Capoeiraa voidaan kutsua yhdeksi taiteen lajiksi, sillä se on samaan aikaan taistelua, tanssia sekä peli. Se on luovuutta, intuitiota, ylväyttä, voimaa, historiaa sekä perinnettä. Ymmärtääkseen liikettä, musiikkia sekä capoeiran vetovoimaa, on syytä ottaa selvää lajin upeasta perinteestä sekä myyttisestä historiasta – onhan kyseessä vapauden sekä voiton tanssi.

Capoeiran juuret juontavat syvälle brasilialaiseen kulttuuriin, jonne sen toivat afrikkalaiset orjat; ainakin joidenkin lähteiden mukaan. Lajin alkuperäisestä synnystä käydään kuitenkin edelleenkin kiistelyä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin levinnyt suusanallisesti entisiltä orjilta, jotka veivät lajia eteenpäin ja opettivat sitä kiinnostuneille oppilailleen. Vanhojen mestarien sekä muutamien jäljelle jääneiden asiakirjojen valossa voimmekin saada selville ainakin jotain capoeiran synnystä.

Jotkut ovat verranneet capoeiraa jopa pokerin pelaamiseen, sillä molemmissa lajeissa on jotakin todella hypnotisoivaa, ja taitavan capoeiran harrastajan liikkeet sekä taitavan pokerinpelaajan siirrot sinisellä huovalla voivatkin suorastaan lumota mennessään. Capoeiraa pelataan afrobrasilialaisen musiikin tahdissa, ja rytmikäs soitinorkesteri sekä mutkikkaat perinteet kuuluvat erottamattomasti lajiin – tämän lisäksi siinä on aina kaksi osapuolta, ja liikkeet tulee aina tehdä musiikin rytmin mukaisesti. Capoeiran liikekieltä kuvaillaan erittäin voimakkaaksi ja persoonalliseksi, ja vaikka liikkeitä ei lajissa voikaan suunnitella etukäteen, ne ovat useimmiten hyvin kontrolloituja.

Mutta mistä Suomessakin ainakin suhteellisen suosittu capoeira on oikein peräisin?

500 vuotta vanha laji

Capoeira on saanut perimätiedon mukaan alkunsa noin 500 vuotta sitten. Koko 488 vuotta kestäneen, brasiliassa tapahtuneen orjakaupan myötä erilaiset Länsi- ja Keski-Afrikan heimot tapasivat, ja vaihtoivat keskenään erilaisia, kulttuuriin liittyviä tietoja sekä asioita. Näiden afrikkalaisten kulttuurien myötä erilaiset uudet perinteet, rituaalit, riitit, ruoka, uskonto sekä kielet kehittyivät eteepäin. Myös afrobrasilialainen identiteetti omine kulttuuriperinteineen alkoi syntyä, ja tämän identiteetin myötä sai alkunsa myös capoeira – laji, jota vuosia myöhemmin tultaisiin vertaamaan vapauden taiteeksi.

1900-luvulle saakka laji pysyi suhteellisen samanlaisena, mutta sen jälkeen moni legendaarinen mestari alkoi kehittää lajia eteenpäin. Nämä vannoutuneet capoeiran harrastajat työskentelivät väsymättä saattaakseen lajia eteenpäin, ja tehdäkseen siitä tunnettua myös kansainvälisellä tasolla. Vuonna 1920 Manuel dos Reis Machado, toiselta nimeltään Mestre Bimba, alkoi kehittää uutta, objektiivisempaa capoeiran muotoa. Mestre Bimban mielestä capoeirasta oli tullut liian tanssimaista sekä kansanperinnemäistä, ja hänen mielestään koko tanssimetodi oli epäjärjestyksessä, ja sitä tulisi kehittää eteenpäin, jotta se vetäisi puoleensa lisää oppilaita. Bimba kokosi pienen oppilasryhmän, jonka kanssa hän alkoi kehittää lajia muotoon, joka tunnetaan nykyään nimellä Capoira Regional.

Ei enää lailla kielletty

Bimban pitkäjänteinen ja merkittävä työ auttoi myös muodostamaan capoeiran nykyiset fyysiset edut, joiden myötä huomattiin myös, kuinka tehokas kamppailulaji kyseessä olikaan. Bimba sekä hänen parhaat oppilaansa kiersivät Brasiliaa haastamassa sekä kamppailemassa kuuluisimpia taistelijoita vastaan. Laji oli myös lailla kielletty, kunnes Bimban työn tuloksena se hyväksyttiin Brasilian kansalliseksi urheilulajiksi presidentti Getulio Vargasin toimesta.

Seuraavaksi kuuluisien capoeiramestareiden joukkoon liittyi Mestre Pastinha -nimeä kantava mies, oikealta nimeltään Vincente Ferreira Pastinha. Pastihan myötä kehittyi myös toinen capoeiran laji, capoeira angola, joka puolestaan teki kunniaa alkuperäiselle, orjien jalostamalle lajille. Nykypäivään mennessä capoeira on käynyt läpi merkittävää kehitystä, ja sen seurauksena nykyäänkin capoeira angola sekä regional ovat ne merkittävimmät lajit, joiden rinnalle on noussut myös moderni capoeira. Myös Suomessa molemmat capoeiran tyylisuunnat ovat suhteellisen hyvin edustettuina, vaikka maassamme, kuten ei muuallakaan maailmassa, varsinaista capoeiran kattojärjestöä olemassa olekaan.