Olin viime kunnallisvaaleissa ehdokkaana. Puolituttuni pyynnöstä. Vaalityöhön en treenienvedolta ehtinyt juurikaan osallistua. Sitten oli mutsin syöpäjuttukin. Sen ainoan kerran kun olin mukana humussa löysin itseni aika äkkiä soppatykin varresta. Siinä kuulemma pääsee juttuun ihmisten kanssa. Minun suurin saavutus oli neuvotella diili parin eläkeläisen kanssa. Kun kikkailu on ohi, niin tarjoillaan saavit täyteen kotiinviemiseksi. Vähän mukamas salaa. Hukkaanhan se olis muuten mennyt. Sen verran pitää mainita, jotta oli muuten yksi parhaimpia hernesoppia, jota olen syönyt.

Vaalityöni kuningasidea oli neuvotella kuuden paikallisen kaverin kanssa diili. Antakaa äänenne, minä tarjoan vastineeksi makkaran tai ison tuopin. Lisäksi äänestin itse itseäni ja pakotin vaimon äänestämään minua. Sain 15 ääntä, joten tätä voi kutsua henkilökohtaiseksi vaalivoitoksi.

Ehdokkaita myös velvoitettiin ylläpitämään blogia. Vähintään kaksi kirjoitusta piti laittaa. Kirjoitin ainakin kolme. Kunnes tajusin, ettei blogia lue kukaan, koska sitä ei markkinoida missään. Vaalien aikana otin kantaa markkinointiin ja moneen muuhun ajankohtaiseen asiaan puolueen sisällä. Lähinnä keskustapuolueen tai sen kärkinimien toiminnan osalta. Laittelin useamman sähköpostin. Myös paikalliselle kärkinimelle, joka pyysi minua ehdokkaaksi. En koskaan saanut vastausta. En myöskään kansanedustajilta. Olen saanut vastauksia kommentteiheni vain toisten puolueiden kansanedustajilta kommentoidessani arjen asioita. Toki aina ei vastauksia tule. Mikrobittimiestä ei kiinnosta, otetaan hyvä taksi tähän. Sääli sinänsä koska olin uskollinen irtonumero-ostaja ja tilaaja lehden ollessa vielä alkumainingeilla. Noita haettin myös divareista paljon. Painijaa kiinnostaa ja vastailee lyhyillä ja hyvin terävillä kommenteilla.

En tiedä ihmistä, joka ei jossain vaiheessa pudottaisi palloa. Mokia sattuu jokaiselle. Siihen, etten saa kysymyksiini vastauksia en suhtaudu myötämielisesti. Ainoat vastaukset, jotka olen saanut ovat tulleet Vanhaselta itseltään. “Kiitos vaalityöstä ja läpä-läpä”. Massaviestejä.

Minun poliitinen urani voipi jäädä tähän. Ja ihan oikeasti, miten voin olla palomiestehtaan käyneenä sellaisen puoleen jäsen, joka julkisesti kannattaa brankkarien eläkeiän nostoa? Ja kysyttäessä ei vastaa omien jäsentensä kysymyksiin tai kommentteihin. Toki, en minäkään ole elämääni politiikalle uhrannut. Ei kiinnosta, koska en ilmeisesti omaa riittävää statusta, jotta mielipiteitäni keskustan sisällä noteerattaisiin. Ja nyt asialla ei enää ole juurikaan väliä.

Politiikka on myös aina ollut osa Kyokushinia. Opettajani on langettanut diplomaatin roolin minulle. Vastaan nykyisin lajipolitiikasta Unionin kiukkarin osalta. Toki asioista keskustellaan yhdessä. Tiukassa paikassa minulta edellytetään mielipidettä Unioniin tai minun pitää kysyä pääkallopaikalta asioita. Vastaus tulee yleensä heti. Korkeintaan päivän viiveellä. Usein tulee myös maileja, joissa kysytään miten te siellä pikkumaassa pärjäätte?

Tätä kutsuisin oikeaksi kiinnostukseksi. Olis monella kotimaisella poliitikolla paljon opittavaa. Japan Kyokushin Union hoitelee maailmanlaajuisesti kiukkarilinkkejä ja homma pyörii aika pienin resurssein.

Valta on tukahduttava humala. Näyttää siltä, että siihen liittyvä vastuu ja välittäminen unohtuu. Ei muuta kuin vakuutuspohjainen järjestelmä kaikkeen ja kohti jenkkilää

-Isopaha

Viesti kirjoitettiin Sunnuntai, Syyskuu 13, 2009, 20:32 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.