti: Juu tuo tuntoaistin käyttö oli toki vahvaa yhtäläisyyttä myös.

Tässä lienee hyvä muistuttaa kuitenkin siitä, että mitkään Senshidon viidestä pääperiaatteista (liikkeen taloudellisuus, liikkeen sähköttämättömyys, lähin-ase-lähin-kohde, pääkohteet silmät ja kurkku, tuntoaistin käyttö) eivät ole sinällään uusia tai ihmeellisiä.

Tässä hyvä esimerkki siitä, kun simmuun sattuu.

[video][/video]

Olipa simiin pistävä pätkä! Parasta noiden kavereiden reaktiot .

Andy kirjoitti: Olen nähnyt Jassen lyövän ja kaikki on tosi suhteellista. Jasse ei toki ole mikään suuri nyrkkeilymestari, mutta jos verrokiksi otetaan joku keskiverto itsepuolustuslajin harrastetreenaaja, niin kyllähän mies tosi kovaa kippaa siihen verrattuna.

Kiitos kohteliaisuudesta. Lyön kyllä suht kovaa mutta tarkuudessa vois olla toivomisen varaa kun kerta en ole ketään tiputtanut, eli en meinaa osua sinne leukaperiin. Mutta kumminkin on käsi pysynyt ehjänä vaikka joskus on tullut vedettyä kovaa päähän ilman hanskaa.

Jep, aikaisemmassa viestissä en ajatellut shensihidoa ollenkaan vaan pohdiskelin tätä offtopikkia nyrkki vs avari. Oonhan mä treenannu mutta ei mulla kaksiset nyrkkeilytaidot oo. Tai no, kaikki on suhteellista. En kuitenkaan oon ketään tiputtanut pystystä (paitsi semmosella ennakkoavarilla leukaan) joten uskon että usein on tullut osuttua koviin kohtiin. Monta vastaan olen huomannut lyömisen erittäinkin tarpeelliseksi, saattaa tyypit tipahdella ja vastus usen mietti hetken että kandeeko tolle kantamalle mennä. Nyt kuitenkin puhun ehkä enempi tappluista kuin puhtaista itsepuoilustustilanteista. Kaikista ois varmaan päässy kovalla sprintillä haneen.

PS: Lyöntipalloon (nyrkkeilykyvyn parhaaseen mittariin) oon lyöny kovempaa kuin UFC ottelija Demian Maia.

Avari leukaan on hyvä just ennen kun alkais tapahtuu, mutta on se nyrkillä tärräyttely vaan niin paljon luonnollisempaa jos tappleuksi menee. Itselläni on melko ohuet ranteet ja pienet nyrkit mutta eivät ole murtuneet koskaan. Rystyn jänne kyllä vähän muljuilee. Hampaista tulleet haavat/tulehdukset ovat olleet pahin terveydellinen ongelma.

Kiitos tuosta nettisivusta. Huomasin että Hammaslahdessakin on toimintaa. Pitääpä tulla käväsemään treeneissä kun seuraavan kerran käyn mummoa moikkaamassa Jos siis saan luvan ohjaajalta... ja mummolta.

Kerran joku hurja länttäs mua melko yllättäen kyynerpäällä pleksiin, tunki sormia silmiin ja sano että: "Minä tapan sinut!" Siitäpä suutuin, puskin sylille, heitin isossa kaaressa tonttiin, polvi pakille ja pari upparia lantuun. Kukaan ei kuollut.

Rojola kerran minulle demosi noita shredder hommia ja lumipesuja ja pakko myöntää että vakuutuin naamapainin itsepuolustuksellisista eduista. Ainakin pystypainissa se häiritsi omien otteiden hakemista ja mahdollisti Rojolan kunniattoman perääntymisen tilanteesta.

Kyllähän kiihkeässä käsirysyssä ne polvipotkut välillä menee harakoille ja vaarantaa tasapainon, olen kuitenkin "IP-tilanteessa" tiputtanut kavereita polvella, kerran pakista ja kerran päästä.

Just kirjotin kilometrin mittasen viestin mutta onnistun havittaa... Ei se mitaan.

Mattolyomisessa paalta on aina se vaara etta nyrkki osuu mattoon ja taittaa ranteen tai "tositilanteessa" katuun ja rikkoo kaden. Itselleni ei ole kymmenen vuoden aikana kaynyt kumpaakaan. Muistan kaksi ketaa etta olen puolustanut itseani lyomalla maassa olevaa hyokkaajaa. Kummallakin kertaa vaarana oli muut hyokaajat, kummallakin kertaa Fuengirolassa.

Toisessa tapauksessa mies kuristi minua vyolla takaapain, painin itselleni "thai-clinchin", kaadoin kaverin selalleen polvella paahan, ja loin muutaman iskun jalointani niin etta hyokkaajan toiminta kyky laski nollaan. Muut hyokkaajat (joista osa hakkasi kavereitani) lopettivat hyokkayksensa ja tilanne rauhoittui.

Kuukausi siten tapahtuneessa selkkauksessa paadyin shootin (kahden jalan alasvienti) jalkeen paalle niin etta hyokkaajalla oli minusta tiukka niskalenkki, Loin nyrkilla kasvoin mut aote ei auennut. Nostin (kavan tyon tuloksena) kaverin pystyyn ja paiskasin maahan. Ote aukesi. Mainitakoon eta analysoituani tilannetta myohemmin mietn josko shredder/naamaan kahoaminen olisi ollut nopeampi tapa irroittautua. Paini aikan asain paljon iskuja joka puolelle kehoa, mutten onneksi puukosta.

Tasta paastaankin siihen etta mielestani tosissaan kamppailua/itsepuolustusta harjoittelevan oli hyva silloin talloin kokea kovien iskujen vaikutus. Tajuta ettei niihin kuole. Itsellani mielessa pyori taman viimeisen kahakan aikana lahinna etta "Leuka rintaan, nyt ei saa pyortya." ja etta Toivottavasti ei tule puukkoa." Mieten on, tuleeko senshido treeneissa otettu tarpeeksi koppea?

Rojola kirjoitti: Joku latailee urakalla Dimitrin videoista pätkiä tuubiin. Samallahan niitä voi pällistellä täälläkin.

Tässä maassakamppailusta, tarkemmin ottaen ground'n'pound vs. Shredder. Nämä samat periaatteet pätevät myös pystykamppailussa.

[youtube][/youtube]

Dimitrin videoista tuli mieleen tama:

[youtube][/youtube]



Tama on hyva ketju. Ei vahiten siista syysta etta on pienta erimielisyytta ja vastakkainasettelua. Rojola on demonnut minulle senshidoa ja Mjolnir defendoa. Molemmat hyvia opettajia ja molemmat hyvia systeemeja. Kun treeasin Rojolan kanssa niin naamaan kajoaminen kylla vakuutti IP mielessa ja ennen kaikkea hammastyin Rojolan kyvysta/halusta irtaantua tilanteesta kun se oli mahdollista. Jotain mita kamppailu-urheilussa ei koskaan tehda...

Rojola kirjoitti: Kissa toi sisään tämmöisen videon...

[youtube][/youtube]

Olipas ikävän oloinen drilli.. Varmasti myös omalla tavallaan tehokas ja jopa tarpeellinen. Tästä on varmasti puhuttu jo vaikka kuinkamonessa ketjussa mutta mielestäni ollennainen kysymys on että kuinka paljon treenataan, sekä mitä ja miten.

Elikkä mitä nyt itse olen Senshido treenaamisesta ymmärtänyt niin sehän on verrattaen ikävää. Siis fyysisesti mutta varsinkin henkisesti raskasta. Ja niin on nekin tilanteet joissa joutuu itseään puolustamaan. Itse uskoisin pystyväni hyvinkin pari kertaa vuoteen ottamaan tuollaisen Senshido-viikonlopun missä joutuu ihan tosissaan laittamaan fysiikan ja tunteet peliin. Kerta viikkoon kuulostaa jo ika pahalta. Mutta tuskimpa se emotionaalinen puoli noin intensiivistä olisi joka kerta. Mutta jos haluaisin (haluan) kamppailusta tehdä itselleni osan jokapäiväistä elämää niin kyllä jotain positiivisempaa kaipaisi. Mutta teillähän onkin treenit vain kerran viikossa.

En kyllä ole koskaan harjoitellut shredderiä tai skenaarioharjoittelua mutta ihan hyvin on tullut selvittyä elämässä. "Kadullakin". Ovihommien tekeminen ja vauhdikas nuoruus (edelleen nuori) varmaan tavallaan toimivat skenetreenin korvikkeena. Vai oliko se toiste päin..?

Dimitrin ärsyttävyydestä vielä sen verran että.. Monestihan sitä ärsyyntyy siitä kun kritiikki osuu kohdilleen. Eli tietää sisimmässään toisen olevan oikeassa puheissaa. Gracie perhettäkin muistaakseni pidettiin hyvinkin ärsyttävänä kun lanasivat kaikki muut ja keroivat että pitäisi osata noita paini/matto juttujakin. Oikeassa olivat. Paitsi että olihan/onhan se mainostus ja esiintyminen heilläkin hieman yksisilmäistä. Näin BJJ-valaistneena se ei tietenkään enää ärsytä
Mutta, että.. Jos Dimitrin tai yleensäkkin monen RBSD-ohjaajien oleminen ärsyttää niin ehkä he sitten ovatkin jossain kritiikissään ja tekemisessään oikeassa. Puhun siis myös itselleni.

Rojola kirjoitti: tomato can, kerrohan sitten Dimitrin vastaus kun olet häneltä kysellyt tuosta videosta... Olettaen, että asia sinua oikeasti kiinnostaa.

Mikäkö Dimitrin olemisessa (videoiden perusteella) ärsyttää.. Se semmoinen "vaahtoaminen ja "täpinöissä" olemien, kiroilu, ja esiintyminen. En osaa paremmin analysoida. Sorry.

Minkälaista Rojola on "oikea kiinnostus"? Minua esim kiinnostaa tuo Dimitrin jiujitsu vyö juttu ihan "oikeasti", kun kerran olen itsekkin kuullut että hänellä olisi BJJ BB. Mutta ei niin oikeastii että jaksaisin lähteä Canadaan pulla kahveile.