Bloggaamiseeni on tullut luvattoman pitkä viive. Vetoan työkiireisiin ja muihin tapahtumaketjuihin. Moni muukin asia on mennyt poskelleen, moni on taas onnistunut. Loput asiat ovat tapansa mukaan sieltä välimaastosta. Positiivisia asioita lienevät erinäisistä töistäni saatu positiivinen palaute sekä se viimeinen niitti toiselle blogille. Olen ymmärrykseni mukaan potkulaisille jonkinsorttisessa kiitollisuudenvelassa sen mahdollistumisesta ja ainakaan nyt siinä ei käsitellä kamppailua. Mutta lähipäivinä asioita ruoditaan myös Iltalehden sivuilla. Ja aika komeassa porukassa.
Töissä on ollut kaikenlaisia kuvioita. Asiantuntijana olemista uusia järjestelmiä kehitettäessä, toisen järjestelmän pilotoinnin kissatappelua seuratessa ja julmettu määrä kouluttamista sekä eriasteista viranomaisten kanssa pelaamista. Lisäksi eriasteisia valitus ja mökötysprosesseja, joiden laukaisimet ovat vaan alalla liian herkässä. Soittelin tänään kommenttipuhelun ylimielisestä lanssarista lääkintäesimiehelle rauhoittaakseni muuta henkilökuntaa. Joka oli oikeassa. Silloin ei ole paikka päteä, jos ei tiedä mistä puhutaan ja minunkin teki hetken kuunneltuani mieleni heläyttää nokka tai ainakin aurinkolasit poskelle. Joka tapauksessa joku muu (omainen tai potilas) hoitaa asian jatkossa, jos sama meininki jatkuu. Vähän lisää ylimielisyyttä ja takkia auki. Sillä ne elämääpelastavat lanssarit kaiketi nykyään tehdään..
Viimeviikon Torstai oli päivä ylitse muiden. Duunien lisäksi päivään mahtui pääsykoetta, autotallin tarkastusta vastaavan mestarin toimesta ja paloautosängyn kasaamista. Jonka keskeytti vaimon huuto pihalta. “Tuu kattomaan”. Henkilökohtaisesti maanviljelystaitoni riittävät juuri ja juuri eri viljojen tunnistamiseen ja niiden viljelystä en ymmärrä mitään. Varsinkin kun pelto-ojasta kasvaa Saab-merkkinen ajoneuvo perä ylöspäin. Hetken päästä kuskikin löytyi. Aavistuksen dementti vanha pappa ilmoitti muistaneensa, jotta “siinä piti olla tie”. Kun sain miehen taksilla kotiin ja naurun lakkaamaan, heräsi ajatus siitä, että onkohan ajo-oikeus arvioitava uudestaan. Vielä tänään elän siinä uskossa, ettei viranomaisten mielestä tarvitse. Ihan siinä veivatessa ikkunoita kiinni ja tehtyä autoa virrattomaksi.
“Saappi” on nyt jo pois pellolta. Naapurin maajussi kyllästyi ja nosti keksinnön ojasta. Pappa kävi mamman kanssa hakemassa auton. Rahaakin tarjottiin, joskin suosittelin säästämään jatkossa taksia varten.
Kiukkarikuvioiden osalta on kohdallani ollut vain taustatyötä. Koetan vääntää yhdelle kisakoneelle ohjelmia joka ei ole ihan helpoin setti. Lisäksi porukkaa pitäisi saada Norjan leirille ja oma-aloitteisuus on taas tasoa miinus yksi. Vaikka olis ihan Danikokeitakin edessä. Omalta osaltani leiri menee ohisektoriin erinäisten asioiden, kuten talouden osalta. Sääli sinänsä, koska sain henkilökohtaisen vaateen olla paikalla. Oma treenaaminen on nyt ollut pari viikkoa parkissa. Jos ensiviikko olisi jo vähemmän hektinen, niin mahtaiskohan olla jo aikaa itselle.
Kesälomaa odotellessa
-Isopaha
