Kesälomaviikot ovat tuottaneet tullessaan erinäköisiä ilmiöitä. Mm. pettymyksiä jälleen kerran liian kovan pelipaikan tavoittelussa sekä positiivisia uutisia koulutusrintamalta. Minut on valittu oppimaan, miten terveydenhuoltoa johdetaan. Mielenkiintoista.
Lomilla on aikaa märehtiä asioita, vaikka miltei päivittäin olenkin vähintään yhteen työpuheluun tai -sähköpostiin vastaillut. Ajattelin näet kevittää taakkaani lomilta tullessa sillä, että olen välillisesti tavoitettavissa, kun en oikeastaan mihinkään ole lomilla keskiolut- ja lihakauppaa sekä satunnaisia ystävien tapaamisia lukuunottamatta menossa. Olen miettinyt eriasteisen rimpuilun päämääriä ja perusarvoja. Toki puhtaasti itsekeskeisistäkin syistä.
Eräs asia, joka on pyörinyt mielessä on johtajuuden käsite. Miten se nähdään eri organisaatiomalleissa, mitä se onkaan. Erinäköisen kirjallisuuden lukemisen jälkeen viimeisin pohdinnan aiheuttaja oli lehtiartikkeli, jossa arvostettiin perheellisiä johtajia. Nopeasti pääteltynä samaa tavaraahan se lastenkasvatus on. Palkkio ja sanktiometodien käyttöä, tukemista, oikeudenmukaisuutta ja rajapintojen asettelua.
Se että perhettä on vähän enemmänkin, ei tee vielä “hyvää johtajaa”. Monien mielestä lasten tekemiseen tarvittaisiin jonkunasteinen ajokortti, kuten autollakin ajamiseen. Sinänsä ihan hyvä vertaus, kunhan muistaa sen, ettei kaikilla ole kuitenkaan mahdollisuutta omistaa autoa, vaikka haluaisivatkin. Monella on ideaalikuva hyvästä johtajasta, mutta edelleen pyörittelen mistä se tulee. Vahvasti taustalla heijastelee terveydenhuollon johtamisen näkemykseni.
Johtajuus on käsitykseni mukaan myös arvo- ja moraalikeskustelua. Kun puhutaan terveydenhuoltoalasta, niin asiaan liittyy myös näkemys tasa-arvosta. Olihan pääsykoekirjassanikin käsite voimaantuminen. Empowerment. Joka muuten siskot juontaa vahvasti juurensa feminismistä. Veikkaan törmääväni naisen eurosta lähtien peruskysymyksiin koulutuksen ajan. Mutta katsotaan nyt ensin.
Tasa-arvoon liittyy blogin otsakekin. Se on sellainen kansan keskuudessa liikkuva sanonta. Asiaa on myös käsitelty suppeassa työryhmässä myös hyvinkin kevytmielisellä analysillä. Ja se lähtee siitä, että miehet ovat heikompia. Siittiöiden Y-kromosomit kestävät huonommin happamuutta. Ihmisen ainoat fysiologiset keinot taas vähentää asidoosia (happamuus) ovat virtsaaminen ja hengittäminen.
Nopea johtopäättely osoitti, että mies joka saa naisen huohottamaan tai huutamaan tarpeeksi kauan, aiheuttaa naiselle myös happamuuden laskua, eli tekee poikia. Myönnän, että päätelmä ei perustu tutkimukseen ja oli aika nopeasti sivakoitu.
Faktaa tuohon sanontaan ei liene tutkinut kukaan, mutta kirjoittelin tuon auki ihan herättääkseni ajatuksia. Vähemmän vakavissa merkeissä. Kiukkaririntamalla ei tälläkertaa ole tasapaksun lajipolitiikan lisäksi juurikaan raportoitavaa.
-Kesä, kuplavolkkari ja lisääntyminen
