Väännettiin muuten juuri autotallin ramppi loppuun. Viimeinen betonitonni. Palaan tähän jäljempänä..
Olen saanut korviini useammasta perheestä ja parisuhteesta huolestuttavia uutisia. Naiset hoitavat grillauksen. Mitä ja niinkuin ihmettä? En epäile hetkeäkään, etteikö se ruoka olisi hyvää, mutta missä vaiheessa tämäkin perusmiehisyyden linnake on luovutettu - missä vaiheessa luovuttiin siitä “Meidän isi grillaa makkaraa/pihviä/kanaa/mitä-ikinä”-funktiosta suurine toteutuksineen? Mihin ollaan menossa? Eikö perusturhapuro osaa enää edes grillata makkaraa?
On olemassa sellainen sanonta, että tie miehen sydämeen menee vatsan kautta. Totta ja varsinkin erittäin pätevöityneet anopit tietävät tämän todeksi. Mutta itseasiassa tie naisen monimutkaiseen aivotteluun, johon se sydänkin liittyy, menee vatsan kautta. Meillä asia menee siten, että vaimo tekee monimutkaisemmat- ja perusruuat. Jos kyseessä on isin päteminen ja perusherkut kuten, uunimakkara, lihamakaroonilaatikko tai muut erikoisherkut, niin keittiöön ei ole eukolla asiaa. Ja jos aikuisten oikeasti aletaan tekemään jotain kunnon kalaa tai pihviä, niin ne ovat isin hommia. Maksimissaan saa autella salaatissa tai tuoda isille sihijuomaa.
Grillissä lämpiää myös luontevasti ämmitten herkut. Maissit, lantut, herkkusienet, kesäkurpitsat ja sitten ne vaikeammin ilmaistavat jutut, joita en tunne nimeltä ja ovat kuulemma myös värisävyjä. Mutta minun grilliini eivät naiset koske. Jotain rotia. Nyt äijät palikat kohdilleen. Hyvä ruoka, parempi mieli. Sitten vielä ihmettelevät lapsilukuamme.
Naisista puheenollen ilmoitin yhden miehen kolonnan viimeistelevän autotallin rampin. Tonni betonia. Eli sama kuivana ja märkänä. Rouvassa on se hyvä puoli, että se osaa pelata lasten kanssa ja on tarkempisilmäinen. Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että se keksii tyttöpuolisille juttuja (pojat kun auttavat isiä) ja toinen tarkoittaa sitä, että se on tarkka. Jos minä olisin siloitellut rampin viimeistelyn, ajettaisiin “Kyl se hyvä o” - mukulakivikadulla. Nyt tanssitaan parketilla. Vaimon velikin on tarkka. Joskin se on aika kova rakennusmies. Joten hoitelin ne fyysisemmät ja vähemmän tarkemmat työt. Muutaman tunnin työ olisi venynyt varmaan tällä kolonnalla kahdeksantuntiseksi.
Aloittelen tässä ensikuun aikana toistakin blogia ja samalla jaksan hämmästellä nettifoorumeita. Mutta ne lienevät aikanaan tulevaisuuden oma tarinansa. Fakta on se, ettei tuokaan blogi ilmestyisi ilman hyvää persiillePOTKIMISTA.
-Lehe
