Viime aikoina mediassa ja erilaisilla keskustelupalstoilla on kohuttu Itä-Suomen hovioikeuden tuomiosta, jossa poliisimiehen 15-vuotiaan tytön raiskauksesta saama yli kahden vuoden vankeustuomio oli lyhentynyt puoleentoista, ja samalla muutettu ehdolliseksi. Vastaavista, suuren yleisön oikeustajun vastaisista tuomioista saa lukea lehdistä tavan takaa. Käsitykseni mukaan nimenomaan ehdollinen vankeustuomio herättää tunteita, enkä itsekään ole asiassa poikkeus.
Ehdollinen tuomio koetaan usein varoituksena joka itsessän ei johda vielä mihinkään, vaan tuomittu voi jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan. Toisaalta, ehdollinen tuomio on virallisesti vankeustuomio, joka näkyy henkilön rikosrekisterissä vankeustuomiona, vaikka tuomittu ei olisi viettänyt päivääkään vapautensa menettäneenä. Vapauden menetys on kuitenkin vankeusrangaistuksessa tärkein ominaisuus, eikä ehdollinen tuomio tunnu oikealta rangaistukselta.
Kotiaresti
Joissakin maissa käytössä oleva elektronisesti valvottu kotiaresti voisi mielestäni toimia hyvänä välimuotona sakkorangaistuksen ja ehdottoman vankeuden välissä, ja ehdollisen vankeusrangaistuksen korvaajana nykymuodossaan. Kotiarestissa periaatteena on, että henkilö on velvollinen kantamaan esimerkiksi nilkassaan paikantamislaitetta jonka irrottaminen aiheuttaa hälytyksen. Henkilölle laaditaan “lukujärjestys”, jonka puitteissa esimerkiksi työssä käyminen ja muu asioiden hoitaminen on mahdollista, mutta muuten henkilö velvoitetaan pysymään sisällä kodissaan. Näin ollen henkilö voi elää esimerkiksi suhteellisen normaalia perhe-elämää, eikä henkilön nuorille lapsille välttämättä tarvitse kertoa vanhemman saamasta tuomiosta. Henkilön päihteiden käyttöä voidaan myös valvoa säännöllisillä tarkastuksilla, mikä auttaa tuomittua irti päihteistä, jotka ovat saattaneet edesauttaa rikosten tekemistä. Kotiarestin ehtojen rikkominen johtaa rangaistuksen muuttamiseen ehdottomaksi vankeudeksi, tai muihin sanktioihin.
Kotiarestin hyvinä puolina on nähty mm. rangaistuksen toteuttamisen halpuus verrattuna ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ja ennen kaikkea se, että tuomittu ei syrjäydy yhteiskunnasta vankeuden myötä. Ehdottomassa vankeudessahan yhtenä ongelmana on se, että vankilaan joutuessaan tuomittu henkilö saattaa menettää työpaikkansa ja hänen sosiaaliset suhteensa kärsivät. Nämä tekijät ovat omiaan aiheuttamaan henkilön syrjäytymistä, mikä taas puolestaan lisää rikoksen uusimisen riskiä. Pitkällä tahtäimellähän tarkoituksena on, että rangaistus auttaa osaltaan henkilöä asettumaan yhteiskuntaan lainkuuliaisena kansalaisena. Tässä kotiaresti käsitykseni mukaan toimii huomattavasti ehdotonta vankeusrangaistusta paremmin.
Kotiarestia on moitittu mm. siitä, että se ei sovellu jo syrjäytyneiden henkilöiden rankaisemiseen. Mikäli henkilöllä ei ole työtä tai mahdollisesti edes asuntoa, henkilöä ei voida määrätä pysymään asunnossaan, lukuunottamatta työssä käymiseen vaadittavaa aikaa.
Avovankilat
Eräänä ratkaisuna ongelmaan näkisin avovankilatuomion käyttöön ottamisen kotiarestin rinnalle. Avovankilaan voitaisiin siis tuomita heti rangaistuksen alussa eikä niin, että laitokseen päästäisiin siirtymään hyvän käytöksen myötä vankeuden lähestyessä loppuaan. Avovankila toimisi kodin korvikkeena, josta tuomitulla olisi lupa poistua sovittujen asioiden hoitamiseksi etukäteen määritellyn aikataulun mukaisesti. Muun ajan tuomittu olisi velvollinen oleskelemaan avovankilassa, samalla tavalla kuin kotiarestilainen joutuu oleskelemaan kotonaan.
Ehdollinen vankeus
En kuitenkaan olisi hylkäämässä ehdollistakaan tuomiota kokonaan. Mielestäni ehdollista vankeutta voitaisiin käyttää sakkorangaistuksen oheisrangaistuksena. Tämä toimisi siten, että aina kun henkilö tuomittaisiin sakkoon teosta jonka maksmirangaistus olisi esimerkiksi yli 6 kk vankeutta, rangaistukseen tulisi oheisrangaistuksena automaattisesti ehdollinen vankausrangaistus. Tällöin tuomio ei näkyisi vankeusrangaistuksena henkilön rikosrekisterissä, mutta mikäli tuomittu rikkoisi ehdollisen rangaistuksen ehtoja (esimerkiksi saisi toisen ehdollisen vankeusrangaistukseen), ehdollinen vankeus muutettaisiin ehdottomaksi.
Pienissä rikoksissa ehdollista vankeutta ei siis tulisi, vaan ainoastaan silloin jos henkilö syyllistyy suhteellisen vakavaan tekoon josta kuitenkin selviää sakolla.
Uskon, että näillä toimenpiteillä saataisiin palautettua kansalaisten luottamusta oikeuslaitukseen. Samalla iskulla säästettäisiin yhteiskunnan rahoja korvaamalla osa ehdottomista tuomioista huomattavasti halvemmilla rangaistusmuodoilla, jotka kuitenkin rajoittaisivat tuomitun vapautta oleellisesti ja näin ollen olisivat jotain muuta kuin pelkkä varoitus. Pitkällä tähtäimellä myös uusintarikollisuus saataisiin vähenemään.
