Pari viikkoa on mennyt hujakalla. Sekaan on mahtunut ihan puhdasta päähänottamista ja hienoja hetkiä. Sairastelua, ja sensellaista.
Putkiremontista alkanut keittiöremppa jatkuu. Koska oma keskittymiseni on enemmän talousvajeen korjaamisessa lisätöineen, niin vaimo on laittanut tuulemaan. On muuten tehnyt aika hyvää jälkeä. Vaimon keittiöstä tulee vaimon näköinen, koska hän on hoitanut kaapinovirumbaa itse. Ja komia tuleekin. Kuuntelin pitkämatkalaisena kotiin ajellessani radio Novaa. Kun ei korvessa juuri muukaan asema pysy kanavillaan, Nauroin itseni tärviölle ajaessani ja kuunnellessani sommittelua. Parhaan soittajan vaimo kun oli siirtänyt makuuhuoneen neljään kertaan ja koskaan ei tiennyt millä seinustalla sänky on tänään. Osataan näköjään muuallakin..
Työmaalla tyytymättömyyteni asioihin ja itseeni on ilmennyt eriasteisin ilmiöin. Eräs niistä on itsensä laittaminen likoon oikein huolella. Eli katsotaan, mihin mies kelpaa ja mitä haluaisin oikeasti tehdä tulevaisuudessa. Se on tuottanut kovia pettymyksiä sellaisilla muuttujilla, jotka osasin jo ennalta arvata omalla alueellani. Kutsun itse ilmiötä “sakumestari”-ilmiöksi. Selvittänen sen myöhemmissä bloggailuissani, jos katson asian tarpeelliseksi. Olennaisinta asiassa on se, että toisaalla löysin itseni kuulusteluista. Tai oikeammin haastattelusta, jossa minut otettiin vakavasti ja tehtiin harvinaisen selväksi, että kovassa seurassa liikutaan. Katsotaan miten käy, olen kerrankin pirun ylpeä siitä, että läpäisin todella kovan karsintarajan näin pitkälle. Työasioita olen joutunut pureksimaan oikein huolella. Ja sitä, mitä haluaisin tehdä. Pitkästä aikaa on ainakin selkeä sapluuna siihen, mitä tehdään jatkossa. Kaikkine vaihtoehtoineen.
Samana päivänä kun sain mahdollisuuden, palkittiin paikallisen kunnan liikunnan ja kulttuurin parhaat. Meiltä pyydettiin Kyokushin-näytös ja huutoon oli pakko vastata. Mustavöisillä oli mm. Tampereen peruskurssin avaus, joten hommaa hoideltiin omalla porukalla ja sooloiluna. Eräs junioriharrastajan isä ja kiukkariaktiivi videokuvasi koko demon. Ja se toimi kuten junan vessa. Hiottavaa on aina ja eihän se mitään Eurosport-tasoa ollut, mutta hienosti homma meni. Haluan myös muistuttaa siitä, että tuollaista ei tehdä itsekseen. Eli paikalla olleet aikuiset ja junnut vetivät homman hienosti kotiin.
Kyokushin-karaten osalta katsoisin edessä olevan vedenjakajavuoden jälkeinen vuosi. Aika, jolloin on annettu mahdollisuuksia ponnistaa ja ne tulee käyttää. Muu elämä iskee aika mukavasti myös päällensä. Kun joskus itse muistaisi Handen sanat siitä, että kunnon treenisessio on sitä parasta työnohjausta. Kunnon kiukkaritreenissä on pakko keskittyä itse harjoitukseen. Kaikki muu sulkeutuu ulos.
Lopunviimeksi perusasiat ja niiden yksinkertaisuus asettuu kohdilleen.
-Lehe
