Tähän heti blogin alkuun olisi kai hieman kerrottava itsestään. Samat asiat olen tainnut foorumin puolella myös joskus mainita, mutta toisto tuo voimaa. Olen vaille kolkyvuotias nykyisin pääkaupunikiseutulainen mies. Työaikana kauluspaita ahdistaa kurkkua ja kutittaa karmeasti niskaa samalla kun käytän paljon tietokonetta ja puhelinta. Iltaisin yritän tehdä jotain muutakin kuin istua työpöydän ääressä, siksi siis makaan usein sohvalla. Kamppailullinen urani käsittää monenmonta peruskurssia, kovaa innostumista, useita loukkaantumisia, paljon uhoa, tekosyitä ja pettymyksiä. Jokunen laji on mennyt hieman alkeita pidemmälle, eräs laji jopa varsin pitkälle. Joku pokaali on kukkaruukkuna kotokylässä, mitalit möin Matti Nykäselle. Lajit joita olen harrastanut (ja laji jota harrastan edelleen) ovat useimmiten olleet varsin ottelupainotteisia, vaikka minä en enää olekaan. Luulen olevani liian romu ja vanha enää koskaan ottelemaan. Mutta kuten vanha viisas isäni aina tapaa sanoa: ei sitä koskaan tiedä vaikka poliisina kuolisi.

Jonkinlainen kilpailuvietti minulla edelleen on. Esimerkiksi tuossa jokunen viikko sitten Jari ”Litmasen Jari” Litmanen oli samoissa liikennevaloissa. Huomasin selvästi että Litti vilkaisi minua punaisissa odotellessamme. Se oli haaste, selvästi. Näin litin peukkujen virittyvän jo tuttuun asentoonsa, ja itsekin valmistauduin henkisesti tulevaan koitokseen. Adrenaliini nousi ja korvissa suhisi mutta katse oli tarkka. Pohkeissa hevosvoimat alkoivat jylläämään ja pakaralihakset alkoivat heräillä tositoimiin. Kuulin selvästi Stockmannin sekuntiviisarin jyskyttävän vääjäämättömästi kohti H-hetkeä.

Yksi. Kaksi. Huomaan Litin katsovan minua syrjäsilmällä, arvioiden. Kolme. Neljä. Ilma sähköistyi. Viisi. Kuusi. Seitsämän. Pulut ja varpuset aistivat tulevan ja lensivät turvaan. Kahdeksan. Yhdeksän. H&M:llä näytti olevan bikinit edullisia, mietin että tästä pitää mainita tyttöystävälle. Kymmenen. Yksitoista. Keskittyminen oli täydellinen, tunsin kuinka sekunnit tuntuivat pidemmiltä ja pidemmiltä, näin maailman kuin Matrixissa. Kaksitoista, Virheä valo! Reaktioaikani oli selvästi parempi kuin Litmasen, astuin autotien asfaltille ainakin neläjäsosasekunnin aiemmin. Mutta peli ei ollut selvä vielä siinä vaiheessa, Litin taktiikka oli yllättävä – hän otti ensimmäisen askeleen liioitellun pitkänä loikkana. Mutta minä en antanut periksi, kirin seuraavalla askeleella kaulan kiinni, toisella menin jopa edelle. Litti, vanha konkari, ei selvästikään ollut moksiskaan tästä vaan hän harppasi kuin saapasjalkakissa kevyesti ja pitkälle, olimme taas tasoissa. Litti oli kilvassa keveillä kovapohjaisilla nahkakengillä, itse olin lähtenyt uskaliaasti kumiseos-kangaskengillä, jotka eivät pärjää kestävyydessä mutta tässä tilanteessa luotin ketteryyteen, joten sain ohitettua vastaantulevan hitaamman luokan mummon näppärällä kolmoisaskelkuviolla kun Litti jäi selvästi hieman painimaan ohitustaktiikkansa kanssa. Näin selvästi suojatien kolmannen neljänneksen loppuvaiheella että peli on selvästi minun ellei tule vaurioita, joten lähdin pelailemaan varman päälle kulkulinjojen kanssa. Kauppakassin väistö, koululaisen ohi, ja voitto oli minun! 

Kun saavutin suojatien maalilinjan, litti oli vasta aloittelemassa viimeistä neljännestä. Peli oli selvästi ratkennut kenkävalintaani ja nerokkaisiin kulkulinjoihin. Littiä selvästi harmitti sillä hän ei tullut onnittelemaan minua niin kuin mies, vaan luikki karkuun poikittaiskadulle.

Jaa. Asiaan! Jos oikein muistan edellistä elämääni, taisi tulla helmikuussa kamppailukiinnostusta 13 vuotta täyteen. Itse harrastaminen on ollut jossain vaiheessa tauolla ankaran loukkaantumisen vuoksi. Matka on kestänyt kauan mutta pitkälle ei olla päästy. Joku voisi sanoa etten ymmärrä kamppailusta sen enempää kuin possu sunnuntaista, joten ajatus siitä että kirjoitan kamppailulajisivustolle blogia on kieltämättä kummallinen. Mutta yrittänyttä ei panna. 

Avainsanat: Kilpailuvietti, Litti

Viesti kirjoitettiin Keskiviikko, Kesäkuu 3, 2009, 8:20 ja se on kategoriassa Hurpattelua. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.