Oto-itsepuolustusopettajan reissupäivä
Paniikkipakkaaminen aamupäivällä, yhdeltä bussiin. Matkalla arpomista siitä, mikä
menee vituix. Pessimisti ei pety, ja optimisti ei ylläty iloisesti.

Lentokentällä meni yllättävän jouhevasti, koneessa viehättävää henkilökuntaa. Matka
mukavasti power metallia kuunnellen.

Matkalaukut saatiin, ja unkarilaiset olivat järkänneet jopa kyydit. Matkalla vesien
osto ja perille päästiin. Ei vieläkään mitään takaiskuja, jopa majoitukset saatiin.
Viikko-ohjelman perusrungon läpikäynti paikallisten järjestäjien kanssa ja alustavat
tilavaraukset yms. Klo 23.00 suihkuun, iltaolut ja nukkumaan. Tosin, kierrokset
ovat vielä niin korkealla, että unta saa odotella yhteen saakka. Odotellessa kuuntelen
Vivaldin neljä vuodenaikaa.

Aamulla olisi nukuttanut pidempääkin, mutta parakissa alkoi älämölö klo 7. No,
mennään sitten aamulenkille katselemaan paikkoja ennen aamiaista. Kaunis luonto,
täydellinen rauha. Kesä jo pitkällä. Aamiaisella pullaleipä pienenä negatiivisena, salami
hyvää. Samoin kahvi. Reipas potku.

Kurssilaiset näppiin, alkupuhuttelu yleisistä asioista, muistutus juoda paljon vettä.
Säätiedotus lupaa +30C. Puolalaiset saapuvat tunnin myöhässä, kun ajoivat väärälle
puolelle Unkarin ainutta järveä. Rauhallinen startti päivään, tunti aikaa laittaa kamoja
kasaan. Tarkoitus on ottaa luulot pois päivän ensimmäisellä vedolla, testata vähän
ohjaajakokelaiden psyykettä ja fysiikkaa.

Pyramidiharjoitus, tunti ja neljä minuuttia. Raskas. Opetustarkoitus: kun on jännää ja
väsyttää sekä pelottaa, pitää tukeutua perustoimintamalleihin. Tämän jälkeen kertaus
puikkauksesta ja nyppäyksestä sekä ylä- ja alakoukkauksista. Islannissa on tulivuori
alkanut purkautua, saa nähdä, tuleeko paluumatkasta Road Trip. Seuraavan viikon
sunnuntaiksi pitäisi olla viimeistään päätyössä, kun alkaa tärkeä tapahtuma. Back-up
suunnitelmat kehiin.

Lounas maistui, iltapäivällä maahavientejä ja piiriharjoitus. Patukkalyönnin perusteet
ja 100 lyöntiä / suorittaja. Venyttelyt ja kierrosten alasajaminen. Tänään käytössä vain
kaksi autoa, joten kaikki ei pääse ostoksille. Elintarvikkeista tärkeimpänä hankinnan
kohteena lienee vesi, jota kului tänään pelkästään opettajaportaassa 3 litraa. Suorittajista
puhumattakaan. Päivällinen hyvää. Parasta maksaa ikinä. Käynti kaupassa ja briiffiä
kurssilaisten kanssa. Nukkumaan puolen yön jälkeen.

Toinen päivä:

Aamulenkki täydessä hiljaisuudessa; 5 minuutin juoksu, 5 minuutin tekniikkatreeni,
min venyttely ja jumppa, 5 min juoksu.
Aamiainen.

aamulla ensin teoriaa, stressireaktioista, stressitilanneviestinnästä, päätöksentekoketjua

ja voimankäytön porrastamista. Sitten raudoituskääntöä ja käsirautojen käyttöä. Fiilis
hyvä. Lounaalla loistavaa ruokaa, pari leivitettyä possun leikettä ja spagetti bolognese.

Iltapäivällä ensin veitsipiston torjuntaa, mukana hyvä aggressioharjoite. Sitten
voimankäyttövälineiden käyttöä osana perussuorituksia; vapautumisia ja lyöntien
torjuntoja jne. Whiplashia ja Battle ramia. Patukalla A-torjunta, etäisyystekniikka ja
vapaalla kädellä lyönnin torjunnan yhdistäminen tyynyn patukointiin. Tänään taas
vähintään 100 patukkalyöntiä.

Päivälliseksi pyttipannua, ja sen jälkeen kaupan kautta vähän Balatonin rannalle.
Takaisin parakeille ja pari tuntia oppilaiden kanssa opitun asian syventämistä.
Nukkumaan noin puoli yksi. Aamulla ampumaradalle.

Keskiviikkoaamusta liikenteeseen kohti ampumarataa Budapestin lähellä. Komea
paikka. Nopea tutustuminen laina-aseisiin, ja aseturvallisuuden, esilleoton, poislaiton,
lataamisen ja tyhjentämisen kautta perusammuntaan. Unkarilainen ”parabellum” on
muuten ehkä maailman huonoin ase. Moista laukaisuvastusta en ole ennen nähnyt!

Vähän myös päätöksentekoammuntaa eri ärsykkeiden mukaan ja pientä kisailua.

Iltapäivällä pieni rentoutumishetki kylpylässä, päivällinen kalliissa ravintolassa,
ja myöhään illalla ajo takaisin tukikohtaan. Nukahtaminen Vivaldin vuodenaikoja
kuunnellen.

Seuraava aamu alkoi hallinta- ja kuljetusotteiden harjoittelulla lämpenevässä ilmassa,
nurmikentällä. Varaslähtö kesään on viimeistään tänään suoritettu. Seuraavaksi
siirtyminen ”Taktiikkataloon” ja koko päivä skenaarioharjoittelua FX-aseet yhtenä
työvälineenä mukana. Ensin poistettiin parit aseenkäyttöön liittyvät myytit muun
muassa vetokilpailun onnistumisesta. Tämän jälkeen erilaisia skenaarioita, joissa
joissain ase mukana, joissain ei. Kurssilaiset päästettiin illalla nukkumaan, mutta he
eivät vielä tienneet, että seuraava yö olisi hieman erilainen.

Yhdeltä yöllä käytiin herättämässä yksi kerrallaan kaikki kurssilaiset tuvista, ja annettiin
tehtävä: toimit vartijana leirintäalueella, ja pubissa on kai joku puukotus. Mene
selvittämään, mitä on tapahtunut. Paikalla sitten roolipelaajia, sammuneita, puukotettuja
ja plus ykköstä. Parin tunnin päästä kaikki päästettiin takaisin nukkumaan. Oli aika
mielenkiintoisia ilmeitä, kun revitään sängystä suorittamaan tehtävää.

Seuraava aamu alkoi taas helteessä, ja ensimmäiseksi vähän autosta ulosottoja. Koska
joissain itä-euroopan maissa on vielä käytössä sivukahvapatukoita, pidettiin myös
näkemyspaketti siitä, minkälaista koulutusta sivukahvapatukalle yleensä annetaan, ja
miten sitä voidaan käyttää ”Defendo-style”.

Iltapäivällä lisää skenaarioharjoitteita baariympäristössä ja ”festarijärkkärinä”,
patukointia ja rautojen laittoa.

Illalla ohjaajakurssilaisille tehtävänanto seuraavaksi päiväksi:
opetusnäytön pitää sisältää Defendo-kolmion mukaiset asiat; tekniikka – taktiikka –

fysiikka. Oppitunnin pituus yksi tunti.

Ruokien taso laski selkeästi loppua kohti; ilmeisesti nälkäiset kurssilaiset olivat syöneet
varastot tyhjiksi.

Lauantai sitten meni opetusnäyttöjä seuratessa, kun kurssilaiset vetivät harjoituksia ja
muut treenasivat. Henkilökohtaisten palautteiden jako, todistukset ja sitten Budapestiin.
Syönti, yökerho, nukkuminen, lentokenttä ja kotisuomeen.

Positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että maahanvientejä tuli kurssilaisille satoja,
käsirautojen laittoja kymmeniä, patukkalyöntejä yli 600. Negatiivista on vaikea löytää;
ehkä olisi voinut olla hieman viileämmät ilmat.

Taas yksi viikko oto-itsepuolustusopettajan elämästä oli takanapäin.

Kannattaa asua lähellä lentokenttäbussin pysäkkiä, nämä ulkomaanreissut sujuvat kätevämmin..

Menomatkalla meitä oli Suomesta jo aikamoinen seurue, ja siinä pohjusteltiin kurssilaisille paikallista elämistä ja pohjatietoa ympäristöstä jne.

Lento Helsingistä Budapestiin, ja paikallisten osallistujien kyydeillä Csopakiin, poliisin koulutuskeskukseen, jossa perillä iltamyöhään. Majoittuminen sotilastyyppisissä parakeissa.

Aamiainen oli hyvä, ilmeisesti Antin suorittama pelottelu siitä, että suomalaiset ovat vihaisia, jos saavat huonoa ruokaa tai sitä on liian vähän, oli toiminut.

Maanantaipäivä oli varattu kurssilla tarvittavien perustekniikoiden kertaamiseen, ja niinpä tehtiinkin paljon pystyhallintaa, maahanvientejä, sekä “tervetuloa”-treeninä fyysisesti raskas, noin puoli tuntia / suorittaja kestänyt harjoitus.

Lämpötila oli koko ajan lähemmäs 28C, joten vettä kului ja nahka kärventyi. Ulkona tietysti harjoiteltiin, sillä muhkurainen nurmikenttä voittaa aina autenttisuudessaan kliinisen tatamiympäristön.

Illalla kauppaan hakemaan ostoskärryllinen vettä. Ruokaa ei tarvinnut hankkia, sillä lounas ja päivällinenkin olivat sen verran maittavia, että niillä pärjättiin hyvin.

Hyvällä fiiliksellä kohti toista päivää, ja vaikka ollaankin Itä-Euroopassa, niin mitään säätämistä ei ole vielä tullut; toistaiseksi kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan.

Aamu alkoi siirtymisellä hautausmaalle, jossa Eyalin johdolla kävimme Imin haudalla. Eyal piti liikuttavan puheen siitä, miten Imi opetti olemaan nöyrä ja ottamaan vastaan myös epäonnistumisia. Hyvä aloitus päivälle, jolloin jotkut todennäköisesti tultaisiin hylkäämään.

Koska meillä oli kiire lentokoneelle, saimme ensimmäisten joukossa palautteen. Kriteereinä oli, että kaikista testatuista tilanteista maksimissaan 15% sai sisältää puutteita.

Olin lähes ällistynyt siitä positiivisuudesta, joka palautteessani tuli. Tiivistettynä: “Olit valmistautunut hyvin, ja se näkyi.” Mahtava fiilis.

Perustekniikan harjoittelu haastavissa tilanteissa kannattaa. Itse en ollut kerinnyt neljään vuoteen käymään ohjaajien jatkokoulutuksissa, mutta pystyin paikkaamaan sen jatkuvalla perusasioiden harjoittelulla. Vaikka en ollut ennen leiriä joitain asioita harjoitellut juurikaan, niin perusratkaisuiden syvällinen ymmärtäminen antaa hyvät eväät hahmottaa nopeasti vaikeammatkin ratkaisut.

Hieno reissu kaikenkaikkiaan, viimeistään muutaman vuoden päästä uudestaan! Suosittelen.

Sapatin viettäminen tuntuu pohjoismaalaisesta aika kummalta. Siis ne tavat, ja millaisella intensiteetillä tai intensiteettömyydellä niihin suhtaudutaan. Puuttumatta niihin syvempiin henkisiin juttuihin, pari asiaa vääräuskoista jäi kiusaamaan:
- hotelliaamiaisella ei saa kunnon kahvia, sillä koneiden käyttö on sapattina kielletty. Vain pikakahvia. Onkohan se vesi keitetty ilman koneita? Myöskään lettuja ja paahtoleipää ei ollut tarjolla.
- sapattihissillä kestää seitsemänteen kerrokseen kymmenen minuuttia (koska koneiden käyttö on kielletty, niin hotelleissa on sapattihissi, joka automaattisesti pysähtyy joka kerrokseen. Nerokasta, lepopäivän viettäjän ei tarvitse painaa nappia ja rikkoa lepopäivän pyhitystä vastaan.)
- junat / linja-autot eivät kulje
- jne.

Vettä reilusti mukaan, ja onneksi Saksan Ralf antoi mulle puolitoista litraa urheilujuomaa! Ikikiitos siitä aseveljelle!

Siitä sitten salille ja alkulämpöjä ottamaan. Tiesin, että seuraavasta kahdeksan tunnin sessiosta tulee rankka, joten valitsin seuraavanlaisen läpivientisuunnitelman:
- rennot hartiat. Mikään ei saa mua hengiltä, joten turha jännittää sitä, että joku arvioi suoritusta
- taloudellinen voimien jako. Jatkuvasti sivusilmällä seurata sitä, katsooko tasokokeiden vastaanottaja, ja kun ei varmasti katso, niin 20% pois aggressiivisuudesta ja voimasta.
- selkäjumin ehkäisyyn hyvä lämmittely ja jatkuva liike. Ei pysähtymistä, vaikka tulisi tauko.

Siitä sitten liikkeelle. Linimentit selkään (Kiitos Jani!) ja kunnon varjot alkulämmöksi. Seuraavat 8 tuntia pysyinkin koko ajan liikkeessä, esim varjoa tehden, vaikka pari pientä taukoa olisikin ollut tarjolla.

Perustekniikan testaamiseen käytettiin tosi pitkä aika. Ei siinä mitään; perustekniikoita olenkin paljon hieronut, sillä nehän muodostavat koko itsepuolustuksen perustan

Lyöntien ja potkujen torjuntoja vapaata hyökkääjää vastaan, vapautumisia otteista, puolustautumista maassa, aseuhkia eri suunnista, veitsihyökkäyksiä vapaasti jne.

Lopuksi vielä oman tason erityistekniikat, joita oli mm.:
-Kolmannen henkilön suojaaminen ase- ja käsikranaattiuhkia vastaan
-Panttivankitilanteet
-veitsi vastaan veitsi
-keppi vastaan keppi
-kamppailu useaa aseetonta vastustajaa vastaan
-kamppailu useaa aseistettua vastustajaa vastaan

Voimien jako onnistui hyvin, tankkaus meni puikkoihin ja sain paljon omia suorituksia. Kuusi litraa meni nestettä, neljä myslipatukkaa ja tonnikala-sandwich.

Päivän lopuksi porukalla syömään hyvää Hummusta ja lihavartaita. Loistofiilis.

Todella huono fiilis oli seuraavan päivän tasokoetta ajatellen, kun tuntui, että tänään ei mikään kulkenut helposti.

Lauantaista oli siis tulossa tasokoepäivä, kokeeseen oli varattu aikaa tunti lämmittelyihin ja hallinnollisiin asioihin, sitten kahdeksan tuntia varsinaiseen tasokokeeseen. Yritin löytää urheilujuomajauhetta jostain, mutta huonolla menestyksellä. Urheiluliikkeessäkään eivät edes ymmärtäneet, mitä urheilujuomajauheella oikein tarkoitin…

Vapautumisia kuristuksista ja veitsiuhkia / -hyökkäyksiä maassa. Kuumassa ilmastossa maassakamppailu pistää hikoamaan huolella..

Loppupäivä tasotekniikkaharjoittelua, aihekokonaisuuksina mm.
- pistooli, konepistooli, rynnäkkökivääri ja käsikranaattiuhka
- veitsi- / keppihyökkäykset siten, että hyökkääjä aloittaa ensin jollain muulla, kuten potkulla tai lyönnillä ja jatkaa veitsellä
- veitsihyökkäysten torjuntaa tarttumaetäisyydellä. Vastustaja tarttuu, vetää, painaa jne. samalla veitsellä hyökäten.
- Fighting tactics; hämäämiset. Ajan / rytmin muutokset, korkeuden ja suunnan muutokset, raajojen vaihto kesken hyökkäyksen jne.

Tänään alkoi jo vähän taisteluväsymys painaa, ja jotenkin tuntui treeni kovin nihkeältä.

Ensimmäiseksi harjoiteltiin rannalla suojattavan henkilön siirtämistä: kääntämistä, kuljettamista, sivuun siirtämistä ja hänen takaansa eteen siirtymistä. Jonoissa ohittelimme toisia, hyökkääjien kimppuun hyökkäillen ja edestakaisin pehmeää hiekkaa rampaten.

Aamutreenien jälkeen siirryimme taas Wingateen judo-saliin, ja opetusaiheena olivat suojattavan henkilön siirtämisistä muutama uusi tekniikka. Tekniikoita harjoiteltiin sitten käytännössä siten, että veitsihyökkääjä yritti eri etäisyyksiltä hyökätä toisen kimppuun, ja suojaajan piti estää tapahtuma
1) hyökkääjä niin kaukana, että tunnistamisesta ehditään kääntää suojattava ja paeta
2) hyökkääjä niin kaukana, että suojaaja ehtii hyökätä potkuilla ennen kuin hyökkääjä aloittaa piston
3) hyökkääjä niin lähellä, että pitää tehdä torjunta, vastahyökkäykset ja irtautua suojattava mukana mahd nopeasti
4) sitten kokeiltiin, kuinka läheltä hyökkäys voi tulla, ja missä suojaajan pitää olla, että mitään pystyy tekemään.

Lounaan jälkeen harjoiteltiin oman expert-tason mukaisia tekniikoita, eli itselläni EXP II tekniikoista veitsen / lyhyen kepin käyttämistä veistä vastaan sekä kepin käyttöä keppiä vastaan.

Myöhemmin iltapäivällä siirryimme linja-autolla leikkikentän maastoon, ja toinen puolijoukkue harjoitteli itsepuolustusta bussi / lentokonetyyppisessä ympäristössä, uhkatilanteet mukaanlukien, esim panttivanki / kaappaus jne. Toinen puolikas oli seikkailupuiston silloilla ja kiipeilytelineissä harjoittelemassa aseuhkia erilaisissa ympäristöissä, kuten epävakaalla alustalla.

Päivällisen jälkeen oli vielä vuorossa vähäisen valon treenit, eli auringon laskettua menimme pitämään Copacabana -simulaatiota rannalle, eli huonossa valossa kaksi vs yksi ryöstöyritysten ehkäisyä. Havaintoina muunmuassa se, että vastavaloon veitsen huomaaminen voi olla erittäin vaikeaa; ainoastaan kehon ja käden normaalista poikkeava liike saattaa paljastaa välineen olemassaolon.

Treenien jälkeen tarkoitus oli hakea noutopizzaa Pizza Hutista, mutta homma kaatui siihen, että heillä oli vain kosher-pizzoja, toisin sanoen ei lihaa, koska pizzassa on juustoa… Maitotuotteita kun ei saa yhdistää lihaan. No, onneksi 100m päässä oli toinen noutopizzeria, ja Dominos sai ne shekelit, jotka oli alunperi suunniteltu pizza hutille. Yhdeltätoista nukkumaan ja seuraava treenipäivä oli taas enää muutaman tunnin unien päässä.

Takaa samojen periaatteiden mukaisesti väistö jommalle kummalle puolelle ja joko aseuhka takaa pitkältä etäisyydeltä, taikka selkään ja aseenriisto taikka konepistooliheitto.

Lounaan jälkeen iltapäivä harjoiteltiin omia tasotekniikoita, EXP 2:ssa tuli treenailtua kolmannen henkilön suojaamista ja puolustamista, sekä panttivankitilanteita veitsi tai pistooli uhkana joko itseen tai toiseen henkilöön.

Päivälämpötila ulkona oli linja-auton mittarin mukaan +36C, joten oli hyvä, että salissa oli toimiva ilmastointi.

Seuraavaksi siirryimme veteen vyötäröä myöten, ja polttavien meduusoiden seassa teimme erilaisia veitsiuhka- ja -hyökkäystilanteita.

Seuraavaksi oli vuorossa nopea vaatteiden vaihto ja siirtyminen Wingateen. Ennen lounasta oli vielä yksi harjoitus, jossa tehtiin veitsiuhkia hyvin läheltä, sekä maassa puolustautumista veitsihyökkäyksiä vastaan.

Lounastauon jälkeen siirryttiin taas saliin, ja harjoituksen aiheena oli uusi kääntymistekniikka, jota käytetään aseuhkien yhteydessä. Itselleni kääntymistekniikka tuntui hyvin luonnolliselta, ja itse Suurmestari otti minut esimerkiksi, kun halusi näyttää liikkeen nopeutta. “Did you see that? He was incredibly fast!” Kyseisen periaatteen sovelluksia sitten harjoiteltiin rynnäkkökivääri-, konepistooli- ja pistooliuhkiin.

Päivä päättyi taas perussettiin, eli kävelyyn hotellilta kaupungille ja hyvään, ravitsevaan illalliseen. Enpä ennen olekaan syönyt hampurilaista, jossa on 660g lihaa…

Saavuimme perille perjantain ja lauantain välisenä yönä, ja lauantai meni matkustusrasituksesta toipumiseen (kun vihdoin saimme hotellihuoneet..), mutta sunnuntaina sitten alkoi toiminta.

Sunnuntai aloitettiin luennoilla, joissa lajin päämies Eyal Yanilov kertoi organisaatiouudistuksista sekä lajin perustajan Imi Sde-Or’n ja Krav Magan historiasta. Tänä vuonna Imin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, ja kyseessä oli siis eräänlainen juhlavuosi.

Luentojen jälkeen siirryimme ulos helteeseen harjoittelemaan Practioner-tasojen simulaatioita, eli harjoitteita, joissa pitää soveltaa itsepuolustuksen taktiikoita ja joitain yksinkertaisia tekniikoitakin.

Ensimmäiseksi käytiin läpi aloittelijoille asetettavat vaatimukset simulaatiossa, eli Practioner 1 tason simulaatio:
Uhkaava henkilö lähestyy ylipitkältä etäisyydeltä, vaihtoehtoja mm. henkilön kiertäminen, pakeneminen tai jonkun esineen heitto ja siihen liittyen irtautuminen.

Pitkältä etäisyydeltä, mikäli tilanteessa voimakäyttö koetaan puolusteltavana, vaihtoehtoja oli mm. ennaltaehkäisevä hyökkääminen potkuilla tai lyönneillä, taikka pehmeämpänä keinona kouluttavan torjunnan käyttö.

Keskipitkältä etäisyydeltä joudutaan jo mahdollisesti reagoimaan hyökkäykseen, ja vastustajaa estetään lyömästä tai tarttumasta, esim torjumalla otteen syntyminen. Lyhyeltä etäisyydeltä suoritettiin “tekniikka”, eli opittu toimintamalli, kun ote on jo päässyt syntymään.

Practioner 2:n simulaatio sisälsi eskalaatiota, eli toiminnan aloittamisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin voimakeinojen käyttö voidaan pitää monesti lievimpänä mahdollisena. Ylipitkältä etäisyydeltä toimitaan kuten P1 -simulaatiossa, hyökkääjän antaessa verbaalisen uhkauksen, joko pyritään puhumaan ja pääsemään kiertämällä hyökkääjän ohi, paetaan, tai tehdään tilaa etäisyystekniikalla, eli kouluttavalla torjunnalla. Hyökkääjän alkaessa tönimään, omasta valmiudesta riippuen joko torjutaan tönäisy ja irtaudutaan tai käytetään tilanteen mukaan voimaa. Jos tönäisyä ei ehditty torjua, varaudutaan seuraavaan ja tarvittaessa estetään sitä syntymästä ennaltaehkäisevällä toiminnalla. Tilanteen eskaloiduttua lyömisen asteelle, tehdään tekniikka, eli puolustaudutaan oikeudetonta hyökkäystä vastaan opitulla tavalla.

P3:n simulaatio, “Piknik” lähtee tilanteesta, jossa suorittaja istuu “eväiden” kanssa nurmikolla, ja huomaa lähestyvän uhkan. Vaihtoehtoja etäisyydestä riippuen olivat tavaroiden kerääminen ja poistuminen, nouseminen jututtamaan lähestyjää, tilapäisvälineen heitto, ennaltaehkäisevät hyökkäykset, hyökkäysten torjunta tai otteista vapautumiset istuvaltaan. Kaikki nämä luonnollisesti viitekehykseen soveltaen, eli uhkan vakavuuden mukaan.

P4:n simulaatiota emme harjoitelleet, mutta P5:ssä tehtiin kaksi kahta vastaan tilannetta. Kaksi uhkaajaa lähestyy, ja ollaan liikkeellä jonkun toisen kaverin kanssa. Taktiikat kuten edellä, kiertäminen, puhuttaminen, ennaltaehkäisevä toiminta, mutta myös kaverin joutuessa hyökkäyksen kohteeksi, hänen auttamisensa, toinen mahdollinen uhka huomioiden.

Lounaan jälkeen siirryimme Wingate Instituuttiin, joka tarjosi hyvät puitteet leirin järjestämiselle judo-saleineen, nurmikenttineen ja ruokapaikkoineen. Iltapäivällä Sachar esitteli testaamiseen liittyviä asioita, ja pidimme tosillemme harjoitustestejä. Lisäksi harjoittelimme edistyneitä tekniikoita, kuten kolmella raajalla yhtäaikaista hyökkäämistä jne. Harjoittelimme myös panttivankitilannetta, eli puolustautujaa uhataan pitämällä pistoolia takaraivolla.

Harjoitukset päättyivät muistaakseni noin iltakuuden jälkeen, ja liikenneruuhkista selvittyämme bussi purki harjoittelijat hotellille vähän ennen seitsemää. Illallinen kaupungilla ja nukkumaan.