Liikenne Brasiliassa on aivan alyvapaata puuhaa. Liikennesaannot ovat teoriassa olemassa, mutta paikalliseen tieliikenteeseen liittyy muutama kirjoittamaton saanto, jotka kuulostavat ainakin minusta lahinna tragikoomisilta.
1. Joissain Brasilian osavaltioissa on vallalla kaytanto, jonka mukaan iltaseitseman jalkeen ei tarvitse pysahtya liikennevaloihin, silla ryoston kohteeksi joutuminen on liian todennakoista.
2. Kuukauden ajan voimassa ollut kampanja alkoholinkayttokiellosta liikenteessa on vahentanyt liikennekuolemia 35 %. Lakia aiheesta ei tietenkaan ole.
3. Seuraavat asiat vaikuttavat olevan taysin viitteellisia brasilialaisessa tieliikenteessa: vilkkujen kaytto, valojen kaytto, kaistojen kaytto, kaantymismerkinnat risteyksissa, nopeusrajoitukset ja turvavoiden kaytto - nain muutamia mainitakseni.
Muutama paiva sitten poistuin hetkeksi Rio de Janeiron urbaanista viidakosta - tarkastaakseni sen vihrean metsikon. Rio de Janeiron osavaltion etelaosassa on pienehko 25 000 asukkaan kaupunki nimelta Paraty. Paraty on kiva paikka. Siella on vanha keskusta-alue, jossa ei saa ajaa lainkaan autolla. Ajattelin siis olevani turvassa peltilehmilta. Kunnes paatin lahtea kaymaan Trindaden kylassa ja eraalla vanhalla kirkolla.
Trindaden kylaan mennaan bussilla. Tie kulkee eraan pienehkon vuoren yli. Vuoren nimi onkin kuvaava: “Jumala minua johdattakoon”. En varsinaisesti muuten pida brasilialaisessa bussissa matkustamisesta, silla takalaiset bussikuskit luulevat ilmeisesti olevansa Interlagosin aika-ajoissa(bussikuskia kutsutaan Rio de Janeiron slangissa ei-niin-leikkisasti “pilotiksi”).
Kun aloimme nousemaan vuorelle, nain ensimmaisen kyltin: “Tiella korkea onnettomuusprosentti - aja varovasti”. Aloin olla jo hieman huolissani, kunnes vastaan tuli seuraava kyltti: “Hyvin jyrkka rinne - hyvin paljon mutkia - aja hitaasti”. Tassa vaiheessa aloin toivoa jo polkupyorakyytia, mutta viimeisen naulan arkkuun loi kolmas kyltti: “Oljya tiella - aja rauhallisesti”.
Ja ajoiko se bussikuski rauhallisesti? Ei sitten millaan muotoa. Tie oli vuoren kummallakin puolella niin jyrkka, etta ylospain mennessa katsomalla bussin takaikkunasta naki alaspain! Kun sitten ajoimme mutkaista ja hyvin jyrkkaa tieta alaspain, jopa paikalliset ihmiset kiljuivat aina uuden mutkan tullessa, etta kuskin pitaisi hillita vauhtia. Ei hillinnyt.
Kuten on ilmiselvaa, paasimme lopulta perille, mutta bussikyyti oli otettava viela takaisinkin…
