118 judokuolemaa Japanissa 30 vuoden aikana
Kuva ei liity artikkelin tapahtumiin.
Vaikka judo on erittäin turvallinen laji muualla maailmassa, Japanissa tilanne on toisenlainen. Viimeisen 30 vuoden aikana Japanissa on judotatameilla kuollut 118 ja loukkaantunut vakavasti yli 300 judokaa.
Yhdeksi syyksi tällaiseen surulliseen poikkeukseen judomaailmassa pidetään gamania, joka suomeksi voisi väljästi kääntyä sisuksi. Tässä yhteydessä sillä viitataan muun muassa välinpitämättömyyteen urheiluvammoja kohtaan. Kun Japanin Opetushallituksen alaiselta Urheilu- ja nuorisoviraston (Sports and Youth Bureau) edustajalta kysyttiin turvallisuusstandardien luomisesta, hän vastasi sen tuottavan liikaa byrokraattista työtä.
15-vuotias Taichi osallistui yläasteensa judotunnille Yokohamassa joulukuussa 2004. Hänen valmentajansa, Japanin mestari, kuristi hänet tajuttomaksi. Kun Taichi tokeentui, valmentaja kuristi häntä uudelleen ja heitti hänet mattoon. Taichi nousi ylös mutta kaatui saman tien. Ensiapuhenkilökunnan saapuessa paikalle hänen tilansa oli kriittinen. Hänellä on nyt pysyvä aivovamma.
Yläaste valehteli tapahtuneesta virallisessa raportissaan kieltäen judolla olleen osuutta tapahtuneeseen. Taichin perhe kuitenkin lopulta voitti oikeudessa, kuten ovat vastaavissa tapauksissa viime vuosina voittaneet myös kymmenet muut perheet.
Ongelma ei koske vain judoa. Japani toimii isäntänä vuoden 2020 kesäolympilaisissa, ja tätä valmisteltaessa maan urheilijoilta tiedusteltiin vuonna 2013 heidän negatiivisista kokemuksistaan valmennustilanteissa. Yli 200 urheilijaa kertoi valmentajiensa seksuaalisesta ja fyysisestä hyväksikäytöstä.
Toivottavasti maan urheilukulttuurissa tapahtuu ratkaisevia muutoksia turvallisuuden suuntaan. Turvallisuus on kaikessa urheilussa se tärkein elementti.
Tuon kun suhteuttaa maan, väkilukuun niin ei tuo kovin suuri määrä ole. Neljä kuolemaa vuodessa maassa, jonka väkiluku on 127 miljoonaa. Vakavasti loukkaantuneita 10 vuodessa. Suomessa, vuonna 2013 liikutatunneilla loukkaantuneita vastaanottokäyntiä vaativia loukkaantumisia tapahtui vuonna 29.
”Yli 200 urheilijaa kertoi valmentajiensa seksuaalisesta ja fyysisestä hyväksikäytöstä.” Vaikka tämä on vähän maan väkilukuun suhteutettuna, Niin silti liikaa, kun puhutaan valmentamisesta. Eikä puolustettavissa millään tavalla.
Kuinkahan moni suomalaisista liikuntaopettajista on kuristanut oppilaansa tajuttomaksi ja sitten heittänyt mattoon aiheuttaen aivovamman? Hieman luulen, ettei tuota pysty selittämään väestöluvulla.