Otsikko Potkun mainoksen mukaan.
Ihminen huomaa tulleensa oikeasti vanhaksi siinä vaiheessa kun löytää itsensä kummastelemassa nykynuorison ja maailman menoa. Jos ajattelee asioita vaikkapa tietoteknisen kehityksen kautta, niin silloin aikoinaan teinikosseina odoteltiin Rambo-pelin latautumista Commodore 64:n kasettiasemalta noin tunnin verran. Pakko myöntää, että meillä kovemmilla hakkereilla oli levyasema, jossa aika lyheni alle kymmeneen minuuttiin. Jos työaseman käynnistys kestää nykyisin yli pari minuuttia palavat hermoni samoin tein. Jos jonkun nettisivuston aukeaminen kestää tavallista pidempään, on ilmiö samankaltainen. Vaikka aikaisemmin on katsottu 300 baudisen modeemin kanssa kun näyttöön ilmestyy tekstiä ihan rivi kerrallaan.
Niin ne vuodet menee. Kun olen ollut vielä kersa oli paljon ihmisiä, jotka pelkäsivät tietokoneita. Nyt kysytään lapseni 7-vuotissynttäreillä mitä pelejä sulla on tässä. “Ei oo muuta ku shakki ja siviseizön”. Jota jälkimmäistä en taida koskaan ehtiä pelaamaan. Ainakin se on varma, etten vaimoani saa opetettua oman sivilisaation perustamiseen. Ne jälkeläiset kun voitais tehdä virtuaalisestikin ja valloittaa koko planeetta. Eiku..
Kyllä se homma menee siten, että me aikuiset tarjoillaan eväät nyky-yhteiskuntaan muksuille. Jos oma tuskastuminen ei riitä siihen koneen aukeamiseen, niin mitä se on ihmiselle joka kasvaa nopeaan maailmaan. Joka tulee olemaan tulevaisuudessa vielä nopeampi. Ja jossa kaikki informaatio on tarjolla. Ainoa suodatin olet sinä itse. Aikoinaan kun piti tehdä kouluun esitelmä se vaati kävelyä kirjastoon ja oli huonompaa mäihää, jos kirjat eivät olleet saatavilla. Nykyään lienee huonompi mäihä jos valitset väärän linkin hakurobotin työn jälkeen.
Määrätyt elämän perusviitteet löytyvät edelleen yhteiskunnasta. Yksi niistä on fyysinen suoritus- ja toimintakyky. Ylipainoiset ällöttävät keski-ikäiset miehet (hei mähän kuulun melkein tähän kategoriaan) tykkäävät katsoa tikissä kunnossa olevia naisia. Ihan samalla lailla naiset, jotka ovat reheviä kuin ranskalaisen ilotalon emännät, lepuuttavat silmiään treenatuissa lihakasoissa. Niille naisille, jotka kirjoituksestani ärähtävät, niin tämän viikon mediaseksikkäimmän artikkelin mukaan naisen euro onkin noin 102 senttiä. Mittauskohta ei kyllä selvinnyt minulle.
Naiset ovat muutenkin sellainen hassu osoite elämän perusasioista. Naisilla on vaatimuksia mieskokelaan suhteen. Miehen pitää olla palomies, poliisi, muuten kompetentti tai sitä-suntätä. Jos ei muuta, niin ainakin arvostettu. Tiedän monta lääkäri-sairaanhoitaja liittoa, mutta en tiedä yhtään sellaista, jossa nainen olisi se lääkäri miehen ollessa hoitaja. Tähän on varmasti feministillä vastaus silloin, kun se ei kerro “minun mieheni on”… ..jos lääkäris- tai muu mies jäi saavuttamati, niin nykymaailman arvonsa tunteva nainen voi vaikka kouluttautua ja jos sopivaa miesehdokasta ei löydy, niin haukutaan vaikkapa vainajat. “Alempiarvoista” miestä ei voi ottaa. Kersantti Karoliina tuskin menee Corporal Punishmentin kanssa naimisiin. Mitähän tämä kertoo koiraista ja nartuista?
Oli miten oli, niin minulle on herännyt ajatus siitä, että uusi sukupolvi on kytemässä. Meidän 70-luvun pullamössönuorten lapset. Tässä kun ollaan nykymenoa ja 14-24 vuotiaiden nykynuorten menoa katseltu ja ihmetelty, ettei tilastojen mukaan ihmisten enää töitäkään tarvitse tehdä. Kunhan vaan ostelee akvaariokaupat tyhjäksi ja viljelee kannabistuotteita. Veikkaisimpa, että paluu ohjattuun liikuntakasvatukseen on alkanut jo aikaa sitten. Oli laji mikä tahansa.
Minua muuten hämmästyttää eräs parikymppinen kollipoika treeneissä. Olemus viestii miltei kolmekymppisestä kaverista, jolla on perusasiat kohdilaan. Siitä tulee vielä kova ukko. Jos mä saisin päättää, niin laittaisin sen johonkin sähkäri, puuseppä tai putkimieskouluun. Ihan peruskäsityöammattiin, kun lyöminenkin sujuu. Siitä voi sitten tarvittaessa lukea eteenpäin. Ei tässä hienohelmayhteiskunnassa loppuis duunit ikinä ja varmasti sais kaveri tehtyä isoa tiliä.
Viikko huipentui muutenkin kahteen asiaan. Toinen oli Perjantain treenit, jossa meillä oli tummempaa vyötä toisesta tyylistä vierailijana. Kova ukko. Meni pokkana rivin jatkeeksi ja treenasi kuten muutkin. Ja taisi jopa tykätä treenistä ja porukasta. Henkilökohtaisesti mulle oli iso juttu se, että kaveri jolla olis enemmän annettavaa mulle kuin mulla sille istui riviin ja veti isolla sykkeellä porukan mukana. Tämä ilmiö on toistunut jonkun kerran aiemminkin. Ja tottakai porukka tykkäsi. Kovan luokan kaveri mukana treenaamassa. Huomioiden vielä sen, ettei tekninen tasoni ja ulosantini ole kovinkaan kaksinen.
Töiden puolesta pääsin käymään tällä viikolla isossa kylässä ja törmäsin samalla reissulla varusmiesaikaiseen kapiukkooni. Sen lisäksi, että katsoin taas työrintamalla sanoillani olleen painoarvoa, osoittautui maailma taas pieneksi.
-Sama kollipoika
