Joulu tuli jollottaen ja pyhät alkavat olla paketissa. Molemmat autotkin ovat vielä tieliikennekelpoisia.

Seuraava perinnejuhla on vuodenvaihde, josta en oikeastaan ole koskaan perustanut. Katkaisee toki sopivaan saumaan sattuessaan mukavasti arjen. Joulu on kuitenkin kovempi juttu. Eräs pitkän linjan perinteeksi muodostunut asia on entisen työ- ja opiskelukaverini kanssa tapahtuva punnitusjärjestelmä. Eli ennen Joulua ja kesälomaa hypätään puntarille ja näiden mentyä arvioidaan samasta keksinnöstä siihen kertyneiden lisälukemien osalta, miten hyvin lomailu on mennyt. Jouluaikaan asiaan pitää suhtautua aggressiivisemmin, koska kuitenkin päiviä massakauteen on hintsusti. Kesällä taas aikaa on enemmän, mutta “jos mies ei lihoa kesälomallaan kymmentä kiloa, sillä on häijy akka.” - Loppuvuoden voikin sitten katsoa saavutettujen etuuksien karsimiseen..

Kohta taakse jäävää vuotta olen mainostanut aika raskaaksi. On se ollut. Toisaaltaan se on mahdollistanut sen, että olen saanut useita aivotapahtumia eli “Ahaa”-elämyksiä. Luonnollisesti en julkisesti myönnä oppineeni juuri mitään, mutta voipi olla, että suhtautumiseni moneen asiaan muuttuu tulevana vuonna. Tai on itseasiassa muuttunut jo. Asennevammaisuutta on kahta lajia, joko hyvää tai huonoa. Jälkimmäisestä on paljon esimerkkejä eri alojen työpaikoista. Siinä vaiheessa kun on niin kiire, että suurin osa ajasta menee toisten ihmisten asioiden murehtimiseen sekä oman kiireen päivittelemiseen ja kamalointiin, ollaan aika kaukana kiireestä. En kuitenkaan tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla aggressiivisesti tuottava ja tehokas. Eräs pitkän linjan konkari kertoi minulle palettuaan loppuun aikoinaan. Miehellä oli hyvä viisaus: “Poika, jos saat kahdeksan tunnin työpäivästä tehtyä kaksi tuntia todella tehokkaasti, teet enemmän kuin muut ja se riittää aivan varmasti”. Asiaa pitänee kokeilla joskus..

Oma esimerkkini myönteisestä asennevammasta löytyy kamppailusta. Kiukkarilla tämä on yksi tarjonnan parhaista puolista. Olen joskus leikitellyt ajatuksella siitä, paljonko ihmisen persoona muuttuu siitä hetkestä kun se kävelee puku päällä saliin. Kamppailumaailmassa on edelleen paljon kovia tekijöitä ja lajeja, joissa asennevammaisuus ajetaan samalle asteelle, mutta tarjontaa on muillekin. Jokainen valitsee itselleen sopivimman. Lainaan jälleen Aittomäkeä; “tekusta ei valmistu insinöörejä, sinne menee niitä”.

Kaipa tuo pätee jossain mittasuhteissa valtaosaan elämän valinnoista ja aihioista. Joulunaika on myös sitä aikaa, joka muistuttaa, ettei koskaan saa unohtaa historiaa. Siinä ei myöskään voi ikuisesti elää. Joten lienee minunkin hiljaksiin aika katsella uusin silmin eteenpäin.

Duuni-, opiskelu- ja treenirintamalla olis aika paljon tehtävää. Varsinkin viimeiseen haluaisin itselleni ensi vuonna enemmän otetta. Pelkällä tahtomisella ja ihmettelyllä se ei tule ja josko hiljaksiin tajuais, ettei kaikkea ole aina pakko tehdä yksin.

Oletteko muuten huomanneet? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuosi lipuu ohi. Kohti uutta vuosikymmentä. Pahat mielessä ja hyvät saaliina.

-Isopaha

Viesti kirjoitettiin Sunnuntai, Joulukuu 27, 2009, 22:19 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.