Alkuvuosi on osoittautunut tavanomaiseksi ja samalla erilaiseksi. Tavanomaisia asioita ovat mm. keskustelufoorumit, joissa edelleen samat kaverit osaavat hienosti sivaltaa sanan säilällä ja toisaaltaan taas samat besserwisserit jatkavat edelleen knoppailulinjaa, eivätkä kykene muokkaamaan näkemyksiään. No aika vaikeaa se on täälläkin. Hyvin tavanomainen oli myös kiukkarin peruskurssin aloitus, jota tuli yksi katsoja seuraamaan. Ilmoitti myöhemmin, ettei koe perustekniikkaa ja kataa sisältävää lajia omakseen. Positiiviseksi asian tekee juuri tuo rehellisesti laitettu maili. Marginaalilajin perussettiä, jossa yleensä kadotaan ilmoittamatta mitään.
Tavanomaisia ovat olleet työmaankin kuviot, joissa samoista asioista jänkätään edelleen samojen toimijoiden kanssa. Lisäksi on miljoona asiaa kesken, joiden pitäisi olla aikaan X valmiina. Tai olla ollut jo. Tai sitten pitää olla saman työpäivän aikana useammalla paikkakunnalla. Sain myös palautetta ensivasteiden koulutuksesta, jottei sitä pidetä erään terveyskeskuksen osalta minään. Ilta- ja viikonlopputöitä ilman haittoja ja tunti-tunnista periaatteellahan nuo ovat olleet, joten minulle passaa olla kouluttamattakin. Samoihin aikoihin kun pystyy tekemään samaa asiaa ihan firabelina ja palkalla. Itseasiassa koko touhu on antanut hiljaksiin jo monet hyvät naurut. Varsinkin silloin kun väännetään pässinpäisesti mitättömistä asioista, peruselementtien ollessa hukkateillä.
Kiukkari ei kuitenkaan ole ollut ihan tavanomaista. Keväälle on ohjelmassa kaikenlaista, jonka takia nytkin vedetään ylimääräisiä treenisettejä. Viimeisen viikon aikana on käyty päivittäistä aktiivista tekstiviestinvaihtoa Sensei Björnin kanssa. Erinäköisiä kotimaisen kyokushin-leirittelyn hienosäätöjä treeniaikatauluineen, majoituksineen, lentoineen, kuljetuksineen ja muine säätlöineen. Aika paljon säätämistä ja taustatyötä näemmä vaatii viikonloppuleirin järjestely. Lisäplussaa viestittelystä on tuonut myös kysely siitä, miten oma treenaamiseni on lähtenyt kulkeman vuoden alusta ja aika selkeät ohjeet painopistealuesta, joihin tulee kiinnittää huomiota. Ja näkeehän sen tämän viikonlopun kuvistakin, että asennot vuotaa ja tekniikka on retuperällä.
Muuten treenaaminen vuoden alusta on tavanomaista. Hieman kiristetty jumppatahti tarkoittaa selän ja muiden vanhojen “sotavaivojen” eriävää mielipidettä asioista. Sitten tarkoittaa. Pientä jumitusta lukuunottamatta asiat näyttävät etenevän, kun koneen saa vaan lämpimäksi. Katsotaan millaiseksi ukkelin ilme menee, kun ensi viikolla alkaa se ruuan kanssa pelaaminen. 
Opiskelun mahduttaminen tähän soppaan on omiaan tuomaan lisämaustetta. Viimeviikolla oli taas tentti, josta ei ainakaan tilannekomiikkaa puuttunut. Vastauksien “oikoluenta” kun on joskus sangen hysteeristä. Pienryhmäpäivistä puhumattakaan. Senkin ajan vois käyttää tehokkaammin..
-Lehe
