Kun mikään ei oikein maistu miltään

Kas oikein hyvää päivää!

Pitkästä aikaa näyttäisi että on aikaa tätäkin kirjoitella. Onpa mukavata. Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta teille molemmille blogin lukijoille.

Tässänäin pienessä flunssassa pötslöjöllään en keksi oikein keksinyt muuta tekemistä kuin ihmiskokeita itsellä. Tuntuu että kuolema kolkuttaa ovelle jos yrittää tehdä jotain joka edellyttää sohvalta nousemista. Pää on numeroa liian iso ja kurkun tilalla on kynnysmatto.  Ainoa asia mikä maistuu on katkeruus siitä ettei voi tehdä mitään.

Koska muuta ei voi, tänään ajattelin testata itselläni kuinka voisin olla trendikäs ja ajantasalla. Eli tarkoituksena oli perehtyä popyläärimusiikkiin, tämän hetken suosituinpiin hitteihin. Uusimpaan uuteen ja kaikkein hoteimmasta hoteinpaan. Sieluni silmissä kiilui hieno ja pisteliäs kirjoitus siitä miten lady gaga ja muut laulavat siitä miten heitä pitää humputtaa ja miten tsuubiduu-ou-ou bumtsikaadabum jea peipi ou mama liikennevalo. Syväanalyysiä lyriikoiden banaaliudesta ja sävellysten keskinkertaisuudesta.

Mutta täähän meni ihan hänex. Ensimmäisenä listalla on J. Karjalainen. Lapsuusvuosien traumat pullahti heti esille niin rankasti etten edes uskalla katsoa kuka oli kakkosena virallisella albumilistalla. Ankkurinappi. Voi hyvä isä sentään.

Kerrotaanpa hieman taustaa. Kun olin pikkutyttö, minun elämä oli aina ihanaa lomalla. Metsästin ojassa sammakoita, potkin super-tele palloa kaseikkoon ja sain säännöllisesti turpaani isoveljeltä. Piilossa kiipesin katolle, kusin savupiippuun kokeilumielessä, ammuin impparilla hernekeittotölkkeihin ja sillointällöin äite teki vohveleita. Muistanpa sen yhdenkin kerran kun leikittiin piilosta parin kaverin kanssa, ja minun piiloa ei kukaan löytänyt. Varmaan puoli tuntia olin piilossa eikä kukaan tullut lähellekkään. Olin todella ylpeä. Tosin sitten vanhemmalla iällä tajusin sen että minua ei ilmeisesti etsittykkään, mutta se ei yhtään vähennä sitä riemua siitä hetkessä miten hyvän piilon keksinkään.

Asiaan. Oli hauskaa kaikinpuolin.  Viihdyin ja tykkäsin kun sai touhuta. Motocrossipyöräkin mulla oli jo nelivuotiaasta lähtiin, joten olin siis vähänniinku kova jätkä. Monta kaiverrettua lusikkaa sain kilpailuista. Tuokaan ei kyllä asiaan liity lainkaan, mutta halusin vain brassailla tollakin. Vielä en ole keksinyt aasinsiltaa missä kehuskelisin vehkeideni koolla, mutta kaipa johonkin tulevaan bloggaukseen keksin senkin. Noh. Takaisin asiaan. J. Karjalainen ja Ankeat Lasit. Ankkurinappiin kiteytyy jotenkin elämäni lannistavimmat hetket. Tiedättekö, se hetki kun on loman viimeinen päivä, äiti pakottaa laittamaan lippalakin ja lempipaidan pesuun. Ojasta kaapatut lemmikkisammakot pitää päästää poies ja  suihkuunkin pitää mennä pesemään korvat. Parturiin pitää mennä. Luvataan jenkkisiili niinkuin elokuvissa, mutta sama sentin sänki tulee. Naapurin isot pojat puhkoo supertelen. Eikä nyt tänään saa vohveleita, syöhän tuo leipäsi ja aikaisin nukkumaan. Sitten aamulla kouluun. Vettä sataa ikkunalautaan laakana ja lakana on koko yön rutussa selän alla. Peitto karkaa pussilakanasta ja varpaita palelee.  Aamulla on silmämunat liian suuret mahtuakseen kuoppiinsa ja joku on vaihtanut jalkaterät lyijyisiin.

Ja kun menee apeana ja väsyneenä aamupalalle syömään sokerittomia murojaan haaleassa vedessä, jossain soi ankkurinappi. Se jää soimaan päähän kun menee ulos toteamaan että BMX pyörästä on kumi puhki ja kouluun pitää mennä äitin pyörällä. Naisten pyörällä. Ei ole edes jalkajarrua niin ei voi liiraten jarruttaa.

Ja tympäsi. Ja Ankkurinappi soi päässä.

En syytä J Karjalaista tästä, mutta en kyllä toki voi kuunnellakaan. Vaikka on toki myönnettävä että ei tainnut tuo uusi materiaali olla ihan samanlaista.

Koska tähän juttuun ei nyt taaskerrankaan saatu päätä eikä häntää, liitän tähän loppuun kuvan tisseistä että säilyy mielenkiinto. Parempi onni ensikerralla.

Ankkurinappi, vain muistoksi jäi.

Tisu

Tisu

2 vastausta aiheeseen “Kun mikään ei oikein maistu miltään”

  1. bodyguard kirjoitti:

    Tunnen tuskasi veli hyvä tässä kolmisen viikkoa flunssaa sairastaneena.

    Noin sivuhuomiona piti vaan sanoa että Ankkurinappi lienee Aikuisen naisen ohella Suomen tunnetuin homoseksuaalista rakkautta ylistävä laulu. Ei mulla muuta, jatkakaa.

  2. Turretti kirjoitti:

    Hihhei. Jatkahan bloggaamista, älä anna flunssan estellä. Kirjoittajanlahjat sinulta löytyy, ja meneepä yövuoro töissä huomattavasti mukavammin kun näitä saa lueskella!

Vastaa

Kirjoita koodi laatikkoon: