Aikido harrastuksena

Kamppailulajien suosio on kasvussa Suomessa, ja lajeja onkin lukuisia erilaisia, joista valita. Liikuntakeskuksissa voi harrastaa esimerkiksi brasilialaista jujutsua, lukkopainia tai taekwondoa. Yksi lajeista on aikido, joka poikkeaa jonkin verran useista toisista lajeista. 

Yksi suuri ero on se, että lajissa ei kilpailla lainkaan. Aikidon filosofia perustuu siihen, että kilpailua ei ole, ja lisäksi siihen, että lajissa ei periaatteessa ole ollenkaan hyökkäämiseen perustuvia tekniikoita. Aikido tarkoittaa “harmonisen voiman tietä” ja se pyrkiikin väkivallattomuuteen. Tekniikoiden tarkoituksena on siis voittaa vastustaja, mutta kuitenkaan satuttamatta häntä.

Moni onkin käyttänyt upeita kevääseen kääntyviä päiviä harrastustensa, kuten kamppailulajien parissa. Harrastuksia voi toki olla paljon muitakin kuin kamppailulajit – lomalla voit esimerkiksi käydä kävelylenkillä, pelata erilaisia pelejä tai vaikka etsiä itsellesi parhaat nettikasinot osoitteesta nettikasinoopas.com.

Harmoninen voima

Aikidon tehokkuus perustuu hyökkääjän oman voiman hyväksikäyttöön. Tämän lisäksi liikkeet perustuvat pyöreään liikkeeseen, jolloin kahden harrastajan välinen kamppailu saattaakin välillä muistuttaa jopa tanssia. Näistä syistä aikido eroaa huomattavasti useasta muusta kamppailulajista, ja sen tehokkuutta välillä myös kyseenalaistetaan. Pitkään harjoitettuna aikidon tekniikat kuitenkin todella toimivat itsepuolustuksessa, ja tärkeä osa lajia onkin itsetuntemuksen kasvu sekä sisäisen rauhan löytäminen. Näinollen filosofinen puoli on suuri osa lajia.

Tekniikoita tehdessä aikidon harjoittajan kehon tulee olla rento, mutta vahva. Tällöin vastustajan liikkeiden huomiointi ja tämän voiman suunnan myötäily sujuvat vaivattomasti. Koska aikidossa ei koskaan tehdä vastustajaa vastaan (pakoteta voimalla voimaa vastaan) tai käytetä raakaa voimaa tätä kohtaan (repiminen ja riuhtominen), ovat tekniikoiden suorittamisen kannalta askeleet, käännökset ja vastustajan tasapainon horjuttaminen tärkeitä.

Aikidon perustajan mukaan kilpailussa syntyvä häviämisen tunne synnyttäisi vain uuden kilpailun, joten tästä syystä lajissa ei järjestetä kilpailuja.

Taitotasot

Aikidossa taitotasojen mittaajana toimii perinteinen japanilainen kyu- ja dan-arvoasteikko. Kyu-arvot kuudesta ensimmäiseen (6-1 kyu) osoittavat oppilaan taitotason, kun taas dan-arvot ensimmäisestä kymmenenteen (1-10 dan) viestivät harjoittajan lajikokeneisuudesta ja syvemmästä ymmärryksestä. Dan-arvoa voidaan nimittää myös ”opetusarvoksi”, mikä viittaa harjoittajan kykyyn avustaa ja opettaa muita lajin parissa harjoittelevia (alemmat vyöarvot ja juniorit).

Muista japanilaisista kamppailulajeista poiketen aikidossa eri kyu-arvojen oppilaita ei näkyvästi eroteta toisistaan värikkäillä kyu-arvoja kuvastavilla vöillä tasa-arvoisen kohtelun ja parin kunnioituksen takaamiseksi. Vastaavasti dan-arvojen määrä ei erotu mustavöisistä harjoittajista. Tämä menettely on yleistä myös muilla lajeilla. Aikidoseuroista riippuen, kun aikidoka (aikidon harjoittaja) saavuttaa 3-1 kyunsa saa tämä luvan käyttää hakama -nimistä mustaa leveälahkeista housua, jonka tarkoitus on erottaa kokeneempi harrastaja vasta-aloittajien joukosta. Näin ollen niin opettaja kuin oppilaat tietävät, mitä yksilön taidoilta odottaa. 

Hakaman alkuperäinen tarkoitus laskoksisena vaatteena oli peittää soturin jalat, jottei vastustaja (tai vihollinen) voisi päätellä tämän jalkojen liikkeistä tai jalkaterän asennosta tämän aikeita kamppailussa. 

Aikido on hyvin mielenkiintoinen laji, jota kannattaa ainakin kokeilla. Pyöreät liikkeet, vastavuoroisuus, itsetuntemuksen kasvu sekä fyysinen kehittyminen voivat tuoda todella suuria onnistumisen, ilon ja henkisen kasvun tunteita. Aikido on vanhat perinteet omaava ja todella hieno laji.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *