Olimme linja-autossa matkalla Caxiasin jokasunnuntaiseen katurodaan. Matka, kuten todettua, kestää yhteen suuntaan tunnista kahteen riippuen liikenteestä, joten meillä oli paljon aikaa jutella niitä näitä. Päädyimme puhumaan contramestre Ursosta, eräästä mestre Russon oppilaasta ja Caxiasin slummialueen kasvateista.

Urso on (yhtä poikkeusta lukuunottamatta)leppoisan näköinen kaveri, vähän pyöreän ja pehmeän näköinen kaveri,  mutta äärimmäisen vaarallinen capoeirista, joka ei hätkähdä tiukassakaan tilanteessa. Viime viikolla olimme nähneet hänen pelaavan Caxiasissa jonkun painijan kanssa, joka yritti jatkuvasti saada Ursosta otteen heittoa varten. Eihän se saanut edes hipaistua Ursoa. Ursolla on kuitenkin se yksi poikkeuksellinen piirre, joka tekee hänestä vähemmän leppoisan näköinen. Hänen toinen silmänsä on sokea. Silmä on yleisväriltään maltomaisen harmaa, vaikka keskellä onkin vähän tummempi kohta, joka osoittaa kierosti sisäänpäin. Urson nauravaisuus häivyttää tämän piirteen outouden pian, ja monilla ihmisillä täälläpäin on erikoisia piirteitä…

Yksi seurueestamme oli kuitenkin kuullut, että Urson sokea silmä on seurausta eräästä vähän rajummasta pelistä, jonka hän oli pelannut muutamia vuosia sitten Caxiasissa Dentinho-nimisen vanhan capoeiristan kanssa. Tarinan mukaan Urson omassa batizadossa oli järjestetty roda, jossa Urso ja papparainen Dentinho olivat päättäneet selvittää kuka on kuka ja Dentinho oli tuikannut Ursoa silmään sellaisella voimalla, että jälki oli lopullista. Sairaalasta päästyään Urso oli lähtenyt tasaamaan tilejä aikoinaan poliisinkin kanssa tapellutta veteraanicapoeiristaa, mutta ystävät olivat saaneet jollain ihmeen keinolla hänet luopumaan väkivallanteoista.

Olen itsekin tutustunut Dentinhoon rodassa. Hän on varsinainen teräsvaari, jolla on uskomaton stamina ja lihaskunto, moneen eri suuntaan sojottavat hampaat, hapsottava harmaanvalkoinen parta ja hyppelehtivä pelityyli. Tämäkin olisi kyllä hyvä erillinen juttunsa: olin Rio de Janeirossa opiskelemassa ja sain jossain jonkun capoeiristan syntymäpäiväjuhlissa kutsun seuraavana aamuna jossain todella kaukaisessa slummissa pidettävään rodaan. Olihan sinne mentävä. Paikalle oli tosi vaikea löytää ja lopulta rodassa tuli turpaan niin että vieläkin naurattaa. Dentinho potkaisi minua nivusiin ja raahasi niska-perse-otteella läheiseen rappukäytävään, kaveriani lyötiin naamaan niin että soi ja niin edelleen…  Seuraavalla viikolla mentiin uudestaan ja vietiin vanhoille parroille oluttakin.

Tarina ja muistelot loppuivat kun bussi saapui Pacificador-aukiolle ja pelit Caxiasissa lähtivät pyörimään. Paikalla olivat kaikki Caxiasin veteraanit, Russo ja hänen oppilaansa, ja tietysti myös contramestre Urso. Urso aloitti pelaamassa monta peliä peräkkäin. Neljännen pelin kohdalla ihmisten muodostaman ringin reunalle saapui hoikka hahmo, risaisissa puvunhousuissa ja liian isossa tummanharmaassa hupparissa.  Hupun alta pilkotti sekalainen tuppo vaaleaa karvaa. Partatupon keskeltä avautui suu täynnä vääntyneitä hampaita: “Haluaisin pelata yhden pelin herra Urson kanssa, jos se sopii.”

Rodan lämpötila jäähtyi heti muutamaan miinusasteeseen ja kaikki ylimääräinen liike loppui kuin teatterin esiripun avautuessa. Dentinho oli tullut pelaamaan uudestaan sokeuttamansa Urson kanssa. Mitä helvettiä, miettivät aivan kaikki paikallaolijat. Miten kana oikein kynittäisiin? Oliko jommallakummalla ase? Jopa suunnilleen kaiken capoeirarodassa nähneen Russon ilme oli odottava ja empivä. Mitä Dentinho oikein ajatteli saapuessaan Caxiasiin pelaamaan vain Urson kanssa? Urso kohautti olkiaan vastenmielisen näköisenä, kuin kanakeitto olisi vähän kitkerää, ja viittasi Dentinhoa, vanhaa miestä, astumaan rodaan.

…

Mestre Dentinho kohdassa 1:10. O mestre falou-dokumentin mainos

Avainsanat: Caxias, contramestre Urso, roda de capoeira, silmiintökkiminen

Viesti kirjoitettiin Keskiviikko, Marraskuu 4, 2009, 13:57 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.