Bruce Leestä Johnny English’seen – mitä taistelulajit ovat antaneet elokuville ja valkokankaalle

Bruce Lee on legenda. Kiinalainen poika, joka kehitti oman taistelutyylinsä ja tuli maailmalle tutuksi karatetaisteluihin perustuvissa elokuvissaan aina kuolemaansa asti. Hänen kehittämänsä Jeet Kune Do oli myös hänen poikansa taistelutyyli. Myös Brandon Leen elämä sammui etuajassa, hänen saatuaan oikeasta luodista elokuvan kuvauksissa. On oikeastaan uskomatonta, kuinka suuri vaikutus Bruce Leellä on koko taistelulajeihin valkokankaalla. Hän syntyi 1940 ja kuoli vain 32-vuotiaana saatuaan valmiiksi vain kuusi elokuvaa!

 

Bruce Leen patsas

Taistelulajit ovat olleet mukana niin James Bondin elokuvissa kuin myös komediallisemmissa agenttielokuvissa niin Rowan Atkinsonin ja Johnny Englishj-hahmon toimesta kuin myös häntä aiemmin esimerkiksi Leslie Nielsenin matkassa hänen törttöilyissään, mutta sitten on myös genre elokuvia, jotka pohjautuvat nimenomaan taistelulajeihin.

Amerikkalaiset taistelulajielokuvat

Amerikkalaiset osaavat elokuvan teon ja heillä on aina mielessä voitonteko. Siksi amerikkalaiset elokuvat ovat yleensä siloteltuja ja sisältävät taisteluiden lisäksi romantiikkaa ja kenties draamaakin – tavoitteenahan on saavuttaa mahdollisimman suuri yleisö. Sankareiksi on kuitenkin tuotettu pääosin miehiä, joilla on taistelulajitausta, kuten Jean-Claude Van Damme, joka tuli valkokankaalle jo 1980-luvulla, Hänen tähteytensä alkoi kuitenkin vasta vuoden 1988 Bloodsport-elokuvan jälkeen, jonka ansiosta hän onkin mätkinyt vastustajiaan turpaan jo useammassa elokuvassa kuten Universal Soldier ja Street Fighter.

Street Fighter on myös nettikasinon automaattipeli, missä pelaaja pelaa videopelissä tietokonetta vastaan tavoitteena luonnollisesti rahan voittaminen.

Toinen yhtä kauan vastustajiaan nujertanut taistelulajeja harrastava tähti on Steven Seagal. Hänen historiansa on itseasiassa täynnä epäselvyyksiä liittyen todellisiin tapahtumiin ja näyttelijän omiin kertomuksiin, totta on kuitenkin, että hän aloitti taistelulajit 14-vuotiaana. Hän erikoistui aluksi karateen ja sittemmin aikidoon, elokuvien maailmaan hän tuli 1982 tekemällä The Challenge elokuvan taistelukoreografian, kuten myös sitten 1993 sama duuni James Bondissa Älä kieltäydy kahdesti. Oma elokuvaura näyttelijänä alkoi sitten vuonna 1988 elokuvassa Nico. Nicon jälkeen Seagal on mätkinyt vastanäyttelijöitään turpaan noin 50 elokuvassa, joista viimeisin vuoden 2018 Final Mission.

Amerikkalaisissa elokuvissa taistelulajit ovat yleensä poliisin tai agentin vahvuuksia, joiden avulla he pärjäävät aseiden lisäksi tiukoissa tilanteissa, mutta itse taito ei yleensä ole pääosassa. Paitsi ehkä siinä yhdessä, minkä monet lajien ystävät muistavat takuuvarmasti. Tarina nuoresta oppilaasta, joka pääsee Herra Miyagin opastukseen ja hänestä tulee Karate Kid, on varmasti antanut voimia monelle aasialaistaustaiselle amerikkalaiselle nuorelle. Karate Kid oli perinteinen tarina altavastaajasta, joka nousee vaikeuksien kautta voittoon ja vuonna 1984 tehty elokuva saikin useamman jatko-osan. Elokuva sai peräänsä myös oman Cobra Kai-sarjan.

 

Aasialaiset taistelulajielokuvat

On luontevaa, että taistelulajielokuvilla on Aasiassa aivan eri kokoluokan markkinat kuin missään muualla maailmassa. Useimmat lajeista ovat nimenomaan peräisin Aasiasta, missä tuhansia vuosi on ollut olemassa erilaisia keisarikuntia, joita vastaan useimmiten köyhät taistelijat kouluttautuivat vastustamaan aseellista vastustajaansa.

Aasiassa on myös normaalia, että elokuvan pääosassa ovat nimenomaan taistelukohtaukset, eikä elokuvassa välttämättä ole sen syvällisempää draamaa tai varsinkaan romantiikkaa, vaan vastustajia niitetään ketoon aikamoisella urakalla.

Suurin ero lienee aasialaisten ja amerikkalaisten sekä eurooppalaisten taistelulajien ovat ne elokuvat, joissa esille tulee hieman erikoisemmat taistelumunkit ja ninjat. Näissä elokuvissa sitten tapahtuu ja lentelee muutakin kuin vain heittotähtiä. Nykyaikaiset suoratoistopalvelut ovat tuoneet entistä enemmän aasialaisia elokuvia myös eurooppalaisten katseltaviksi, ja sitä kautta taistelulajien harrastajat ovat saaneet lisää mielenkiintoista katseltavaa.

Aasialaiset taistelulajielokuvat ovat kiinnostaneet uutta katsojakuntaa myös siksi, että koko elokuvan tapahtumaympäristö ja kulttuuri on täysin erilainen kuin meillä – ja mitä pidemmälle historiaan mennään, sitä erilaisemmaksi kokonaisuus käy. Aasialaisia taistelulajielokuvia katselleen siis jo pelkästä uteliaisuudesta, mutta myös elokuvien taistelukoreografioiden ansiosta.

Elokuvat ja draama

Ollaan sitten mitä mieltä vain taistelulajeista, tosiasia on, että ne ovat tuoneet paljon lisämahdollisuuksia elokuvien maailmaan. Tarina opitusta taidosta tai suorastaan yliluonnollisesti kyvyistä on mahdollistanut mitä erikoisempia tarinoiden käsikirjoituksen ja uusien tähtien nousun action-tähtien taivaalle. Ja eivätkä ne taistelulajit ole jääneet vain elokuviin tai isojen tähtien toimintavalikoimaan, lähes jokaisessa tv-sarjassa, missä nähdään poliiseja ja agentteja, nähdään myös jonkinlaista taistelun kontaktia, on se siten karatea, aikidoa, judoa tai vaikkapa taekwondoa. Toisaalta taistelulajit ovat varmasti saaneet lisää harrastajia elokuvien ja television kautta, mutta kaikki harrastamaan lähteneet eivät ole välttämättä ymmärtäneet, että millaista lajia on harrastaa, ja kuinka kauan oikeasti kestää, jotta pääsee ”korkealle tasolle”.

Taistelulajien harrastaminen on tarkkaan määriteltyä toimintaa käskyineen ja liikkeineen, ja kaikki perustuu kuitenkin ajatukselle, että taisteleminen on vasta viimeinen vaihtoehto, jota ennen pitää käyttää kaikki muut mahdollisuudet, sillä koulutettu taistelulajien mestari on käytännössä taisteluase, ilman asetta.

Hollywood vai Kiina

Mikä on sitten se oikeampi elokuvien kuvaus ja tuotantopaikka, Hollywood, Pohjois-Amerikka, vai Kiina tai jokin muu Aasian maista. Se, että Amerikassa on tehty viihdyttäviä elokuvia pitkään ja tehdään edelleen varmistaa, että taistelulajeille on oma paikkansa elokuvamaailmassa, ja vaikka Aasiassa olot ovat tasaantuneet, on alueella vieläkin paljon eriarvoisuutta, jossa taistelulajeilla on aivan erilainen merkitys kuin esimerkiksi Euroopassa tai Amerikassa.

Molemmat tuotantoalueet tekevät oman näköisiään elokuvia ja sarjoja, ja me saamme nauttia jatkossakin valtavasta valikoimista erilaisia elokuvia, joissa taistelulajeilla on oma osuutensa – joko isompi tai vain sivuosa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *