Jumalauta. Mä tein sen.

Omassa kiukkariyhteisössäni on puhuttu jo pari vuotta leiristä, johon tarttis saada kunnollinen ulkomainen vetäjä. Koko hommahan lähti siitä, että lähdin kiukkarimaailmassa opettajani luvalla kyselemään “tuleks vetää meil leirii”. Yksi kieltäytyi ja toinen tuli.

Leirin sisällöstä kirjoittelin jo potkuun, joten ei siitä sen enempiä. Leirin järjestely alkoi jo syksyllä. Kun ensimmäinen iso oman arvonsa tunteva herra ei vastannut värivyölle, aloin sopimaan asiaa toisen kanssa. Tunnen molemmat jotenkin, jälkimmäisen paremmin. On ollut kovin kiinnostunut kotimaisesta kiukkusiasta ja omasta treenaamisestani. Vaikka jonkunasteisena lajipioneerinä olenkin vastuussa opettajalleni, on mukavaa, että on joku taustavoima, joka hieman antaa osviittaa suunnista, mihin pitäisi mennä. Luulenpa myös, että leiri ja sen tuottama usko kiukkariin antoivat omalle opettajalleni henkilökohtaisessa tiukassa paikassa uskoa siihen, mitä ollaan tekemässä.

Leirin järjestelyistä ja samalla tehdystä duunikuviosta, sekä omasta tiukasta rahatilanteesta aiheutui järjetön stressi, joka purkautui avoimena päänpaukutuksena joidenkin valittujen sähköposteihin. Vissiin pitäis osata pyytää anteeksi. Viikon lyhytuninen valvominen hakkasi päälle huolella ja seli-seli. Jokainen sai osansa.

Olen itsekkäästi ylpeä itsestäni leirin järjestelyistä. Eikä se leirin vetäjän sanominen tee siitä yhtään sen vähempää. Olen kuulemma tehnyt paljon taustatyötä, joka ei näy muuten kuin onnistuneena leirinä. Kiukkarileirit ovat sellainen hassu juttu, jota olen nyt omalta osaltani saanut omille oppilailleni tarjoiltua. Tarjolla on ollut ehtaa kiukkaria, leirin ajan joka tarkoittaa monta kovaa treenihetkeä, joiden väliajat menevät tankkaamiseen ja lepoon. Ehtaa sitoutumista lajiin, jonka tajuaa vasta muutaman kuukauden päästä. Tästä voi päätellä, mitä kolmivuotinen salilla asujan koulu tarkoittaa, kun vielä pitäisi siivous- ja muulla työllä maksaa syömisensä ja majoituksensa.

Ei noita leirejä järjestetä kuitenkaan yksin. Siihen vaaditaan sitoutuneita ihmsiä, joilla on pelisilmää. Oman graduni ja onnistuneen leirin jälkeen mun piti pitää kehumispuhe. Tunteet löivät yli ja huulet väpättäen sopersin jotain. Mä tein sen. Jolla juuri rankattiin kotimaisen unionin kiukkari maailmankartalle lopullisesti. Ja sain paljon kiitosta Senseiltä ja opettajaltani opetuslapsistani ja opettajani linjavedoista. Mainittakoon myös, ettei yhtään vähempiarvoiseksi tässä tilanteessa tehnyt viisi ja seitsemänvuotiaani lasteni suorittamat vyöt.

Leirillä oli myös nainen tai oikeastansa nuori flikka. Olen kiinnittänyt hänen tekemisiinsä ja ennen kaikkea fyysiseen suorituskykyyn huomiota. Välillä ollaan oppilaiden kanssa naureskeltu, että minkähänlainen poikakaveri olis tuollaiselle likalle sopiva, kun treenaa valtaosin isojen satakiloisten miesten kanssa kiukkaria ja kuuntelee pukuhuonesontaa. Sensein mukaan jossain vaiheessa leiriä oli tilanne, jossa polvet olivat kovilla. Kehoitti siirtymään sivuun, mutta ei. “If someone doesent serve that girl right, he will be badly beaten.”. Ei kai tuohon voi todeta muuta kuin Osu. Isin tyttö. Olen naimisissa samanlaisen kanssa. Ei ole päivääkään treenannut kiukkaria, mutta tosissaan mukana. Ja vaikken olisi paikalla, niin rouvalleni ei niinsanotusti soiteta elintä. Sitten mokomat vielä sanovat, että karate on hippastelua (tyylisuunnasta riippumatta), eikä oikea asennavamma. Eikä mukamas itsepuolustuslaji.

Sosai Oyama on muuten tehnyt kiukkariin selkeät säännöt. Jos viitsii perhetyä kiukkusikaan tarpeeksi syvälle. Eräs pointti näissä on se, että älä koskaan suhtaudu toisiin tyylisuuntiin tai lajeihin ylimielisesti ja toisista lajeista ei saa puhua pahaa. Tässä on minun suppean ymmärrykseni mukaan iso käsitys siitä, mitä kaikkea kamppailukenttä voi tarjota.

Kuten Sensei Bjørn sanoi. Kyokyshin ei ole vain kovaa karatea. Se on myös tapa elää Kyokushin perheen kanssa.

-Osu!

Viesti kirjoitettiin Maanantai, Maaliskuu 29, 2010, 19:23 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.