Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Niin maailma muuttuu
Valvoja: Valvoja
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 9
- Viestit: 18918
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Niin maailma muuttuu
Muisteluketju sille miten Suomen ja miksei maailmankin kamppailuskene on muuttunut aikojen saatossa. Omat muistikuvat alalta yltävät vain 90-luvun alkuun mutta sinäkin aikana on tapahtunut paljon.
Ennen lajeja ja tietoa niistä oli ensinnäkin paljon vähemmän. Ei ollut nettiä eikä ollut kuin VHS-videoita, joten tiedot lajeista tulivat (leirien yms. lisäksi) lähinnä kirjoista ja lehdistä. Näin kuva muista lajeista saattoi jäädä hyvinkin hämäräksi tai vääristyneeksi. Toki nykyisetkin tiedonvälityskanavat vääristävät mutta tilanne on silti aivan erilainen.
Musta vyö oli kova juttu. Mistä tahansa lajista saavutettu musta vyö oli harvinaisuus eikä kaikissa kaupungeissa ollut sellaisia välttämättä yhtään. Värivyötasoinen seuran pääohjaaja oli ihan tavallista. Korkeimmat suomalaiset (Niiniketo, Koivumäki, Jalamo, Matsuoi...) olivat jossain 4.-5.danin tasolla, joita vyöarvoja on suurimmissa lajeissa nykyään kymmenittäin.
Perinteiset lajit olivat arvossaan. Vapaaottelua ei ollut olemassakaan. Potku- ja thainyrkkeilystä ja niiden kuolettavuudesta oltiin ehkä joskus kuultu hurjia huhuja muttei nähty. Paini ja nyrkkeily taas olivat jotenkin ihan omaa erillistä juttuaan ja rinnastuivat pikemmin johonkin juoksuun ja seiväshyppyyn kuin karaten, kungfun ja taekwondon kaltaisiin "oikeisiin taistelulajeihin".
Mystiikka myi. 90-luvulla oli muutenkin eräänlainen rajatietobuumi ja kaikken maailman Rauni-Leena Luukaset ja Johan af Grannit olivat säännöllisesti telkkarissa. Yrittipä eduskuntaankin Luonnonlain Puolue, joka halusi palkata valtiolle töihin 7000 joogahyppelijää levittämään positiivisia aivoaaltovärähtelyjä. Kaikenlaiset hermopistemaakarit, etätyrmääjät ja muut ki-palloilijat kävivät siihen aikaan paljon paremmin järkeen kuin nykyään.
Potku- ja thainyrkkeilyn lisäksi krav maga oli tavallaan uuden ajan airut. Laji joka toi uudenlaista laji- ja treenikulttuuria. Ja se vasta olikin suosittua kun peruskursseille ei edes voitu ottaa kaikkia jotka halusivat. Maallikotkin tiedivät että krav maga on se kaikkein kovin laji ja muut ovat höttöä. Vasta myöhemmin tuli sitten vapaaottelu joka tavallaan lankesi näiden hedelmöittämään maahan.
Ennen lajeja ja tietoa niistä oli ensinnäkin paljon vähemmän. Ei ollut nettiä eikä ollut kuin VHS-videoita, joten tiedot lajeista tulivat (leirien yms. lisäksi) lähinnä kirjoista ja lehdistä. Näin kuva muista lajeista saattoi jäädä hyvinkin hämäräksi tai vääristyneeksi. Toki nykyisetkin tiedonvälityskanavat vääristävät mutta tilanne on silti aivan erilainen.
Musta vyö oli kova juttu. Mistä tahansa lajista saavutettu musta vyö oli harvinaisuus eikä kaikissa kaupungeissa ollut sellaisia välttämättä yhtään. Värivyötasoinen seuran pääohjaaja oli ihan tavallista. Korkeimmat suomalaiset (Niiniketo, Koivumäki, Jalamo, Matsuoi...) olivat jossain 4.-5.danin tasolla, joita vyöarvoja on suurimmissa lajeissa nykyään kymmenittäin.
Perinteiset lajit olivat arvossaan. Vapaaottelua ei ollut olemassakaan. Potku- ja thainyrkkeilystä ja niiden kuolettavuudesta oltiin ehkä joskus kuultu hurjia huhuja muttei nähty. Paini ja nyrkkeily taas olivat jotenkin ihan omaa erillistä juttuaan ja rinnastuivat pikemmin johonkin juoksuun ja seiväshyppyyn kuin karaten, kungfun ja taekwondon kaltaisiin "oikeisiin taistelulajeihin".
Mystiikka myi. 90-luvulla oli muutenkin eräänlainen rajatietobuumi ja kaikken maailman Rauni-Leena Luukaset ja Johan af Grannit olivat säännöllisesti telkkarissa. Yrittipä eduskuntaankin Luonnonlain Puolue, joka halusi palkata valtiolle töihin 7000 joogahyppelijää levittämään positiivisia aivoaaltovärähtelyjä. Kaikenlaiset hermopistemaakarit, etätyrmääjät ja muut ki-palloilijat kävivät siihen aikaan paljon paremmin järkeen kuin nykyään.
Potku- ja thainyrkkeilyn lisäksi krav maga oli tavallaan uuden ajan airut. Laji joka toi uudenlaista laji- ja treenikulttuuria. Ja se vasta olikin suosittua kun peruskursseille ei edes voitu ottaa kaikkia jotka halusivat. Maallikotkin tiedivät että krav maga on se kaikkein kovin laji ja muut ovat höttöä. Vasta myöhemmin tuli sitten vapaaottelu joka tavallaan lankesi näiden hedelmöittämään maahan.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Niin maailma muuttuu
Jokseenkin samat muistikuvat itselläni ja muistotkin alkavat samalta aikakaudelta eli 90-luvun alusta.
Yksi mikä itselleni tuli mieleen oli tietynlainen ajatus siitä että kaikki lajit ovat samaa. Meillä esim kun ei ollut dresscodea näkyi kaiken maailman aamutakkeja pukuina. Tällaisia pystyi myös löytämään kaupoista varmaan helpommin. Linkittäisin tämän sellaiseen mystiseen hahmotustapaan että se kiinalainen munkki jossain vuorella on kovin kungfumestari ja täten karatemestari ja taekwondomestari koska niillä kaikilla on kuitenkin vinot silmät joten he "ymmärtävät" toisiaan tms.
Myös elokuvissa sekoiteltiin näitä asioita välillä, kuten tosin vieläkin. Ennen kaikki halusivat kaiken.
Vähän ehkä sekavasti selitetty mutta sekava oli sen aikainen maailmankuvakin. Sanoisin että jäänteitä siitä on vielä valitettavan paljon olemassa mutta netti ja muutenkin parempi maailma on korjannut osan.
Yksi mikä itselleni tuli mieleen oli tietynlainen ajatus siitä että kaikki lajit ovat samaa. Meillä esim kun ei ollut dresscodea näkyi kaiken maailman aamutakkeja pukuina. Tällaisia pystyi myös löytämään kaupoista varmaan helpommin. Linkittäisin tämän sellaiseen mystiseen hahmotustapaan että se kiinalainen munkki jossain vuorella on kovin kungfumestari ja täten karatemestari ja taekwondomestari koska niillä kaikilla on kuitenkin vinot silmät joten he "ymmärtävät" toisiaan tms.
Myös elokuvissa sekoiteltiin näitä asioita välillä, kuten tosin vieläkin. Ennen kaikki halusivat kaiken.
Vähän ehkä sekavasti selitetty mutta sekava oli sen aikainen maailmankuvakin. Sanoisin että jäänteitä siitä on vielä valitettavan paljon olemassa mutta netti ja muutenkin parempi maailma on korjannut osan.
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 9
- Viestit: 18918
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Niin maailma muuttuu
Joo, tuo on ihan oikea huomio että siihen aikaan lajit nähtiin paljon vähemmän omina juttuinaan. Oli ihan luonnollista että karateka kävi escriman, jojutsun ja wing chunin leireillä ja sitten sieltä opittuja juttuja lisättiin omaan harjoitteluun - eikä tulos välttämättä ollut kauhean koherentti.
Tästä seurasi sitten se ettei osattu oikein nähdä sitäkään että toisten treenin päämäärä saattoi olla ihan toinen kuin itsellä. Tuloksena oli sitten sellaista että kritisoitiin kilpakaraten harjoitusmetodeja siltä pohjalta etteivät ne sovellu itsepuolustukseen.
Tuo oli myös siihen aikaan hyvin tavallinen ajattelutapa että kaikkien lajien piti sisältää kaikki ja alji nähtiin jotenkin puutteellisena jos siinä ei ollut jotain tiettyä juttua mukana. Aven vanhassa jujutsukirjassa 80-luvulta on sellainen hassu taulukko, jossa on lueteltu raksi ruutuun periaatteella kamppailulajien eri osa-alueita, kuten lyönnit, potkut, heitot, maassakamppailu jne. ja jujutsu "todistetaan" parhaaksi, koska siinä on eniten osa-alueita. Tähän ilmiöön liittyi myös se että kun Dillmanin hermopistekamppailu tuli muotiin, "löytyi" kaikista muistakin lajeista hermopisteitä. Sama toistui kun BJJ sai mainetta niin eiköhän muihinkin lajeihin äkkiä kuulunut mattopaini.
Tästä seurasi sitten se ettei osattu oikein nähdä sitäkään että toisten treenin päämäärä saattoi olla ihan toinen kuin itsellä. Tuloksena oli sitten sellaista että kritisoitiin kilpakaraten harjoitusmetodeja siltä pohjalta etteivät ne sovellu itsepuolustukseen.
Tuo oli myös siihen aikaan hyvin tavallinen ajattelutapa että kaikkien lajien piti sisältää kaikki ja alji nähtiin jotenkin puutteellisena jos siinä ei ollut jotain tiettyä juttua mukana. Aven vanhassa jujutsukirjassa 80-luvulta on sellainen hassu taulukko, jossa on lueteltu raksi ruutuun periaatteella kamppailulajien eri osa-alueita, kuten lyönnit, potkut, heitot, maassakamppailu jne. ja jujutsu "todistetaan" parhaaksi, koska siinä on eniten osa-alueita. Tähän ilmiöön liittyi myös se että kun Dillmanin hermopistekamppailu tuli muotiin, "löytyi" kaikista muistakin lajeista hermopisteitä. Sama toistui kun BJJ sai mainetta niin eiköhän muihinkin lajeihin äkkiä kuulunut mattopaini.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Niin maailma muuttuu
Mulla kamppailijan muisti alkaa 80--luvun alkupuoliskolta. Suht samaa settiä, mutta tiedon kulku ehkä vielä aavistuksen nihkeämpää. Chuck Norriksen leffat oli tietysti kova juttu, mutta varsinaisia opetusvideoita en muista olleen paljon saatavalla. Eli kirjat ja lehdet oli treenaamisen ulkopuolella se kanava.
Kuvaava tarina on ehkä se kun hankin wing chun -kirjan about vuonna 85. Laji vaikutti hienolta ja ryhdyin kuvasarjojen ja piirrosten avulla perehtymään johonkin formeihin ja chi saoon yms.. Eihän se siltä pohjalta mihinkään johtanut ja homma tietysti jäi. Toki siitä eteenpäin tiedostin lajin olemassaolon jne... Koomista on se, että tuosta ensikosketuksesta kului kenties joku 15 vuotta, ennen kuin jostain netistä näin, miltä kyseisen lajin tekeminen oikeasti näytti ja saatoin muistaakseni todeta, että en ollut sitä hommaa kovin hyvin kirjasta hahmottanut...
Kuvaava tarina on ehkä se kun hankin wing chun -kirjan about vuonna 85. Laji vaikutti hienolta ja ryhdyin kuvasarjojen ja piirrosten avulla perehtymään johonkin formeihin ja chi saoon yms.. Eihän se siltä pohjalta mihinkään johtanut ja homma tietysti jäi. Toki siitä eteenpäin tiedostin lajin olemassaolon jne... Koomista on se, että tuosta ensikosketuksesta kului kenties joku 15 vuotta, ennen kuin jostain netistä näin, miltä kyseisen lajin tekeminen oikeasti näytti ja saatoin muistaakseni todeta, että en ollut sitä hommaa kovin hyvin kirjasta hahmottanut...
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Niin maailma muuttuu
Minä muistan lapsuudestani sellaisen lehden kuin Kung Fu. Siitä se jonkinlainen kiinnostus kamppailulajeihin alkoi.
Ala-asteella muutama kaveri harrasti nyrkkeilyä (yksi heistä saikin sitten olympialaisista hopeaa). Paikallisen seuran mukana kävin Norjassa katsomassa kun kaverit kisasivat. Tätini mies valmensi ja tuomaroi nyrkkeilyä jo noihin aikoihin.
Kun olin teini, taekwondo, potkunyrkkeily ja aikido olivat uusina lajeina kaikkien huulilla. Kahdessa ensin mainitussa pari tuttua (Marko Pokka ja Erik jotakin) menestyivät kisoissa ja heistä puhuttiin lehtiä myöden. Aikidosta taasen kerrottiin, että sillä saa sällin kuin sällin solmuun pienillä liikkeillä. Yhtenä uutenavuotena yksi tuttu väänsikin minulle jotakin rannelukkoa ihan innoissaan.
Jarmo Östermanin kirja oli sitten se, jota tuli ahmittua kirjastossa. Budoka oli toinen, jota tuli luettua lehtilukusalissa monet kerrat.
Internet oli sitten se tekijä, joka muutti kaiken. Toinen oli tietysti UFC.
Ala-asteella muutama kaveri harrasti nyrkkeilyä (yksi heistä saikin sitten olympialaisista hopeaa). Paikallisen seuran mukana kävin Norjassa katsomassa kun kaverit kisasivat. Tätini mies valmensi ja tuomaroi nyrkkeilyä jo noihin aikoihin.
Kun olin teini, taekwondo, potkunyrkkeily ja aikido olivat uusina lajeina kaikkien huulilla. Kahdessa ensin mainitussa pari tuttua (Marko Pokka ja Erik jotakin) menestyivät kisoissa ja heistä puhuttiin lehtiä myöden. Aikidosta taasen kerrottiin, että sillä saa sällin kuin sällin solmuun pienillä liikkeillä. Yhtenä uutenavuotena yksi tuttu väänsikin minulle jotakin rannelukkoa ihan innoissaan.
Jarmo Östermanin kirja oli sitten se, jota tuli ahmittua kirjastossa. Budoka oli toinen, jota tuli luettua lehtilukusalissa monet kerrat.
Internet oli sitten se tekijä, joka muutti kaiken. Toinen oli tietysti UFC.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Niin maailma muuttuu
Noinhan se tietysti oikeasti oli.
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 76
- Lauteille: Maaliskuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Niin maailma muuttuu
Kung Fu lehti taisi olla tosiaan ensimmäinen TODELLISTA kamppailutietoa levittävä lehti. Harmi että tuli aikanaan hävitettyä ne kun näkyvät olevan arvossaan divarissa.
70- luvulla pidettiin pahana kun potkimista alettiin harrastamaan KARATELLA joka oli todellinen muotivirtaus silloin jota oli päästävä harrastamaan. Lajia paheksuttiin moneen kertaan lehdissä koska se turmelee nuorison ja opettaa potkimaan muita ihmisiä. Samalla se nähtiin uhkana perinteisille lajeille kuten hiihdolle josta mm. Immo Kuutsa hiihtoliitosta kirjoitti paheksuvan nootin lehteen. Varatuomari Kuula Karateliiton puolesta siten latasi täyslaidallisen Hesarissa Kuutsan kirjoitusta vastaan. .
Tiedon saanti yleensäkin oli kamppailusta aihealueena vaikeaa ja elettiin aika pitkälti myös mutu tuntumalla. Toisaalta myös esimerkiksi Judosta Max Jensen teki hyvän suomenkielisen kirjasen aiheesta. Jensen oli myös uraa uurtava sinällään että lienee ollut ensimmäinen joka kävi ottelemassa myös karate otteluita.
Meditaatio oli todellista tiedon juhlaa alkuun kun aina piti treenin aluksi sulkea silmät ja istua hiljaa. Sekin jäi sitten pois käytöstä kun kukaan ei osannut kertoa miksi siinä piti treeniaikana istua, Istumista hiljaa kun riitti tarpeeksi muutenkin kun ei ollut kuin kaksi tv kanavaa ja yleisradio.
Sitten koitti kasari ja tuli videot ja mtv jos jollain oli sellainen sateliitti antenni. Se oli jo vaurauden merkki ja sivistyksen alku.
VHS videoita sai tietysti tilattua kun Black belt lehti alkoi olla tarjolla lehtihyllyissä. Tilaaminen olikin sitten erittäin pitkä ja kallis prosessi pankkikuluineen ja kirjeen lähetyksineen. Nouto oli tietysti myös Tullin puolelta jossa kyseltiin että mihin sinä ja miksi sinä tämmöistä jne. Pettymys repi kyllä sitten pelihousut koska jenkkiläinen vhs ei tietysti toiminut eurooppalaisessa pal- järjestelmässä jne. No nythän noitakin voi katsella youtuben puolelta
Interraililla muistan päätyneeni paratiisiin Pariisissa kun löysin puhelinkopin keltaisilta sivuilta Budo sanan alta yhden kaupan ja osoitteen. Olen sittemmin käynyt siellä usein kun on siinä Notre damen lähistöllä. Putiikki oli täynnä erilaisia kamppailukirjoja juuri siinä silmieni edessä. Rahaahan ei paljon ollut joten vaikerruskin oli iso kun valinnanvaraa oli VALTAVASTI, MAHDOTON KASA, suorastaan ja sieltä sitten laskien jos söisi vain pari banaania tänään niin saisin vielä tuon toisenkin ostettua
Oi aikoja oi tapoja sanoi muinainen roomalainen kun nyt näkee tästä näyttöpäätteeltä lähes kaiken.
Yksi on oikeastaan säilynyt eli lähdenkin tästä lenkille, se ei ole muuttunut kohdallani miksikään.
70- luvulla pidettiin pahana kun potkimista alettiin harrastamaan KARATELLA joka oli todellinen muotivirtaus silloin jota oli päästävä harrastamaan. Lajia paheksuttiin moneen kertaan lehdissä koska se turmelee nuorison ja opettaa potkimaan muita ihmisiä. Samalla se nähtiin uhkana perinteisille lajeille kuten hiihdolle josta mm. Immo Kuutsa hiihtoliitosta kirjoitti paheksuvan nootin lehteen. Varatuomari Kuula Karateliiton puolesta siten latasi täyslaidallisen Hesarissa Kuutsan kirjoitusta vastaan. .
Tiedon saanti yleensäkin oli kamppailusta aihealueena vaikeaa ja elettiin aika pitkälti myös mutu tuntumalla. Toisaalta myös esimerkiksi Judosta Max Jensen teki hyvän suomenkielisen kirjasen aiheesta. Jensen oli myös uraa uurtava sinällään että lienee ollut ensimmäinen joka kävi ottelemassa myös karate otteluita.
Meditaatio oli todellista tiedon juhlaa alkuun kun aina piti treenin aluksi sulkea silmät ja istua hiljaa. Sekin jäi sitten pois käytöstä kun kukaan ei osannut kertoa miksi siinä piti treeniaikana istua, Istumista hiljaa kun riitti tarpeeksi muutenkin kun ei ollut kuin kaksi tv kanavaa ja yleisradio.
Sitten koitti kasari ja tuli videot ja mtv jos jollain oli sellainen sateliitti antenni. Se oli jo vaurauden merkki ja sivistyksen alku.
VHS videoita sai tietysti tilattua kun Black belt lehti alkoi olla tarjolla lehtihyllyissä. Tilaaminen olikin sitten erittäin pitkä ja kallis prosessi pankkikuluineen ja kirjeen lähetyksineen. Nouto oli tietysti myös Tullin puolelta jossa kyseltiin että mihin sinä ja miksi sinä tämmöistä jne. Pettymys repi kyllä sitten pelihousut koska jenkkiläinen vhs ei tietysti toiminut eurooppalaisessa pal- järjestelmässä jne. No nythän noitakin voi katsella youtuben puolelta
Interraililla muistan päätyneeni paratiisiin Pariisissa kun löysin puhelinkopin keltaisilta sivuilta Budo sanan alta yhden kaupan ja osoitteen. Olen sittemmin käynyt siellä usein kun on siinä Notre damen lähistöllä. Putiikki oli täynnä erilaisia kamppailukirjoja juuri siinä silmieni edessä. Rahaahan ei paljon ollut joten vaikerruskin oli iso kun valinnanvaraa oli VALTAVASTI, MAHDOTON KASA, suorastaan ja sieltä sitten laskien jos söisi vain pari banaania tänään niin saisin vielä tuon toisenkin ostettua
Oi aikoja oi tapoja sanoi muinainen roomalainen kun nyt näkee tästä näyttöpäätteeltä lähes kaiken.
Yksi on oikeastaan säilynyt eli lähdenkin tästä lenkille, se ei ole muuttunut kohdallani miksikään.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 6424
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Niin maailma muuttuu
Omat muistot kamppailulajeista taisivat olla varhaisimmillaan sieltä 1978 tai lähellä kun koululuokkamme Etelä-Haagassa vietiin bussilla katsomaan jotain isoa judoturnausta, taisi olla jopa EM-turnaus. Siitä kipinä sai alkunsa ja judo oli ensimmäinen harrastamani laji (loppui polven viottumiseen). Sitten ison liekin löi taas päälle VHS tulo. The Octagon ja The Force of one olivat kovinta (leikkaamattomat versiot vielä näimme) mitä tiedettiin. Sitten Norris tuli Vaasaan käymään vuonna 1983 taisi olla. Ninjat tekivät elokuvapuolella nousuaan samaan aikaan ja heittitähtiä tehtiin teknisten töiden tunneilla.
The beatings will continue until morale improves.
Niin maailma muuttuu
Ai että tuli sellainen nostalginen tuulahdus, kun muistelee niitä Tahko Pihkalan kasvattamia liikunnanopettajia ja järjestömiehiä, jotka kantoivat huolta yhteiskunnan turmeltumisesta, jos nuoriso menettää kiinnostuksensa pesäpalloon ja laturetkiin.Jahve kirjoitti: . Samalla se nähtiin uhkana perinteisille lajeille kuten hiihdolle josta mm. Immo Kuutsa hiihtoliitosta kirjoitti paheksuvan nootin lehteen.
Profetiansa ovat käyneet toteen ja viattomille lapsukaisilla opettaa koulussa jumppaa @Mika
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Niin maailma muuttuu
Meidän perheeseen kamppailulajit tulivat vuonna 1986 (tai 1987), kun pikkuveli aloitti judon. Minäkin sitten perässä muutama vuosi myöhemmin. Tietoa kamppailulajeista hankittiin kirjastosta - kaikille tuttuja lienevät ainakin Max Jensenin judokirjat. Kamppailulajitarvikkeita tilattiin postimyynnillä Saksasta - silloin sai Suomesta ja pikkukaupungista lähinnä Esa-Asun judogeja ja ne olivat huonoja rimpuloita. Meillä oli sitten veljen kanssa DanRhon vermeet! Kangas oli sen verran tymäkkää, että olkapäihin tuli verenpurkaumia.
Oikeastaan ennen 90-luvun puoliväliä judon lisäksi tuttuja itämaisia lajeja olivat vain aikido ja karate. Kun aloitin choikkarin Virusmäentiellä Turussa, tuli lajitietämystä lisää. Salilla kun pyöri paljon kaikenlaisten lajien harrastajia ja välillä treenattiin huvikseen keskenämmekin. Silloin 1996 tienovilla kohistiin kovasti Gaeshidosta. Lajin kehittäjä istui joskus siellä choikkaritreenejäkin katsomassa, kirjoitteli vihkoon ja ilmeisesti lisäili mielestään sopivimmat tekniikat omaan lajiinsa...
EDIT: niin, potkulaisista mm. Rojola on tuttu jo tuosta 90-luvun puolesta välistä Samat naamat pyörineet kamppailukuvioissa iät ja ajat.
Oikeastaan ennen 90-luvun puoliväliä judon lisäksi tuttuja itämaisia lajeja olivat vain aikido ja karate. Kun aloitin choikkarin Virusmäentiellä Turussa, tuli lajitietämystä lisää. Salilla kun pyöri paljon kaikenlaisten lajien harrastajia ja välillä treenattiin huvikseen keskenämmekin. Silloin 1996 tienovilla kohistiin kovasti Gaeshidosta. Lajin kehittäjä istui joskus siellä choikkaritreenejäkin katsomassa, kirjoitteli vihkoon ja ilmeisesti lisäili mielestään sopivimmat tekniikat omaan lajiinsa...
EDIT: niin, potkulaisista mm. Rojola on tuttu jo tuosta 90-luvun puolesta välistä Samat naamat pyörineet kamppailukuvioissa iät ja ajat.
Niin maailma muuttuu
Joo "opettaja, saanko tehdä joulukuusenkoristeen?" tai "saanko tehdä kiinalaisen hyppynarun?" (nunchaku)...AlexMachine kirjoitti: . Ninjat tekivät elokuvapuolella nousuaan samaan aikaan ja heittitähtiä tehtiin teknisten töiden tunneilla.
Ja kaikki venytteli jalkoja tai ainakin parempaa jalkaa, koska tossun piti nousta niin ja niin paljon oman pään yläpuolelle. Ja tämä ei siis edellyttänyt, että olisi oikeasti harrastanut jotain potkulajia tai muutakaan lajia.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 49 kurkkijaa