PetriP kirjoitti:MtJ kirjoitti:otka on suurelta osin sekarotuisia
Onko tästä sekarotuisuudesta jotain konkreettista todistetta? siis viakka geeni-analyysejä. On varmaan jokunen hybridi, mutta väite että koko kanta on hybridiä vaatisi melkoiset todisteet
Geeni-analyysejä on tehty. Perhon salakaatotapauksessa näytteitä tutkittiin Oulun yliopistossa ja Venäjän tiedeakatemiassa Moskovassa. Oulun yliopiston mukaan puhtaita susia, venäläisten mukaan selviä koirasusia.
Oikeus luotti kotimaiseen, vaikka kotimaisen tutkimuksen verrokkiainestoa ei kyetty kertomaan.
Suomessa susien geeneihin pohjautuvan lajitunnistuksen ongelmana on, ettei verrokkiainesto ole luotettava. Verrokkiaineistoon on näytteet otettu pääsäntöisesti RKTL:n toimesta, luonnosta löytyneistä sutta muistuttavista eläimistä, eikä lajitunnistusta ole luotettavasti tehty kaikista eläimistä ennen näytteen lähettämistä Eviraan ja sieltä Oulun yliopistoon.
Aiemmin 16 vuotta Helsingin Yliopiston Luonnontieteellisen Museon pääkonservaattori Eirik Granqvisti. Österbottens Tidning. kirjoitti:
Sain tänään Metsästäjä -lehden ja huomasin, että asiat etenevät ja muuttuvat ajan saatossa. Ennen vanhaan susi oli suden näköinen, mutta nykyään asialla ei ole niin väliä.
Tuoreimman Metsästäjä -lehden kansikuva näyttää noita suosittuja ja suloisia kylärakkeja, jotka saavat hoitaa suden virkaa ja joita tutkijamme hinnalla millä hyvänsä puolustavat susikannan geneettisen puhtauden takia. Tuskin kuitenkaan tietävät, minkä näköinen oikea susi todellakin on.
Olen yhtä mieltä heidän kanssaan siitä, että nuo kylärakit ovat tärkeitä siitoseläimiä, kun halutaan kehittää kylärakkikantaa eikä susikantaa. Minun on myös tunnustettava, että kansikuvan kylärakissa on enemmän sutta kuin kuuluisassa ruotsalaisessa, pystykorvan keltaisessa rakissa, joita ruotsalaiset suojelevat.
Aidon ruotsalaisen suden pitää luonnollisesti olla keltainen sielua myöten, mutta mitenköhän meinaavat kasvattaa siihen sinistä väriä, sitä en oikein ymmärrä. Sekin lienee tulossa. Suomessa pärjäämme joka tapauksessa vähemmällä, kun voimme jättää pois sinisen värin.
Turkin rakenteen ei senkään tarvitse olla kuin sudella, mikä aikaisemmin oli vaatimuksena. Sitähän mainittu kansikuva myöskin osoittaa. Ehdotankin, että toimitus seuraavan kerran valitsee kansikuvaksi oikean suden eikä kylärakin olkoonkin, että kuvan kylärakki on suloinen.
Näen jo silmissäni kuinka tutkijat nousevat mahtavina ja teennäisellä paatoksella läiskimään ja saarnaamaan oikeata ja totista uskontoaan DNA -raamattu käsissään, jotta minä ja monet muut välittömästi heittäytyisimme rukousasentoon kohti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta, susitutkinnan Mekkaa.
Toki myönnän, että DNA on mahtava työväline, jolla voidaan selvittää lajien eroja ja yksilöiden välisiä sukulaisuussuhteita. Näin voimme heti vahvistaa, että susi Metsästäjälehden kansikuvassa, mummun suloinen rakki ja palkittu Jämtlannin pystykorva kaikkien muiden kesyjen koirien tavoin on sukua sudelle. Mikään laboratorio maailmassa ei ole varmuudella kyennyt sanomaan, että eläin on puhdasrotuinen susi tai suden ja koiran risteytys DNA -tutkimuksen avulla, vaan kaikki tutkijat pitävät tärkeänä täydentää DNA -tutkimusta kallon luustotutkimuksella ja tutkimalla kyseisen eläimen ruumiinrakennetta. Pystymme DNA:n avulla toteamaan, että mummun kylärakilla ja kuvan sudella on yhteisenä esi-isänä siperian laika. Silti tarvitaan koiranäyttelyissä tuomareita, jotta mummun suloista kylärakkia ei sekoiteta rotupuhtaaseen jämtlannin pystykorvaan, vaikka molemmat koirat DNA -tutkimuksessa ovat toistensa kaltaisia.
Niille, jotka epäilevät sanomaani ja kaikille niille tutkijoille, jotka pian alkavat saarnata DNA:sta, minulla on tehokas lääke. Menkää Ähtärin eläinpuistoon katsomaan, minkälainen oikea susi on, mutta tehkää se pian ennen kuin sielläkin aletaan jalostaa kylärakkeja.
Olipahan elämä ennen vanhaan yksinkertaisempaa, kun susi oli susi ja koira oli koira.