Kaksi kirjoitusta vuorokauden sisällä? Kyllä vain.
Vaimoni kommentoi edellisestä blogikirjoituksesta, jotta se on tylsä. Voipi olla ja jatketaan sitten synkistelyä kuumehoureessa. Kun osaisinkin kirjailla kuten ihailemani Tervo. Napsia elämän inhorealismin koomisia piirteitä.
Jatkan siis politikalla ja surulla. Viime kunallisvaaleissa ehdokkaana oli myös paikallininen yrittäjä. Minuun suhtauduttiin olankohautuksilla ja arvostelevilla katseilla. Tuskin olivat ne perusasiat hallussa, että minulla on pitkä työhistoria poliisirenkaan ruumisvankkurissa ja kantokeikoilla. Palveluntuottajaa en viitsi julkisesti mainita. Mutta kyllä siitä omat rahansa sai pois ja voita leivän päälle.
Inhoan ylimilisyyttä ja teennäisyyttä. Äitini kuolessa, minulle ei ollut epäselvää, keneen olisin yhteydessä. Vaikka olinkin aika hukassa. Aikoinaan tehtiin yhden ukon kanssa samassa vuorossa duunia. Pyörittää firiksenä hautausfirmaa. Mukava ja kokenut sälli. Monta kertaa tuli paukutettua päätään. Kato “uurnalehto”. Uurnalehto ei ollut moksiskaan. Ja ennen mutsia käytiin monia hyviä keskusteluja elämän perusasioista. Jokunen keikkakin taisi tulla ajeltua kimpassa. Siis palokunnassa.
Annoin äitini hautajaisjärjestelyt Uurnalehdolle. Raha oli tiukassa ja viimeiset toiveet selvillä. Koetin surussani tehdä asiat oikein. Uurnalehto autteli ja oikeasti huolehti asioista. Sain vissiin jotain tuttavanalennustakin, mutta laskuilla ei ollut kiire ja kun oma jaksaminen loppui Uurnalehto järjesti asiallisen lakimiehen hoitamaan perunkirjoituksia.
En oikein aikuisiällä ole tullut toimeen mutsin suvun kanssa, Sen kummempaa syytä siihen ei liene, kuin se, ettei olla tekemisissä. Äitini sisarusparveen kuului 6 tyttöä. Neljä on kuolut syöpään, äitini viimeisimpänä. Mutsin suvulla ja sisarusparvella on ollut aina vähän sellaista knoppalutaipumusta. Pittee näyttää hyvältä. Kun faija oli hengissä, niin kyseltiin kuorossa, millä puolen kirkkoa pitää istua? Isän kuoltua samaa asiaa kysyttiin aina minulta. Äitini kuollessa kukaan ei uskaltanut kysyä, joten koko suku istui väärällä puolella. Mitättömiä etikettijuttuja, mutta jos ollaan oikein hienoja, nämä perusasiat tulee tietää.
Uurnalehto näytti hienosti vainajan ja katseli kirkossa, jotta mitä ihmettä. Onneksi asiasta oltiin jonkun työvuron aikana puhuttu ja Uurnalehto hoiti homman tyylikkäästi. Ihan tähän ei tilannekomiikka päättynyt. Se tapa, jossa kantajat vievät vainajan kirkkoon katsomisen jälkeen näytti aiheuttavan sekaannusta, lisäksi alkuperäisen papin isä kuoli viikkoa ennen hautajaisia ja paikallinen kirkkoherra paikkasi. Ja paikkasi hyvin. Kanttorilla taas meni puurot ja vellit sekaisin ja rykäisi virret vauhdilla alta pois. Siinä oli siunaajakin hieman ihmeissään tovin.
Lisäksi yksi kantajista myöhästyi puolellatoista tunnilla. Ja nyt pitää sanoa eukon sukulaisista ja sisarusparvesta, jotta osaavat hoitaa asiat hienosti. Minä en kantanut, koska halusin kunnioittaa vainajaa tulemalla seuraavana, Kirkon lisäksi jäi jokunen asia vaivaamaan. Jos yhdellä on hanskat, kaikilla on hanskat. Tai sitten niitä ei pidetä.
Lopunviimeksi koko hommasta tuli kaunis tilaisuus, kommelluksista huolimati.
Syy miksi kirjoitin tämän on yksinkertaisesti siinä inhossani ylimielisyyttä ja turhaa tärkeilyä kohtaan. Varsinkin, jos perusasiat ovat hukassa, Joku viisaampi voi hakea linkkiä kamppailuun tai muuhun.
