En voi sanoa olevani intohimoinen kalastaja, mutta tykkään minä siitä hommasta  kuitenkin. Siitä saa hyvää ja terveellistä ruokaa edullisesti ja onpahan senkin  ajan pois muusta pahanteosta. Lempikalani ovat graavilohi, ahvenkukko ja paistettu kuha. Minulla on yksi erittäin hyvä viehe myös ahvenfileille. Koska kalastus kiinnostaa, erheydyin tuossa jokuviikkotakaperin katsomaan televiissiosta jotain erä/kalastusohjelmaa. En muista kalan nimeä mitä ne jantterit jahtasi pohjoisnorjassa, mutta komea se oli.

Innostunut juontaja selitti kalasta jotain ja ihasteli sen kauneutta. Mahtisonnina kehuskeli miten urhoollisesti sai sen kalastettua. Sitten irroitteli koukun kalan naamasta, ja nakkasi sen takaisin jokeen. Saattosanoina että urheilukalastus on rehtiä toimintaa ja kaloja ei vahingoiteta vaan päästetään punnitsemisen jälkeen takaisin kotiin. Siellä se kaunis kala jatkaa elämäänsä. Palaa pian muikkutaksilla kotiovellensa, pussaa vaimoaan poskelle, laittaa hatun naulakkoon ja menee syömään vaimon laittamaa mato-ateriaa.

Minun mielestä noi urheilukalastajat tekee ton väärin. Ja on umpinössöjä.

Hyvät ihmiset. Kalastaminen on yhtäkuin ruuanhankintaa. Jos survot kolmihaarakoukun kalan kitalaesta, alaleuasta ja silmänpohjasta läpi, minä ainakin suhtaudun varsin skeptisesti väitteeseen siitä että kala ei vahingoitu ja jatkaa elämäänsä onnellisena ja muuttumattomana. Kala ei mene kotiinsa. Kala ottaakin sen muikkutaksin lähimpään baariin, syö katkerana ruutanaa ja juo dioksiinidrinkkejä. Kalaa vituttaa, kalan naama on kipeä. Ja urheilukalastaja närsii rehtinä jätkänä naavaa ja käpyjä iltanuotiolla maha kuristen.

Itse ajattelin ruveta urheilukarhumettälle. Hiippailen mettässä pitkin kesää, ja aina karhun nähdessäni losautan sitä nokkaan impparilla. Kun se tulee sitten halaamaan, kerron sille että “juu, ei sinua tämä harmita, sillä minä päästän sinut ihan pian menemään”. Sitten otetaan kuva meistä yhdessä habaposeerauksella ja syödään vähän mustikoita ekumeenisessä yhteisymmärryksessä.

Koska olen niin rehti.

Illalla käyn ostamassa kaupasta makkaraa, käyn punnitsemassa sen kotona ja sitten vapautan sen takaisin kauppaan kunhan on ensin valokuva otettu. Voisin myös perustaa urheilumaatilan, jossa viljelisin hirveän komeita viljapeltoja mutta vapauttaisin ne syksyn tullen luontoon tekemään pesiään ja vaeltelemaan. Ja urheilulypsäisin maitoa tonkkatolkulla. Jonka sitten vapauttaisin luontoon.

Homot.

Viesti kirjoitettiin Perjantai, Syyskuu 11, 2009, 15:23 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.