Viides päivä oli testauspäivä. Koska kyseessä oli opettajakoulutus, ja tavoitteena, että defendo-ohjaaja pystyy vetämään treenejä turvallisuusalan ammattilaisille, oli lopputestinä ryhmissä toteutetun harjoituksen suunnittelu ja pitäminen.

Ensimmäinen ryhmä aloitti harjoituksen etäisyydenmuutosharjoitteella, jossa tarttumaetäisyydeltä irtauduttiin lyömään pistehanskoja. Harjoitus valmisti välineen käytölle siirtymiseen.

Seuraavaksi tehtiin päätöksentekoharjoite, jossa suorittajat seisoivat silmät kiinni, ja kouluttaja näytti hyökkääjille etäisyyden ja käytettävän uhkan/hyökkäyksen. Merkistä suorittajat avasivat silmät ja hyökkääjä uhkasi tai hyökkäsi. Suorittajan tuli valita voimankäytön porrastukseen sopiva väline ja käyttää sitä, tai jos tilanteen kiireellisyys ei muuta mahdollistanut, hätävarjella paljain käsin ja siirtyä joko hallintaan tai välineen käyttöön.

Toinen harjoitus oli saman tapainen, eli suorittaja oli piirin keskellä ja häntä pyöritettiin silmät kiinni. Pysähdyksestä joku hyökkääjistä tuli kimppuun, ja suorittaja päätti suorituksen aina raudoitukseen saakka. Harjoituksessa korostettiin ympäristön tarkkailun merkitystä, ja suorittajan oli raudoittaessaan tarkkailtava piirissä olijoita, jotka näyttivät sormilla eri lukuja, jotka piti suorittajan sanoa ääneen.

Kolmannen ryhmän harjoite oli “perinteinen” skenaarioharjoite, jossa suoritusvuoroaan odottavat harjoittelivat perustekiikoita odotusalueella ja yksi suorittaja kerrallaan tuli järjestyksenvalvojana tilanteeseen, jossa oli tapahtunut pahoinpitely ja tekijä oli läsnä.

Neljäs ryhmä piti harjoitteen, jossa alkulämmittelyksi tehtiin defendon pystypaini-, maahanvienti- ja raudoitustekniikoita suljettua teleskooppipatukkaa käyttäen. Sen jälkeen tehtiin “miniskenaariota”, eli järjestyksenvalvoja / vartija meni poistamaan istuvaa henkilöä, joka saattoi olla “kyllä” -henkilö, tai hyökätä heti taikka uhata veitsellä, esimerkiksi.

Seuraavaksi siirryttiin harjoitusbaarin puolelle, ja jokainen vuorollaan oli järjestyksenvalvojana muiden esittäessä hankalia ja humalaisia asiakkaita.

Baariskenaario
Lopuksi mehut puristettiin loppuun urheilukentällä, jossa jokainen joutui nyrkkeilyhanskoilla varustettua lyöjää vastaan kahdeksi minuutiksi, jatkuvasti hyökkääjää vaihtaen.

Seuraavaksi olikin vuorossa lounas ja kurssin hyväksytysti suorittaneille todistusten jako.

Ensimmäinen laatuaan oleva Defendo Alliancen järjestämä Defendo Blue -kurssi oli päättynyt.

Hyvin levätyn yön jälkeen neljäs päivä alkoi FX-talossa. Päivän tarkoitus ei ollut tehdä kenestäkään üüber-commandoja rynnäköinnissä rakennukseen, vaan poistaa ampuma-aseisiin ja niiden käytöön liittyviä harhakuvia ja elokuvista saatuja “totuuksia”.

Ensimmäiseksi todettiin, että ampuma-aseen vetokilpailussa on vain häviäjiä, sitten todettiin, että suojaa kannattaa käyttää, ja huomattiin, että ase tanassa tilanteisiin meno useimmiten hölmöä, koska päätöksenteko rajoittuu aseen ympärille.

Todettiin myös, että vaikkapa teräasehyökkääjää vastaan etäisyyttä täytyy olla aika paljon ja aseenkäyttäjän varautunut, että pystyy edes ampuma-asetta käyttämään. Eli käden taidot nousevat arvoonsa lyhyiltä etäisyyksiltä.

Sitten siirryttiin harjoittelemaan kiinniottoja huoneista.

Lounaan jälkeen otettiin taas välillä ampuma-aseet pois ja palattiin järjestyksenvalvoja / vartija -skenaarioihin, joissa yksi suoritti, ja muut seurasivat luokassa tapahtumaa valvontakamerakuvasta. Lopuksi aina puitiin koko porukalla tilanne läpi. Lopuksi vielä tehtiin lisää kiinniottoja huoneista, mukana optio ampuma-aseen käytölle, vaikka sen käyttöön tulikin suhtautua äärimmäisen pidättyvästi, lähinnä hätävarjelutilanteisiin sopivana välineenä.

Päivällisen jälkeen joukko otettiin vielä nurmikentälle henkisen kantin mittausta varten, ja maahanvientejä harjoiteltiin paljon reippaassa tahdissa, väsymyksestä huolimatta.

Illalla oppilaat alkoivat valmistella seuraavan päivän loppunäyttöään, jossa tehtävänä oli jokaiselle kahden hengen ryhmälle pitää harjoitus, jossa yhdistyy defendon perustekniikka, voimankäyttövälineiden käyttö sekä päätöksenteko voimakäyttöharkinnassa. Harjoituksen kestoksi rajattiin 45 minuuttia loppupalautteineen.

Päivä kolme alkoi kurssilaisten herättämisellä klo 02:00, ja tehtävän annolla. Baarissa on tapahtunut puukotus, olet alueella työskentelevä vartija, ja tehtäväsi on mennä selvittämään tilanne poliisin saapumiseen saakka.

Baarissa oli kolme maalihenkilöä, veitsi ja teatteriverta elävyyden lisäämiseksi. Maalimiehiltä loistavaa näyttelyä

Kun yksi oli suorittamassa tehtävää, muut harjoittelivat veitsi- ja pistooliuhkiin vastaamista.

Aamuneljältä takaisin nukkumaan, vaikka uni ei vielä useimmille tullutkaan kun oli vielä sen verran adrenaliinia veressä.

Toinen herätys sitten klo 07:45 ja aamiaiselle. Taas loistavan aamiaisen jälkeen harjoittelemaan; aamun teoriaosuus käsitti kertauksen tärkeimmistä aiemmin käydyistä aiheista, sekä ampuma-aseeseen ja sillä harjoitteluun liittyviä asioita.

Päivän ensimmäinen kolmen tunnin harjoitus käsitti perusteita voimankäyttövälineistä ja niiden käytöstä.

• Patukkakertaus
• Sumutin
• Ampuma-aseen esilleotto, käskyttäminen, käyttö, liikkuminen ja kotelointi
• Voimakäyttövälineen vaihto
• Välineen riistonesto

Lounaan jälkeen siirryttiin pistooliampumaradalle harjoittelemaan turvallista aseenkäsittelyä. Ensin kuivaharjoitteluna esilleottoja, lataamista, tyhjentämistä sekä lataamisen ja tyhjentämisen yhdistämistä häiriönpoiston muodossa.

• Varomääräykset
• Ampuma-asento
• Puristava laukaus
• Jälkipito
• Häiriönpoisto
• Päätöksentekoammunta
• Rasitus-päätöksentekoammunta

Päivällisen jälkeen oli mahdollisuus lähteä vähän viihteelle, sillä seuraava päivä sovittiin alkavaksi vasta klo 10. Tosin moni oli niin väsynyt, että jätti tämän option käyttämättä.

Toinen päivä alkoi runsaalla aamupalalla seisovasta pöydästä, ja sen jälkeen powerpoint-helvetti jatkui: vuorossa teoriapaketti, joka käsitti tilannetietoisuuden värikoodit, kiihtyneen henkilön tunnusmerkit, stressitilanneviestintä, päätöksentekoketju sekä voimankäytön porrastamisen periaatteet. Näin jälkeenpäin ajateltuna asiaa oli ehkä liikaa yhdelle kerralle.

Siitä sitten sujuvasti patukan käyttöharjoitukseen; lyömistä sekä liikkumista. Sykettä ylös patukka-tabata-intervalleilla.

Lisää patukointia: vastahyökkäystä hyökkäävään raajaan, A-torjunta patukalla, patukan riistonesto sekä veitsitorjuntaa.

Lounastauon jälkeen kerrattiin eilen opetettuja maahanvientejä ja raudoituskääntöä korostaen verbaalista ja nonverbaalista käskytystä tekniikan yhteydessä.

Seuraavaksi oli vuorossa puolikilpitorjunta ja patukkalyönti vastahyökkäyksenä kaikista suunnista. Päätöksentekoharjoite, jossa suorittaja seisoi silmät kiinni ja merkistä joutui tunnistamaan tulevan uhkan sekä piti tehdä päätös, meneekö välineelle vai onko liian kiire, ja uhka pitää hoitaa ensin paljain käsin.

Lopuksi vielä skenaarioharjoite nimeltään “festarijärkkäri”, jossa painittiin yleisön keskellä ja toinen järkkäri yritti pitää yleisöä kauempana työrauhan säilyttämiseksi.

Päivällisen jälkeen olikin sitten vapaa-aikaa ja kaikki menivätkin kohtuullisen ajoissa nukkumaan. Se olikin hyvä, sillä seuraavana yönä tuli kurssilaisille yllätys.

No, niinhän siinä kävi, että ei sitä internettiä ja tietokonetta löytynyt, niin joudun kirjoittelemaan näin reissun jälkeen tapahtumat ylös:

Kyseessä oli siis Defendo Alliancen järjestämä Defendo Blue 1 - ohjaajakoulutus, jossa Defendo-ohjaajia opetettiin soveltamaan Defendon tekniikoita ja periaatteita lainvalvonta- ja turvallisuusalan tarpeisiin.

Ensimmäisen päivän perustekniikkakertausten ja maahanvientien operuksen jälkeen jatkettiin toiseen päivään.

Oppitunneilla perehdyttiin perusstressitilannekäyttäytymisen ja -reaktioiden lisäksi viestinnän ongelmiin stressireaktioiden alaisena. Treenien sisällöstä hieman myöhemmin, kun löydän muistiinpanot jostain matkatavaroiden syövereistä.

Kurssi järjestettiin Unkarin poliisin eräässä kurssikeskuksessa lähellä Balaton -järveä, ja fasiliteetit olivat hyvät toiminnalle. Unkarilainen ruoka on hyvää, samoin kuten paikallinen olutkin.

Terveisiä Unkarista. Scandinavian Defendon IDDI-ohjaajien muodostaman delegaation mukana olen paikallisessa poliisin koulutuskeskuksessa vetämässä Defendo Blue - voimankäyttö- ja itsepuolustusjärjestelmää. Tiistai-iltana meidän piti saapua jo pelipaikoille, mutta emme päässeetkään vielä perille saakka, vaan yövyimme Budapestissa. Keskiviikkoaamuna herätys oli klo 5:30, ja paikallisen defendo-ohjaajan kyydissä kohti Balaton-järveä. Paikka on hieno, täysin huomaamaton, metsän keskellä.

ensimmäisen päivän harjoitukset sisälsivät teoriaa, vähän sikaa sekä perustekniikkakertausta. Samalla myös opetettiin järjestelmän ydin: hätävarjelutilanteen kääntäminen kontrolloiduksi ja vastustajan hallitseminen maassa sekä raudoittaminen.

kunhan Jostain löytyisi internet ja tietokone, että voisi vähän kirjailla muistiin tekemisiä muutenkin kuin kännykällä.

Pitkä tauko on ollut blogikirjoittelussa. Jotenkin viimeisten parin vuoden kiireiden jälkeen tuntuu siltä, että olen käyttänyt kaikki sanat, mitä varastossa oli. Ei mitään sanottavaa…

Kuitenkin, kulunut viikonloppu antoi niin positiivisia kokemuksia, että voipa sitä jotain tännekin raapaista. Perjantai-iltana kävin Pajulahden urheiluopistolla pitämässä kamppailulajivalmentajakoulutukselle harjoituksen, lauantaina Kyokushinkai ja Yuisinkai karatekoille itsepuolustusleirin, sekä tänään sunnuntaina taas Pajulahteen.

Opettajien tai valmentajien kouluttamisessa on jotain uutta haastetta: miten välittää se oma ymmärrys asiasta siten, että he ymmärtävät ja välittävät sen tuleville oppilailleen ja saavat heidätkin ymmärtämään?

Olen mielestäni ymmärtänyt joitain asioita, ja pidän erittäin mielenkiintoisena kokeilua, jossa yritän siirtää sitä ymmärrystä toisille. Toivottavasti pääsen näkemään joskus, miten ymmärrys välittyy siitä eteenpäin.

Te, jotka olette kiinnostuneita ja jaksatte pohtia sekä yritätte parhaanne mukaan ymmärtää; teillä on avaimet kehitykseen. Jatkakaa samaan malliin. Toivottavasti pystyn antamaan teille ymmärrystä jaettavaksi asti.

Valitettavan usein näkee esimerkiksi sanomalehtien keskustelupalstoilla kirjoituksia siitä, että “Ei Suomessa saa itseään puolustaa, aina tulee tuomio”. Siispä ajattelin pukea sanoiksi muutaman ajatuksen, joilla avaan näkemystäni itsepuolustuksesta ja henkilöturvallisuudesta. Ja luonnollisesti siitä, mitä itsepuolustuslajiksi itseään nimittävän lajin tulee sisältää.

Itsepuolustus ei ole helposti määriteltävissä aukottomasti, mutta itse tekisin seuraavankaltaisen jaon: Itsepuolustusta on toiminta Hätävarjelutilanteessa. Hallituksen esityksen perusteluissa hätävarjelupykälän muutoksesta (HE 44/2002) todetaan, että “Hätävarjelu on puolustautumista oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hätävarjelu on vanhimpia rikoslakien tuntemia vastuuvapausperusteita. ”  Suomen lain mukaan hätävarjelu on oikeuttamisperuste, koska puolustautuja tekee tarpeellisen puolustusteon oikeudetonta hyökkäystä vastaan (oikeudeton tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hätävarjeluoikeutta ei ole esimerkiksi laillista virkatoimea vastaan). Hätävarjelu on kuitenkin itsepuolustusta laajempi käsite, sillä hätävarjelu oikeuttaa puolustamaan myös toista henkilöä oikeudettomalta hyökkäykseltä, sekä mahdollistaa minkä tahansa lailla suojatun oikeushyvän (esimerkiksi kotirauha) puolustamisen, tarvittaessa voimakeinoin, mikäli kyseessä on “Tarpeellinen puolustusteko”.

“Tarpeellisena puolustustekona” pidettävää voiman käyttöä arvioitaessa tulee huomioida, että Rikoslain 4L 4§ määrittelee asiaa seuraavasti: “Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.” Keinot on siis mitoitettava suojattavan oikeushyvän, hyökkäyksen vakavuuden, hyökkääjän ja puolustajan henkisten ja fyysisten ominaisuuksien mukaan. Hallituksen esityksen  (HE44/2002) perusteluissa todetaan, että “Voimankäytön puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, paitsi suojeltavan edun merkitys ja hyökkäyksen vaarallisuus, myös puolustuksessa käytetyn väkivallan ja sen aiheuttamien vahinkojen suuruus. Vähäarvoisen omaisuusedun pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja.”

Laki sisältää myös ajallisen määritelmän, eli “Aloitetun tai välittömästi uhkaavan ” oikeudettoman hyökkäyksen. Välittömästi uhkaava on tulkinnan varainen määritelmä, samoin kuin missä vaiheessa aloitettu hyökkäys on muuttunut päättyneeksi hyökkäykseksi. Jos voimakeinojen käyttö on alkanut ennen perusteita hätävarjelulle, tai jatkunut hyökkäyksen päättymisen jälkeen, kyseistä tekoa ei arvioida hätävarjeluna tai hätävarjelun liioitteluna tehtynä pahoinpitelynä, vaan ilman oikeuttamis-/anteeksiantoperustetta pahoinpitelynä.

Hätävarjelun liioittelu ymmärretään monesti virheellisesti rikosnimikkeeksi, vaikka kyseessä on anteeksiantoperuste, joka alentaa rikoksesta tuomittavaa seuraamusta. Hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely tarkoittaa siis, että teon tehnyt henkilö on ollut hätävarjelutilanteessa, mutta hänen käyttämänsä voimakeinot eivät ole olleet tilanteeseen nähden puolustettavia.

On myös mahdollista, että henkilö ei ole ollut oikeasti hätävarjelutilanteessa (esimerkiksi joku uhkaa oikeaa muistuttavalla leikkiaseella), mutta Rikoslain   4Luvun 3§ mukaan puolustautujan tekemää tekoa ei ole pidettävä tahallisena, mikäli tilanne, sellaisena kuin puolustautuja sen käsitti, olisi ollut hätävarjelutilanne.

Eli juridiikasta lyhyesti: itsepuolustuksen voimakeinojen käyttö perustuu ns. hätävarjelupykälään (RL 4L4§), pykälä on oikeuttamisperuste voimakeinojen käytölle. Voimakeinoja ei saa käyttää liian ennakoivasti, eikä enää oikeudettoman hyökkäyksen päättymisen jälkeen. Käytettävät voimakeinot pitää suhteuttaa suojattavaan etuun, olosuhteisiin ja hyökkääjän ja puolustautujan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Mikäli voimakeinoja olisi käytetty määrä, joka ei ole hyväksyttävää, voidaan hätävarjelutilanteessa ollut henkilö jättää tuomitsematta tai tuomita alennettuun rangaistukseen käyttäen hätävarjelun liioittelua anteeksiantoperusteena.

Koska itsepuolustuksen perusteet löytyvät lainsäädännöstä, tulee itsepuolustuksessa pohtia myös käytettäviä taktiikoita (toimeenpanon menetelmiä), jotta itsepuolustuksessa onnistuttaisiin. Itsepuolustuksen onnistumisen ainoa määritelmä ei voi olla hengissä selviytyminen tai vahingoittumattomana selviytyminen, vaan myös yhteiskunnan asettamien normien (laki) mukaan toimiminen. Käytettävät taktiikat tulee valita siten, että tilanteesta selvitään laillisesti, toisin sanoen aiheuttamalla hyökkääjälle tai ympäristölle vain se määrä vahinkoja, mikä on puolusteltavaa olosuhteet ja henkilöt huomioiden.

“Parempi kahdentoista tuomittavana, kuin kuuden kannettavana” -lausetta käytetään monesti väärin, kun haetaan oikeutusta tapolle, tapahtui se sitten hätävarjelun liioitteluna tai ei. Periaatteessa lause on kuitenkin paikkansapitävä: on parempi olla vastaamassa oikeudessa pahoinpitely/tapposyytteeseen kuin olla itse kuollut, sillä tuomiota ei tule, mikäli vaihtoehto olisi oikeasti ollut oman hengen menetys. Jos ihmishenki on ollut vaakakupissa suojattavana oikeushyvänä, niin oikeuskäytännön mukaan on hyväksyttävää, mikäli välttämätön puolustusteko aiheuttaa hyökkääjän kuoleman.  Esimerkkinä Korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

Itsepuolustukseen liittyy saumattomasti itsesuojelu, eli henkilöturvallisuuden toimenpiteitä, joita tehdään ennaltaehkäisemään joutumista itsepuolustustilanteeseen. Itsesuojelua on muunmuassa uhka-analyysin tekeminen, jossa kartoitetaan omaa toimintaa uhkaavia vahingollisia tapahtumia; riskiarvio, jossa arvioidaan uhkien toteutumisen todennäköisyys ja vaikuttavuus; sekä riskinhallintatoimenpiteet, joissa päätetään, mitä toimenpiteitä tehdään riskien pienentämiseksi sekä toteutetaan niitä. Kuitenkaan kaikkia riskejä ei pystytä eliminoimaan, eikä normaalin elämän säilyttämisen kannalta se olekaan järkevää. On siis mahdollista, että henkilö voi joutua itsepuolustustilanteeseen.

Itsepuolustuksen taktiikoita on muunmuassa varautuminen toimimaan ennakoivasti, eli tilanteessa, jolloin voidaan todeta hätävarjelutilanteen oikeuttavan voimankäytön välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen muodossa. Huomioitavaa on, että ennakoivassa toiminnassa tulee pystyä suhteuttamaan käytettävät keinot siten, että seuraukset ovat perusteltuja. Käytettävät taktiikat tulee valita myös siten, että on mahdollista huomata oikeudettoman hyökkäyksen päättyminen, että oikeutettu hätävarjelu ei muodostu rangaistavaksi pahoinpitelyksi. Nämä seikat tulee ottaa huomioon myös harjoittelussa, eli hyvin harvoin voi sanoa “tee AINA näin”.  Itsepuolustusharjoittelussa tulisi välttää ehdollistumista liian pitkiin tekniikkasuorituksiin, vaan keskittyä välittömään reagointiin yllättävissä tilanteissa, tämän jälkeistä tilanteen tunnistamista, keinojen valintaa, toteuttamista ja uudelleen arviointia. Eli harjoittaa niin sanottua OODA-looppia, päätöksentekoketjua.

Disclaimer: kirjoittaja ei ole oikeustieteen ammattilainen, ainoastaan voimankäyttökoulutettu ja itsepuolustusopettaja.